Velka on yksi tämän päivän suurimpia kehityksen esteitä kehitysmaissa. Varsinkin köyhien maiden köyhimmille ihmisille velan seuraukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat kauheita.

Tohtori Dorothy Logien mukaan kehitysmaiden velka on skandaali, joka suuruusluokassa jättää varjoonsa 1800-luvun kansainvälisen orjakaupan. Se on paljon sanottu.

Moni suomalainen voisi hyvin ymmärtää, minkälaista on olla velkaa rikkaalle ja säälimättömälle velkojalle. Ja minkälaista on, kun tulot eivät yksinkertaisesti riitä velkojen maksuun. Vielä ikävämpi on tilanne, kun varsinainen velallinen on juossut karkuun ja jättänyt ylivoimaiset velkansa takaajan maksettaviksi, eikä takaaja kykene siihen. 1990-luvun Suomen historia on pullollaan tällaisia tarinoita. Meidän luulisi tietävän.

Tilanne maailmanlaajuisesti näyttää aika lailla samalta kuin räikeimmissä suomalaistapauksissa. Kaikkein köyhimmät ovat jo syntyessään velkaa huikeita summia kaikkein rikkaimmille eikä heillä ole mitään toivoa maksaa velkaansa pois eikä päästä kurjuudestaan sitä maksaessaan.

Meillä Suomessa kuitenkin tunnetaan käsitteet vararikko, velkasaneeraus ja sosiaaliturva. Kansainvälisesti niitä ei tunneta, minkä vuoksi rahojensa kanssa paenneiden velallisten takaajiksi päätyneet kehitysmaiden köyhät ovat paljon epätoivoisemmassa tilanteessa kuin yksikään suomalainen ylivelkaantunut. Kehitysyhteistyö ei ole sosiaaliturvaa, köyhimmät maksavat rikkaimmille velkojansa jo paljon enemmän, kuin rikkaat antavat heille kehitysapua.

Mistä on kysymys? Miten ja milloin velkaongalma
sai alkunsa?

Petri Minkkinen: Velkaongelmassa tärkeintä
on kaupan vapauttaminen

Kehitysyhteistyöosaston Kirsi Lintosen haastattelu

Tilaa Maailman Kuvalehti