Internet kehitysmaissa

Innokkaimpien Internet-markkinoijien mukaan verkko hävittää ihmisten toimeentuloerojen vaikutusta. Kriitikkojen mielestä moinen lupaus on huijausta. Köyhimmät eivät pääse edes kysymyksen ”Password?” kynnykselle.

Microsoftin pääjohtaja Bill Gates ennusti viime helmikuussa Meksikossa: ”Uudet tietoliikenneteknologiat tekevät maailman entistä pienemmäksi. Internet voi olla se väline, joka sulkee kuilun rikkaiden ja köyhien maiden väliltä.”

Gatesin mukaan Internet tarjoaa mahdollisuuden kaikille maille ja kaikenlaisille toiminnoille. ”Tämän vuosisadan suurin kulttuurillinen ilmiö television nousun jälkeen on Internet. Sen dramaattisen vaikutuksen näemme 20 vuoden kuluessa, kun uuteen teknologiaan kasvanut sukupolvi ilmaisee itseään.”

Meksikolainen tiedotustutkija Raúl Trejo haluaa purkaa Internet-myyttejä. ”Internetin myötä emme ole nykyaikaisempia emmekä ratkaise maidemme poliittisia ongelmia. Internetissä ei kohdata todellisuutta. Näemme ainoastaan joitakin heijastuksia. Todellisuus on paljon monimutkaisempi ja tavoittamattomampi kuin miltä näyttää.”

Internetiin sisältyy kehitysmaiden suhteen mahdollisuuksia ja riskejä kuten aiempiinkin teknologioihin. Hyvistä toiveista huolimatta se saattaa sittenkin jäädä lähinnä vain kehittyneiden maiden ihmisten etuoikeudeksi. Myös Internetin takana vaikuttaa teknologinen kehitysusko, jonka mukaan teollisuusmaiden innovaatiot voivat poistaa eriarvoisuuden ja ratkaista kolmannenkin maailman ongelmat. Mutta muuttaako Internet teknologian soveltamisen ja leviämisen perinteiset mallit?

Virtuaalinen maailmankylä?

Innokkaimmat friikit puhuvat Internetin yhteydessä uudesta tiedon valtatiesta ja globaalista maailmankylästä (information superhighway, global village). Huolimatta verkossa olevien käyttäjien määrän nopeasta kasvusta Internet on silti edelleenkin pienen valkoisen eliitin harrastama väline. Internetin arviolta 50 miljoonasta käyttäjästä noin puolet löytyy Yhdysvalloista. Kehitysmaista Internetissä vahvimmin ovat mukana Latinalainen Amerikka ja eräät vauraimmat Aasian maat. Sen sijaan Afrikassa Internetin kasvu on ollut paljon hitaampaa. Eräillä Afrikan mailla saattaa olla käytössä yksi ainoa puhelinlinja koko tietoliikennettä varten. Maailman köyhimmät valtiot ovat edelleen sivustakatsojina myös tiedon valtatiellä.

Useimmissa kehitysmaissa tietoliikenteen laajenemisen keskeinen este on tietoliikennelinjojen vähyys ja epäluotettavuus. Kehitysmaiden ihmisille tietoverkkojen käyttäminen on usein suhteellisesti paljon kalliimpaa jo siksikin, että huonojen linjayhteyksien takia tiedonkulkuun kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin teollisuusmaiden nopeissa verkkoyhteyksissä.

Sähköisen viestinnän on arveltu mahdollistavan interaktiivista kommunikaatiota ja suoraa demokraattista osallistumista. Internetin on nähty toimivan jopa demokratian mittarina. Usein armeijan näkemyksiä mukailevan yhdysvaltalaisen Rand Corporationin tutkija Christopher Kedzie on tulkinnut, että tilastollisesti Internetin käyttäjien määrä eri maissa korreloi suoraan demokraattisuuden asteen kanssa.

