Leipänsä tai riisikuppinsa eteen raatavia lapsityöläisiä on maailmassa noin puoli miljardia, arvioi brittiläinen The New Internationalist -lehti (NI) viime heinäkuun numerossaan. Luvussa ovat mukana kehitysmaiden lasten lisäksi teollisuusmaiden lapsityövoima sekä kotityötä tekevät.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n arvio 250 miljoonasta lapsityöläisestä ei lehden mukaan vastaa siten koko totuutta: Lapsityövoiman käyttöä on vaikea mitata, koska koko käsite on epäselvä. Milloin esimerkiksi kotiaskareissa auttamisesta tulee työntekoa?

NI:n mukaan (läntiset) viranomaiset eivät ole myöskään halukkaita mittaamaan ilmiötä, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Kuitenkin mm. Britanniassa parin vuoden takaisten tilastojen mukaan joka viides 11-vuotias ja joka toinen 15-vuotias käy töissä, ja sitä pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttynä. Silti varsinkin etnisten vähemmistöjen lapset työskentelevät usein olosuhteissa, jotka eivät millään muodoin täytä alkeellisimpiakaan työturvallisuusstandardeja.

Määrällisesti valtaosa maailman lapsityöläisistä on joka tapauksessa etelässä ja heistä 60 prosenttia työskentelee Aasiassa. Väestömäärään suhteutettuna afrikkalaislasten todennäköisyys päätyä työvoimaksi on kuitenkin kaksinkertainen verrattuna Aasian mantereen lapsiin: ILO:n laskelmien mukaan esimerkiksi yli puolet Malin ja Burkina Fason 10 – 14-vuotiaista lapsista tekee työtä, kun taas lapsityövoiman ”riistäjinä” yleensä tunnetuissa Intiassa ja Pakistanissa määrä on noin 15 prosenttia. Silti esimerkiksi Bhutanissa vastaava luku on 55 prosenttia.

NI toteaa myös, että koulua käymättömät lapset tapaavat tehdä työtä eikä kyse ole pienistä lapsimääristä. Unicefin vuoden 1997 tilastojen mukaan joka viides maailman 6 – 11-vuotias ei käy koulua, mikä tarkoittaa noin 140 miljoonaa lasta. Vähiten koululaisia on Saharan etelänpuolisessa Afrikassa, jossa vain runsas puolet lapsista aloittaa koulunkäynnin. Latinalaisessa Amerikassa on sen sijaan eniten koulunsa keskeyttäneitä lapsia.