”Kestä nyt, itsehän tätä kerjäsit”
Kolumbian korkeimman oikeuden mielestä abortti loukkaa kaikissa tapauksissa ihmisen oikeutta elämään. Kirkon tavoin se vaatii entistä kovempia rangaistuksia raskauden keskeyttämiselle.
Vuoden alussa tehty päätös on ollut sohaisu kolumbialaiseen ampiaispesään. Kirkollisten, poliittisten ja tieteellisten näkökulmien sävyttämässä keskustelussa on kiivailtu erityisesti raiskauksen seurauksena tehdyistä aborteista.
Kolumbian rikoslaki määrää abortin teettävälle naiselle sekä sen tekijälle yhdestä kolmeen vuotta vankeutta. Henkilölle, joka tekee abortin ilman naisen itsensä suostumusta tai alle 14-vuotiaalle naiselle, on luvassa kolmesta kymmeneen vuotta vankeutta. Nainen, joka keskeyttää raskautensa raiskauksen seurauksena, tuomitaan vankeuteen neljästä kuukaudesta vuoteen.
Maan merkittävimmän sanomalehden El Tiempon tammikuun lopussa tekemä lukijakysely kuitenkin osoitti, että enemmistö noin sadasta lukijasta vastusti abortista langetettavaa rangaistusta erityisesti raiskaustapauksissa. Lukijoiden mielestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä raskaaksi tulleen naisen on itse voitava päättää, haluaako hän pitää lapsen vai ei. Pakkosynnyttäminen loukkaa naisen ihmisoikeutta: omaa tahtoa vastaan väkivaltaisesti tapahtunut hedelmöityminen ei voi useiden lukijoiden mukaan mitenkään muuttua toivotuksi lapseksi. Raiskaus sinänsä jo loukkaa naisen perusoikeuksia, ja raskauden keskeyttämisen rikollistaminen vain vahvistaa naisen vapauden riistoa. Edelleen naista ja raskauden keskeyttämistä puolustavien näkemysten mukaan lapsen saaminen on aina kahden ihmisen yhteinen päätös, mitä se ei raiskaustapauksessa suinkaan ole.
Myös kansainvälisen naistenpäivän julistuksessaan 8. maaliskuuta Kolumbian naiset toivat esille järkytyksensä abortin rikollistamisesta. Julistuksessaan naiset kritisoivat moralistisia argumentteja, jotka kieltävät naisilta äitiyden vapaavalintaisuuden. Heidän mielestään Kolumbian hallitus osallistuu naisruumiin kolonisoimiseen riistämällä naisilta vapauden päättää omasta ruumistaan.
300 000 aborttia vuodessa
Niin ikään tiukkaa abortinvastaista linjaa vetävässä katolisessa kirkossa esiintyy eriäviä mielipiteitä: perinteisestihän kirkon mukaan vain Jumala antaa ihmiselle elämän ja on siten ainoa, joka voi ottaa sen pois. Vuonna 1975 Yhdysvalloissa syntyi kuitenkin ryhmä Katoliset naiset päättämisen oikeuden puolesta, joka ajaa naisen oikeutta päättää itseään koskevista asioista, kuten abortista ja ehkäisystä. Järjestön päämaja on Uruguayssa ja sillä on kannattajia Meksikossa, Chilessä, Brasiliassa, Perussa ja Yhdysvalloissa. Kolumbiassa on joitakin aktivisteja, jotka turvallisuussyistä haluavat pysyä nimettöminä.
Kolumbiassa käytävää keskustelua kyydittävät muillakin tavoin muun maailman asenteet. Yhdysvalloissa aborttikeskustelu on johtanut jopa terroristi-iskuihin. Kolumbiassa tiedetään, että Espanjassa ja Portugalissa abortti on raiskaustapauksessa laillinen. Esimerkiksi Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa ja Hollannissa abortille on sen sijaan vain vähän rajoituksia.
Muutoin kolumbialaiset naiset eivät ole reagoineet kovin näkyvästi aborttilainsäädäntöä vastaan. Syy lienee se, että Kolumbiassa laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa: tiukasta lainsäädännöstä huolimatta Kolumbiassa tehdään vuosittain noin 300 000 aborttia. Aborttia suosii myös arkipäivän politiikka, josta esimerkkinä on useiden yritysten ja oppilaitosten työnhakijoiltaan vaatimat raskaustestit.
