Luoteja, kyynelkaasua ja ilmiantajia

Teksti: Meija Tuominen

PitkätIhmisoikeudetAasiaItä-AasiaKiina

Kiinalaishallintoa vastustava Tiibetin itsenäisyysliike on kymmenessä vuodessa jälleen voimistunut. Kiinan viranomaisten koventuneessa otteessa ihmisoikeudet on poljettu jalkoihin.

Kiina pitää Tiibetiä luonnollisena osana valtakuntaansa, ja keskushallinto on tehnyt selväksi, että separatismiin ja levottomuuksiin vastataan ankaralla kädellä. Tiibetin "rauhanomainen vapauttaminen" alkoi 45 vuotta sitten. Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu mittaamaton määrä kärsimystä. Kuuluisa tiibetiläisten kansannousu vuonna 1959 murskattiin nopeasti ja raa'asti. Tämän jälkeen Kiinan "demokraattinen uudistus" sai yhä julmempia muotoja. Luokkataisteluistunnoissa uhreja solvattiin ja piestiin julkisella paikalla henkihieveriin ja kiduttajiksi pakotettiin uhrien omaiset. Jos hakkaaja ei tehnyt tarpeeksi tehokasta jälkeä, hän joutui itse seuraavaksi uhriksi.

Kulttuurivallankumouksen aikana tuhoamisen kohteeksi joutui ihmisten lisäksi koko buddhalainen kulttuuri. "Porvarillisista näkemyksistä" seurasi ankara rangaistus.

1980-luvun alussa Kiina avasi Tiibetin turismille valuutan toivossa. Tiibetiläiset ottivat tilaisuudesta vaarin ja monet ulkomaalaiset auttoivat väkivallatonta itsenäisyysliikettä salakuljettamalla maahan Dalai-laman puheita ja viemällä mukanaan tietoa ihmisoikeusloukkauksista.

Vuosikymmenen lopulla protestit muuttuivat pitkästä aikaa rajummiksi. Kansantasavallan päivänä 1. lokakuuta 1987 lähti 80 tiibetiläistä pääkaupungin Lhasan kaduille huutamaan miehityksen vastaisia iskulauseita. Turvallisuusjoukot pidättivät mielenosoittajat. Yli 2000 ihmistä kerääntyi poliisiasemalle vaatimaan heidän vapauttamistaan. Naiset ja lapset heittelivät kiviä ja asema sytytettiin tuleen. Vastaukseksi poliisi ampui siekailematta väkijoukkoa kohti.

Maaliskuussa 1988 Lhasan keskustassa nähtiin toinen vastaava mellakka. Väkijoukko hajotettiin ampumalla ja kyynelkaasun avulla. Yli 800 ihmistä pidätettiin. Sotatilalaki oli voimassa maaliskuusta 1989 vappuun 1990, mutta vielä tänä päivänä poliisi on täydessä valmiudessa Lhasan keskustassa.

Vastarinnan kova hinta

1990-luvulla näkyvät protestit ovat olleet lähinnä pieniä rauhanomaisia mielenosoituksia. Vastarintaan viranomaiset vastaavat pidätys-kuulustelu-kidutus-vapautus-uusintapidätys -taktiikalla.

Kuulusteluissa pidätettyjä uhkaillaan ja aivopestään, ja heistä puristetaan tietoja ja tunnustuksia. Kidutus poliisiasemilla, vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on arkipäivää. Tyypillisiin menetelmiin kuuluvat riiputtaminen, hakkaaminen, sähköiskut, kemialliset ruiskeet, äärimmäisessä kylmyydessä tai kuumuudessa pitäminen ja unen sekä ruuan riisto.

Kuka tahansa tiibetiläinen voi joutua mielivaltaisesti viranomaisten kynsiin mistä tahansa itsenäisyysmyönteiseksi katsotusta teosta tai mielipiteestä. Ilmiantajia on paljon, myös tiibetiläisten itsensä keskuudessa. Kukaan ei voi luottaa kehenkään, ja myös luotettavan tiedon saanti on hyvin vaikeaa.

Nyt Tiibetissä on poliittisia vankeja yli 700. Tuomiot ovat kovia ja vankeja kohdellaan julmasti. Vuosikausien tuomioon riittää pelkkä tuen ilmaiseminen itsenäisyydelle tai salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen, poliittisen kirjallisuuden tai Tiibetin lipun hallussapito. Monet vangeista on tuomittu pakkotyöhön räikeän epäoikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä. Toiset ovat päätyneet uudelleenkoulutukseen työn kautta ilman minkäänlaista syytettä tai oikeudenkäyntiä. Monet yrittävät paeta Intiaan vaarallista reittiä vuorten yli Nepalin kautta. Kukaan ei tiedä kuinka moni pakolaisista käännytetään Nepalista takaisin kiinalaisviranomaisten lahjoitusten ansiosta. Nepalin hallitus on joutunut asiasta kansainvälisen arvostelun kohteeksi, mutta mahtavan naapurin ääntä on vaikea olla kuulematta.

