Guatemalan intiaanit vaativat oikeuksiaan

Teksti: Jouni Pirttijärvi

Tasa-arvoAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-AmerikkaGuatemala

Rigoberta Menchún unelma Guatemalasta monikulttuurisena valtiona astui askeleen eteenpäin rauhansopimuksen myötä. Intiaanien pääsy tasavertaisiksi kansalaisiksi vaatii kuitenkin vielä monta lisäaskelta.

Joulukuun lopussa viime vuonna allekirjoitettu rauhansopimus päätti yli kolme vuosikymmentä päättyneen sisällissodan. Intiaanien identiteettiä ja oikeuksia käsittelevään sopimusosaan kirjattiin tavoite, jonka mukaan uudessa perustuslaissa Guatemala tulee määritellä monietniseksi, monikulttuuriseksi ja monikieliseksi maaksi. Rauhansopimuksen pykälien toteuttaminen vaatii kuitenkin vielä vuosien työtä ja sitkeää painostusta.

Guatemalan väestöstä noin 2/3 on intiaaneja, joista valtaosa kuuluu pariinkymmeneen erikieliseen maya-ryhmään. Vaikka intiaanit muodostavatkin väestön enemmistön, he ovat olleet kautta historian sivustakatsojina politiikassa ja taloudessa. Nykyinen perustuslaki unohtaa pitkälti intiaanit ja tulkitsee Guatemalan monoliittisena kansakuntana, jossa virallisesti puhutaan vain espanjaa. Muutoin intiaanit ovat päässeet esille lähinnä vain folkloristisina turistihoukuttimina.

UNDP:n tuorein Human Development Report sijoittaa Guatemalan Latinalaisen Amerikan maiden joukossa kolmanneksi viimeiseksi ennen Nicaraguaa ja Haitia. Kuten muuallakin, myös Guatemalassa köyhyys ja kurjuus kasautuvat erityisesti alkuperäisväestön osalle. Vain hieman yli puolet asukkaista on peruskoulutuksen ja terveyspalvelujen parissa, mutta intiaanien kohdalla tilanne on vielä heikompi. UNDP:n mukaan Guatemalan väestöstä 56 prosenttia on lukutaitoisia, kun taas intiaaneista ainoastaan 40 prosenttia. Kaikkein heikoimmin lukemisen osaavat intiaaninaiset.

Koulutusta yhdessä vai erikseen?

Intiaanien koulutuspalvelujen parantaminen kuuluukin intiaaniliikkeiden keskeisimpiin tavoitteisiin, sillä lukutaito ja yleissivistys ovat edellytyksiä muiden oikeuksien puolustamiselle. Rigoberta Menchún säätiössä työskentelevän Eduardo de Leónin mukaan intiaanit eivät tunne oikeuksiaan. Rauhantyön, ihmisoikeustyön sekä yhteisöprojektien ohella Menchún säätiö
toteuttaa myös kansalaiskasvatusta. Säätiö on esimerkiksi oimittanut rauhansopimuksesta kansantajuisen, kuvitetun version, joka on käännetty myös useille maya-kielille.

Koulutuksen kehittämisen suhteen vallitsee kuitenkin erimielisyyttä siitä, pitäisikö intiaanien koulutusoikeudet turvata uudistamalla yleistä koululaitosta vai tulisiko heille järjestää erillinen kaksikielinen koulutus.

Osallistuminen kaikille yhteiseen koulutukseen toisi intiaanit tasavertaisimmiksi valkoisen väestön kanssa. Samalla se kuitenkin uhkaisi vieraannuttaa heidät kulttuuritaustastaan, mikäli mahdollisuutta kaksikieliseen ja intiaanikulttuurit huomioivaan opetukseen ei turvattaisi. Eräänä käytännön ongelmana on myös intiaanikielten suuri määrä. Esimerkiksi oppimateriaalien kääntäminen tasavertaisesti kaikille intiaanikielille vaatisi suuria resursseja, joihin heikolla valtiolla ei ainakaan toistaiseksi ole varaa.

Erillisen koulutuksen vaarana puolestaan on, että se eristäisi intiaaneja muusta väestöstä ja ylläpitäisi heidän syrjäytymistään. Esimerkiksi Guatemalan yliopisto-opiskelijoista vain muutama prosentti on intiaaneja eikä intiaanikulttuureja juurikaan oteta huomioon opetuksessa. Intiaaniopiskelijat ovatkin ottaneet tavoitteekseen erityisen maya-yliopiston perustamisen. Eduardo de Leónin mukaan oma yliopisto voi onnistuessaan vahvistaa maya-kulttuurin asemaa yhteiskunnassa, mutta se voi myös jäädä täysin marginaaliseksi hankkeeksi.

Intiaanijärjestöjen laaja kirjo

Guatemalan intiaanit ovat järjestäytyneet laajemmin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhdeksi ensimmäisistä intiaanijärjestöistä voidaan jo tosin lukea 1978 perustettu voimakas maatyöläisten liitto CUC (Comité Unidad Campesina), jonka jäsenistä ja aktivisteista valtaosa on ollut maya-intiaaneja. 1980-luvun alkuvuosien verinen sortokausi iski voimakkaasti myös kansalaisjärjestöihin. Vuodesta 1986 jatkuneen siviilihallinnon aikana kansalaisyhteiskunta on jälleen vähitellen voimistunut, vaikka sortotoimien pelko on väijynyt vieläkin taustalla.