Abortit tehdään hiljaisuudessa, salaisesti — samanaikaisesti sanomalehdet ovat kuitenkin pullollaan aborttiklinikoiden mainoksia. Halvimmat klinikat tekevät abortin 120 — 240 markalla. Bogotan pohjoisosassa, keski- ja yläluokan asutusalueilla sijaitsevilla erikoisklinikoilla abortti maksaa sen sijaan 1 200 — 4 000 markkaa, ja toimenpide on halpaklinikoiden alkeellisia menetelmiä huomattavasti turvallisempi. Osa näistä noin 45 klinikasta luokitellaan laittomiksi, osa puolisalaisiksi tai lähes laillisiksi. Paradoksi onkin siinä, että itse abortti on laiton.
Yrttijuomia ja taivutettuja henkareita
Perheen puolesta -järjestö on laskenut, että 17 prosenttia kolumbialaisista 15 — 19 -vuotiaista naisista on jo äitejä tai odottaa ensimmäistä lastaan. Psyykkiset ongelmat nuorten äitien keskuudessa ovat hyvin yleisiä. Useimmilta jää myös koulu kesken.
— Bogotalaisella slummialueella Bolivarin kaupunginosassa abortti on jokapäiväinen juttu, kertoo 25-vuotias Carolina, joka on kuuden vuoden ajan työskennellyt väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten kanssa ja siten nähnyt lukemattomia aborttitapauksia.
— Naiset etsivät aborttiklinikan lehti-ilmoituksen perusteella. Koska klinikat ovat ”salaisia”, niiden metodit ovat kamalia. Naisia kohdellaan usein huonosti ja heille saatetaan vain sanoa: Kestä nyt, itsehän tätä kerjäsit. Jotkut klinikat kehottavat unohtamaan kaiken tapahtuneen ja lepäämään muutaman päivän. Ongelma on siinä, että teetettyään abortin salassa naisilla ei ole mahdollisuutta levätä. Heidän täytyy jatkaa normaalia elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mutta kaikkien elämä ei jatku. Unicefin mukaan lähes 250 000 naista maailmassa kuolee vuosittain abortin takia: 75 000 avun puutteeseen, 75 000 kouristuksiin ja 100 000 verenmyrkytykseen, jonka aiheuttaa abortin jäljiltä huonosti hoidettu kohtu.
Panamerikkalaisen terveysjärjestön mukaan Kolumbiassa menehtyy vuosittain 380 naista abortin jälkeisiin komplikaatioihin. Luku on vain osatotuus, sillä toiminnan laittomuuden ja salaisuuden vuoksi tarkkojen lukujen esittäminen on mahdotonta.
— Kortteleiden abortit ovat paljon pahempia kuin salaisilla klinikoilla tehdyt abortit. Sanotaan, ettei abortteihin erikoistuneita ”kätilöitä” ole enää olemassa, mutta kyllä heitä on. He antavat erilaisia yrttijuomia — esimerkiksi persiljaa — ja käyttävät taivutettuja henkareita sikiön poistamiseen. Nämä ”kätilöt” toimivat niin ikään salassa, mutta nuoret tytöt löytävät kyllä heidän luokseen ystäviensä tai äitiensä opastamina, Carolina kertoo.
Tekopyhä yhteiskunta
Carolinan mielestä hänen korttelinsa tai minkä tahansa köyhälistökorttelin nuorelle tytölle ei-toivottu raskaus on paljon rankempi asia kuin rikkaalle tytölle.
– Jotkut ehdottavat adoptiota, mutta se on vain rikkaita varten. Rikkaat lähtevat matkalle ja antavat lapsensa pois. Köyhän on kestettävä perheen ja naapureiden nuhteet raskaudesta lähtien. Tämä yhteiskunta on tekopyhä: Jos ei tee aborttia, haukutaan tyhmäksi oman elämänsä pilaajaksi. Jos taas päätyy aborttiin, kuulee olevansa murhaaja.