Munkit ja nunnat johtajina

Tiibetissä uskonto ja politiikka kulkevat käsi kädessä, ja väkivallattoman itsenäisyysliikkeen johdossa ovat buddhalaiset munkit ja nunnat. Useimmat heistä ovat hyvin nuoria ja kotoisin köyhistä oloista maaseudulta. Koska he elävät selibaatissa, heidän ei tarvitse pelätä perheidensä puolesta.

Myös kiinalaiset ovat joutuneet myöntämään, että Tiibetissä uskonto on poliittinen voima, jota ei pystytä väkivallalla nujertamaan. 1980-luvulla päätettiin jopa maan buddhalaisen kulttuurin "tieteellisestä" suojelusta pitkälti turismin takia.

Viimeisimpiä itsenäisyysliikkeen vastaisia toimenpiteitä on kiinalaisviranomaisten yritys manipuloida buddhalaisia yhteisön sisältä käsin. Tällä vuosikymmenellä luostareihin on lähetetty jälleen kaadereita valvomaan tapahtumia ja antamaan munkeille ja nunnille poliittista kasvatusta. Toiminta ei kuitenkaan ota onnistuakseen, sillä kasvatuksen kohteiden ei ole huhujen mukaan kovinkaan vaikeaa tehdä kasvattajistaan älyllistä muhennosta. Dalai-laman sanojen mukaan viholliselta voi oppia paljon enemmän kuin ystävältä...

Räikein yritys tällä saralla on kuitenkin kiinalaisviranomaisten sotkeutuminen Tiibetin toiseksi korkeimman henkisen johtajan Panchen-laman nimittämiseen. Edellistä Panchen-lamaa pidettiin yleisesti Kiinan käskyläisenä, mutta pian ryhdyttyään esittämään kiinalaisvastaisia lausuntoja hän kuoli hämärissä olosuhteissa 1988. Dalai-lama ilmoitti hänen reinkarnaationsa löytymisestä viime vuoden toukokuussa. Kuusivuotias Gendun Choekyi Nyima vietiin kuitenkin Pekingiin ja hänen kohtalostaan ei ole mitään tietoa. Yli 50 munkkia pidätettiin tapauksen yhteydessä.

Kiinalaiset kiistivät Dalai-laman oikeuden ilmoittaa reinkarnaatiosta ja ilmoittivat toisen kuusivuotiaan pojan, Gyaltsen Norbun, olevan 11. Panchen-lama. Panchen-laman henkilöllisyys on tärkeää, sillä hänellä on painavin sana seuraavaa dalai-lamaa valittaessa.

Tiibetin kiinalaistuminen jo tosiasia

Suurin uhka tiibetiläisen kulttuurin säilymiselle on kuitenkin maan tehokas kiinalaistaminen. Kiinalaisen version mukaan kiinalaisia ja tiibetiläisiä on kumpiakin noin neljä miljoonaa. Tiibetiläisten lähteiden mukaan kiinalaisia on kahdeksan miljoonaa ja tiibetiläisiä kuusi miljoonaa.

Maaseudulla tiibetiläiset muodostavat vielä enemmistön. Maaseudun kehittämisohjelmat, joissa myös YK ja EU ovat olleet mukana, tukevat kuitenkin lähinnä kiinalaisia maanviljelijöitä.

Lhasassa 70-90 prosenttia pienyrityksistä on kiinalaisten hallussa. He saavat monenlaisia erityisetuja, kuten syrjäseudun lisää, verohelpotuksia, lyhyempiä työpäiviä ja pitempiä lomia muuttaessaan Tiibetiin. Maahanmuuttajilla on myös paremmat mahdollisuudet koulutukseen ja työpaikkoihin kuin alkuperäisväestöllä. Tiibetiläiset jäävät usein jopa alkeisopetusta vaille, joten lukutaidottomuus on yleistä. Heidän terveydenhuoltonsa on laiminlyöty. Lapsikuolleisuus Tiibetissä on 90 tuhatta elävänä syntynyttä kohden, kun se Kiinassa on 30.

Kiina väittää kaatavansa valtavia summia kehitysrahaa Tiibetiin. Edellä mainitut tosiasiat kertovat kuitenkin omaa kieltään. Tärkeimpänä tavoitteena on epäilemättä hyödyntää maan rikkaat luonnonvarat. Korkeuksissa sijaitsevalla Tiibetillä on Kiinalle myös valtava sotilaspoliittinen merkitys.

MEIJA TUOMINEN

Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston järjestösihteeri. Artikkelin näkemykset ovat kirjoittajan omia ja perustuvat moniin lähteisiin. Amnesty ei ota kantaa Tiibetin itsenäisyyteen.
Tietoa Tiibetin historiasta > > >


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!