Väkivallan uhasta huolimatta rohkeimmat kansalaisliikkeet ovat toimineet ihmisoikeustyön parissa. Näistä merkittävimpiä ovat olleet kadonneiden ihmisten omaisten muodostama keskinäisen avun ryhmä GAM (Grupo de Apoyo Mutuo) ja Guatemalan leskien liitto CONAVIGUA (Coordinadora Nacional de Viudas de Guatemala). Kummankin järjestön aktivisteista merkittävä osa on ollut intiaaninaisia.

Myös etnisiin tavoitteisiin liittyvä järjestäytyminen on voimistunut näkyvästi 1990-luvun aikana. Guatemalalainen maya-aktivisti Antonio Otzoy arvioi, että maassa toimii ainakin 300 erilaista intiaanijärjestöä. Liikkeiden kirjo on varsin laaja, ja valtaosa niistä toimii lähinnä paikallistasolla.

Otzoyn mukaan heterogeenisen maya-liikkeen tärkein yhteinen tavoite on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen. Kaikessa muussa erityistavoitteet sitten hajoavatkin. Osa liikkeistä taistelee mayoihin kohdistuvaa syrjintää vastaan tai elvyttää perinteisiä kulttuuriarvoja. Osa järjestöistä puolestaan suuntautuu koulutukseen, sosiaalisiin kysymyksiin tai poliittiseen lobbailuun. Varsinkin paikallistason järjestöistä suuri osa on keskittynyt konkreettisiin kehityshankkeisiin.

Järjestökentän laajimpana yhteisenä koordinaatioelimenä
toimii 1994 perustettu COPMAGUA (Coordinadora de Organizaciones del Pueblo Maya de Guatemala). COPMAGUA:n yksi tärkeimmistä hankkeista on ollut pyrkimys sisällyttää mayojen tavoitteita rauhansopimukseen, missä osittain on onnistuttukin.

El Salvadoriin verrattuna Guatemalan kansalaisjärjestöt ovat saaneet rauhansopimuksen jälkeen melko hyvin kansainvälistä tukea. Guatemalan kohdalla ehkä ilmeneekin, kuinka intiaanit ovat nousseet 1990-luvulla uudeksi muoti-ilmiöksi kehitysmaaliikkeiden parissa.

Kiinnostus politiikkaan on kasvamassa

Intiaanit ovat perinteisesti suhtautuneet politiikkaan varautuneestija pitäneet sitä valkoisen eliitin korruptoituneena pelinä. Puolueille intiaanit ovat olleet vaalikarjaa, jota on muistettu korkeintaan vaalien alla. Eristyneisyyden, sodan ja lukutaidottomuuden takia äänioikeutetuista vain alle puolet on ollut intiaaneja. Intiaanit ovat kuitenkin astumassa entistä näkyvämmin poliittiselle areenalle.

Vuoden 1995 vaalien alla Rigoberta Menchú kiersi ympäri maata kannustamassa ihmisiä äänestämään rohkeasti ilman pelkoa. 80-jäseniseen parlamenttiin pääsikin eri puolueiden riveistä jo kymmenen intiaania. Eduardo de Leónin mukaan muutamista yhteisaloitteista huolimatta intiaaniedustajien yhteistyö ei kuitenkaan ole toiminut parhaalla tavalla, koska nämä ovat joutuneet noudattamaan enemmän puolueensa linjaa kuin etnisiä toiveitaan.

Intiaanien poliittinen järjestäytyminen onkin tuottanut parhaiten tuloksia juuri paikallistasolla. Toiseksi suurimman kaupungin Quetzaltenangon ohella mayat ovat saavuttaneet monissa muissakin kunnissa kunnanjohtajan paikkoja. Sen sijaan kansallisella tasolla yhtenäistä poliittista liikettä ei vielä ole syntynyt. De León näkee silti mahdollisena, että lähitulevaisuudessa Guatemalaan voisi syntyä myös intiaanien oma valtakunnallinen puolue. Mestitsien johtamille puolueille yhtenäinen intiaaniliike merkitsee uhkaa, ja vuoden 1995 vaaleissa ne jo ottivatkin ehdokkaikseen aiempaa enemmän intiaaneja.

Eduardo de Leónin mukaan on välttämätöntä toimia sekä paikallisella että valtiollisella tasolla.

- Paikallinen taso ja yhteisöllisyys ovat ehkä ominaisinta intiaaneille, mutta pitää myös muistaa että lainsäädäntö tapahtuu valtion tasolla, hän muistuttaa.

Kansallisvaltio on silti edelleenkin suurelle osalle intiaaneja etäinen ja abstrakti käsite. Valtio on nähty enemmänkin vihollisena kuin poliittisen vaikuttamisen toimintakenttänä.

Mayojen identiteetti ja kulttuurin elinvoima ovat perustuneet voimakkaaseen ja osittain sulkeutuneeseenkin yhteisöllisyyteen. Toisaalta myytti maaseutuintiaaneista on kuitenkin murtumassa muuttoliikkeen voimistuessa ja kapitalistisen rahatalouden tunkeutuessa syrjäisiinkin kyliin. Joidenkin arvioiden mukaan valtaosa maan intiaaniväestöstä olisi jo muita kuin perinteisiä yhteisöissä asuvia maissinviljelijöitä.

Kirjoittaja on Meksikon ja Keski-Amerikan intiaaneihin erikoistunut
tutkija ja toimittaja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!