Kedzien mukaan Yhdysvaltain hallituksen tulisi arvioida uudelleen kehitysapunsa prioriteetteja ja tukea entistä enemmän tietoliikennehankkeita perinteisten taloudellisten kehityshankkeiden rinnalla. Puuttuuhan vielä 80 prosentilla maailman ihmisistä perustavimmatkin tietoliikennepalvelut. Eri asia on, pitävätkö ihmiset esimerkiksi puhelinta tärkeimpänä prioriteettina.

Puolueellisia tiedonmuruja?

Internetistä on muodostunut nopeasti uusi tiedotusväline entisten medioiden rinnalle. Merkittävä osa tärkeimmistä aikakaus- ja sanomalehdistä ilmestyy nykyisin myös sähköisessä muodossa. Esimerkiksi useat latinalaisamerikkalaiset sanomalehdet ovat luettavissa Suomessa World Wide Webin kautta samaan aikaan kun ne ilmestyvät katumyyntiin Atlantin tuolla puolen.

Vaikka Internet saattaa osittain vahvistaa eräiden nykyisten mediajättien asemaa, se on osoittautunut tehokkaaksi viestintäkanavaksi myös valtavirrasta poikkeaville näkökulmille. Tietoverkkojen merkittävimpiä etuja on tiedonvälityksen reaaliaikaisuus ja tarvittaessa suurenkin ihmisjoukon tavoittaminen lyhyessä ajassa. Yhä useammissa tapauksissa Internetin uutisryhmät ja keskustelufoorumit ovat toimineet virallisen tiedonvälityksen täydentäjinä, jopa kilpailijoina. Esimerkiksi Nigerian tapahtumissa Internet monipuolisti uutisointia ja toimi samalla protestiliikkeiden välineenä.

Internetissä vallitseva vapaus mahdollistaa monien keskenään erilaisten näkökulmien esittämisen, mutta samalla yleisölle on tarjolla entistä enemmän pirstaloitunutta, puolueellista ja kritiikitöntä tietoa. Helpon ja nopean tiedonsaannin takana vaanivat omat ongelmat. Internetin onkin pelätty johtavan pinnallisen ja osittain epäluotettavan tiedon kasvuun. Kehitysmaiden kannalta peruskysymys informaatiopalvelujen saatavuuden rinnalla on se, kuka näitä palveluja tuottaa ja kontrolloi. Mikäli kehitysmaiden ihmiset eivät pysty osallistumaan suoraan Internetissä julkaistavan informaation tuottamiseen ja mielipiteiden vaihtoon vaarana on tilanne, jossa rikkaiden maiden ihmiset puhuvat kehitysmaiden asukkaiden puolesta samalla tavoin kuin tähänkin saakka. Tietoverkkojen onkin pelätty johtavan pohjoisesta tulevaan poliittiseen manipulaatioon ja kulttuurilliseen ylivaltaan.

Useiden kehitysmaiden kannalta ongelmana on englanninkielen hallitseva asema. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten tai ranskankielisten afrikkalaisten mahdollisuuksia ei rajoita pelkästään se, että valtaosa Internetistä löytyvästä tiedosta on englanniksi. Jonkinasteinen englannin taito on välttämätön, jotta ylipäätään pystyisi edes käyttämään tietoliikennepalveluja.

Lontoolaisen Panos-instutuutin raportissa ”Internet ja Etelä” tietoliikenteen valtasuhteet nähdään yhtenä keskeisenä ongelmana. ”Suurin uhka on, että kehitysmaat jäävät ainoastaan tiedon valtatien palvelujen kuluttajiksi. Lähes kaikki informaatio on peräisin kehittyneistä maista. Maillamme on tarve toimia myös informaation tuottajina”, korostaa Amadou Mahtar Ba pan-afrikkalaisesta uutistoimistosta (PANA).
Juttu jatkuu > > >

Tilaa Maailman Kuvalehti