Kätilöiden lisäksi työläisten kaupunginosissa on apteekkeja, joissa myydään keskenmenoa edistäviä ”rokotteita”. Erään Naisten puolesta -järjestössä työskentelevän lääkärin mukaan jotkut farmaseutit laittavat piikin 2,50 — 120 markan hintaan.
”Rokotteet” eivät aina kuitenkaan toimi, mistä Jessican tapaus on hyvä esimerkki. Nuorena hän yritti keskenmenoa lääkkeillä, mutta jätti kipujen vuoksi kuurin kesken. Vahinko oli jo ehtinyt kuitenkin tapahtua.
— Tyttäreni syntyi ristihuulisena ja peräaukko umpinaisena. Kadun kovasti, sillä tytär syntyi sellaisena minun takiani. Sitäpaitsi hän joskus syyttää minua: Olen tällainen, koska sinä et halunnut minua.
Tytär seurasi äitinsä jälkiä ja tuli niin ikään 15-vuotiaana raskaaksi. Äidiltään salassa hän meni noidan luokse, joka antoi sikiön tappavaa liuosta. Liuos ei onneksi tepsinyt, ja niin lapsi kuin äitikin säilyivät hengissä.
Yksi yleinen aborttikeino on naisten itsensä edesauttama keskenmeno. Unicefin mukaan päivittäin 50 000 naista maailmassa hieroo itseään väkivaltaisesti tai työntää kohtuunsa esineitä: oksia, rautalankaa, saippuaa ja jopa sipuleita. Jotkut suihkuttavat itseään oluella tai kuumelääkeliuoksella keskenmenon aikaansaamiseksi.
Kaksi tapaa suojella ihmishenkiä
Myös lääkärien ammattikunta on voimakkaasti kahtiajakautunut suhteessaan aborttiin. Esimerkiksi sydäntautien lääkäri Francisco Montoya kuuluu 200 000 jäseniseen ja Belgiassa päämajaansa pitävään Lääkärit elämän puolesta – järjestöön, joka vastustaa aborttia ja eutanasiaa. Järjestön jäsenille elämä alkaa hedelmöitymisestä, ja raskauden jakaminen eri vaiheisiin on poliittinen teko. Heidän mielestään abortti on harkittu murha, koska sen uhri on puolustuskyvytön. Vaikka raskaus olisikin raiskauksen tulos, Montoyan mielestä ei ole lapsen tehtävä maksaa rikoksesta elämällään. Hän toteaa:
— Ihmiselämä on suuri lahja. Toisaalta yhden ihmisen elämä on maailmankaikkeudessa niin vähäinen, että sitä kannattaa puolustaa ja elää se.
Hyvin eri mieltä asiasta on gynegologi Manuel Lopez, joka työnsä ohella on tehnyt abortteja jo 11 vuoden ajan. Lopez suoritti opiskeluihinsa liittyvän työharjoittelun synnytyssairaalan tartuntatautiosastolla. Tuolle osastolle sijoitettiin nimenomaan ne naiset, jotka kärsivät huonosti toteutettujen aborttien jälkeisistä komplikaatioista. Osaston 22 vuodetta olivat käytössä ympäri vuoden.
— Aamulla luokseni ohjattiin kuusi potilasta, joista iltapäivällä oli joskus elossa enää yksi. Kärsin hirvittävästi, Lopez kertoo.
Sen takia aloitettuaan lääkärin työt Lopez ohjasi aborttia haluavat naiset raskauden keskeyttämiseen erikoistuneiden kollegoidensa luokse. Ajan myötä hän kuitenkin havaitsi, että tekninen ja inhimillinen taito oli Kolumbiassa vajavaista. Lopez päätyi harjoittelemaan abortin tekemistä yhdysvaltalaisten lääkäreiden ohjauksessa. Nyt hän tekee yhdestä kahdeksaan aborttia päivässä naisille, joiden raskaus on 10 — 11 viikon mittainen. Naiset maksavat mahdollisuuksiensa mukaan.
Lopezilla on kaksi teini-ikäistä tytärtä, hän julistautuu katoliseksi ja toteaa, ettei hänellä ole omantunnon ongelmia. Päinvastoin — hän tuntee pelastavansa monen naisen hengen. Jos hänen tyttärensä haluaisi abortin, hän tukisi päätöstä, muttei kuitenkaan itse tekisi toimenpidettä.