Näkökulmat

Kovin pieniä ovat hallituksen askeleet

Lehtemme mennessä painoon budjettiriihi oli vielä kesken. Tihkuneiden tietojen mukaan Lipposen hallitus ei ole aloittamassa kehitysyhteistyön luvattua nousu-uraa, vaikka viimesyksyinen periaatepäätös asetti tavoitteeksi määrärahojen nostamisen 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2000 mennessä.

Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön on ensi vuodelle odotettavissa noin 150 miljoonan markan lisämääräraha tämän vuoden talousarvioon verrattuna. Bruttokansantuotteen nousun vuoksi tuo lisäys ei vie meitä yhtään lähemmäksi sitä 0,7 prosentin tasoa, jonka olimme saavuttaneet, johon olemme sitoutuneet ja kehottaneet muitakin sitoutumaan. Kehitysmäärärahojen rajua leikkaamista laman keskellä perusteltiin väliaikaisuudella.

Säästöjä saarnaaville valtiovarainministeriön virkamiehille toistettakoon, että tässä ei ole kysymys tavanomaisesta juupas-eipäs -budjettiväittelystä, jossa voidaan sanoa, että rahaa on tähän vaan tuohon ei. Me olemme sitoutuneet siirtämään resursseja Suomesta kehitysmaihin 0,7 prosenttia BKTL:stä, oli bruttokansantuote mikä hyvänsä. Markkinakielellä voisi sanoa että korkeatasoinen, kaikkein köyhimmät saavuttava kehitysyhteistyö on meille elintärkeä investointi tulevaisuuteen. Nämä asiat on kyllä kirjattu hallituksen periaatepäätökseen, jota tämäkään budjetti siis ei lähde toteuttamaan.

Kehitysmäärärahojen nousu-ura on siirretty taas tulevaisuuteen. ”Ensi vuonna sitten nostetaan sitäkin enemmän.” Onko tuo kuultu joskus aikaisemminkin? Vuosi sitten Kepa sanoi budjettiesityksestä, että ”hallitus harrastaa pienten askelten politiikkaa”. Kovin ovat lyhyitä nuo askeleet. Pitäisikö jo puhua paikoilleen jymähtämisestä? Toivottavasti sisältöpuolella saadaan aikaan sellaista edistystä, että jaksaisi uskoa hallituksen periaatepäätösten koskevan sitä itseäänkin.

Vuodesta toiseen budjeteissa roikkunut järjetön ulkoministeriön ja eduskunnan kannan vastainen pakolaisvastaanotosta aiheutuvien kulujen tietoinen virhebudjetointi jatkuu ilmeisesti edelleenkin, valtiovarainministeriön erityisestä vaatimuksesta. Tällä tavoin nostetaan budjetointivaiheessa kehitysyhteistyön kokonaissummaa, jotta sen BKTL-osuus näyttäisi siedettävämmältä. Enää ei voi puhua pelkästä kauneusvirheestä, hajuhaitat tuntuvat jo. Saisikohan eduskunta korjattua ne?

Mikä-mikä-journalismia mielikuvitusmaassa

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen mätäkuun juttu oli huomattavasti palstatilaa saanut sarja mielikuvitusmaasta nimeltä Keski-Lombogia.

Toimituksen inside-vitsien levittäminen noin näyttävästi HS:n kaltaisen instituution sivuille ei liene aivan jokapäiväistä. Kukin päättäköön itse oman huumorintajunsa mukaan, kuinka paljon keksitty kehitysmaa akuankkamaisine nimineen lisää tai vähentää laatulehden oikean uutisoinnin uskottavuutta, vai vaikuttaako se siihen millään lailla. Ehkä tuo juttusarja kertoi pikemminkin Hesarista itsestään.

Yhden todellisen journalismin ongelman Keski-Lombogiasta kertovat tarinat kuitenkin kristallisoivat. Kun puhutaan kehitysmaista, puhutaan keskiarvoista, tehdään yleistyksiä. Ihmisiä on mukana ainoastaan valmiiden johtopäätösten vahvistamiseksi. Tarvittaessa heidät keksitään. Koko hommaan suhtaudutaan pikkuisen pilkallisesti.

Ja sitten ihmetellään, mistä stereotyypit syntyvät. Ja miksi meillä suhtaudutaan väheksyen ihmiskunnan enemmistöön ja kehitysmaista tuleviin maahanmuuttajiin.

Juha Rekola

PS: Kasvu kasvun itsensä vuoksi. Se on syöpäsolun ideologia.