Maattomien tasavalta

Brasilian maattomien liikkeestä on tullut maansa tärkein oppositiovoima. Maanvaltauksilla liike painostaa hallitusta jakamaan maata ja nopeuttamaan kangertelevaa maareformia. Jo 50 000 perhettä odottaa vallatuilla asutuksilla, acampamentoilla, maanomistuksensa laillistamista.

– Väkivalta yllättää aina kuin trooppinen sade. Välillä on pitkään rauhallista ja sitten yhtäkkiä täysi helvetti. Meillä Parássa maanomistuskiistoissa on vuoden alusta kuollut 11n ihmistä, kertoo Brasilian kuminkerääjien liiton nCNS:n puheenjohtaja Atanagildo de Deus Matos vieraillessaan toukokuussa Kepan Maailma Kylässä -tapahtumassa.

Väkivalta on vaivannut jo pitkään Brasilian maattomia. 12 viime vuoden aikana on yli tuhat maatyöläistä saanut surmansa yhteenotoissa poliisin ja suurmaanomistajien palkkaamien pyssymiesten kanssa. Viime vuonna maanvaltauksissa sai surmansa 47 ihmistä.

Yhteenottojen taustalla ovat Brasilian siirtomaa-ajalta peräisin olevat maanomistusolot, jotka kuuluvat maailman epätasa-arvoisimpiin. Yksi prosentti maanomistajista (50 000 ihmistä) omistaa 44 prosenttia maista, kun 53 prosenttia maanviljelijöistä (yli kolme miljoonaa ihmistä) joutuu tyytymään kolmeen prosenttiin maatalousalasta. Lähes viisi miljoonaa maatyöläisperhettä (yli 12 miljooonaa ihmistä) ei omista pienintäkään maatilkkua.

Brasiliassa lähes kaikilla asioilla on suunnattomat mittasuhteet, niin myös tuloeroilla. Rikkain viidennes ansaitsee 26 kertaa enemmän kuin köyhin, joka on suurempi tulokuilu kuin Meksikossa, jonka talouseroja pidetään pöyristyttävinä. 40 prosenttia brasilialaisista palkansaajista ansaitsee alle noin 400 markan minimipalkan, samanaikaisesti kun valtion huippuvirkamiehille voidaan aivan avoimesti maksaa satojentuhansien markkojen kuukausipalkkoja.

Maan laajin joukkoliike

Vuonna 1984 perustetusta maattomien maatyöläisten Movimento dos Sem Terra -järjestöstä (MST) on muodostunut Brasilian suurin poliittinen joukkoliike. Se on pystynyt haastamaan Brasilian uusliberaalia talouspolitiikkaa noudattavan hallituksen ja nostamaan maareformivaatimuksen politiikan keskiöön.

MST:n tärkein toimintamuoto on maanvaltaukset, ja järjestö on onnistunut hankkimaan viljelypalstan jo noin 150 000 maatyöläisperheelle. Valtausten suosio on kasvanut vuosi vuodelta, ja tällä hetkellä MST:lla on vastuullaan lähes 50 000 valtaajaperheen asiat.

Olot valtausten yhteen kyhätyillä asutuksilla, acampamentoilla, ovat perin alkeelliset. Valokuvaaja Sebastião Salgado, joka on julkaissut Terra -valokuvakirjan MST:n tukemiseksi, summaa vierailujaan eri asutuksilla: ”Kaikesta on puutetta: vedestä, ruuasta, saniteettitiloista, kouluista lapsille, terveydenhoidosta jne. Lisäksi ihmiset elävät mitä suurimman turvattomuuden keskellä, he ovat jatkuvien provokaatioiden ja palkattujen pyssymiesten, jaguncojen, väkivallan uhkaamina. Todellisuudessa tilanne näissä maattomien ”kaupungeissa” on pahempi kuin Afrikan pakolaisleireillä, sillä he eivät voi turvautua minkäänlaiseen viranomaisten tukeen, eikä YK tai mikään humanitaarisen avun organisaatio tule heidän avukseen.”

Raskaisiin ja usein väkivaltaisiin valtauksiin lähdetään kuitenkin halukkaasti liikkeelle, sillä aikaisempien valtauksien tulokset ovat rohkaisevia. YK:n maatalousjärjestö FAO:n tekemän tutkimuksen mukaan lopulta maapalstan saaneiden valtaajaperheiden tulot ovat lähes kaksinkertaiset muihin maaseudun pientuottajiin verrattuna.

Maanvaltausten hyväksynnän takana on myös jättitilojen, latifundioiden, tehottomuus. MST on laskenut, että Brasiliassa on 1457 yli 10 000 hehtaarin maatilaa, joiden yhteinen pinta-ala on 65 miljoonaa hehtaaria. Yksin näiden tilojen maa-ala on kuusinkertainen verrattuna kaikkien maanviljelijöiden kolmimiljoonaiseen köyhempäänm puoliskoon. Brasiliassa on maatalousmaata yhteensä 380 miljoonaa hehtaaria, joista viljelyssä on vain noin 60 miljoonaa hehtaaria. Loput maasta on pihvikarjan tuotannossa tai vailla käyttöä.

Kauas pääsee vain omin jaloin

MST on – ainakin toistaiseksi – halunnut pysyä brasilialaisena ruohonjuuriliikkeenä. 80 prosenttia sen tuloista tulee jäsenosuuskuntien maksuista, 15 prosenttia ammattiliitoilta sekä kansalaisjärjestöiltä ja vain viisi prosenttia ulkomaisilta tukijoilta.

MST:n valinta on tietoinen, selittää viljelijä Gilmar Mauro UNDP:n Choices-lehdessä (4/97). Hän on yksi järjestön 17 kansallisesta koordinaattorista. îMe uskomme, että kauas voi kävellä vain omilla jaloilla. Apu on tervetullutta, mutta vain oman organisaatiomme auttamiseen. Ulkomaisen avun käytämme lähes kokonaan poliittisen koulutuksen järjestämiseen.

Maattomien liikkeen suosion kasvu on herättänyt myös Brasilian talouseliitin ja suurmaanomistajat. MST:n johtoa painostetaan luopumaan valtauksista tarjoamalla sekä keppiä että porkkanaa. Toisaalta Brasilian hallitus on tarjonnut yhteisen työryhmän perustamista pohtimaan maanomistusoloja, toisaalta liikkeen aktivisteja vainotaan poliittisesti.

Räikein esimerkki jälkimmäisestä on MST:n kansalliseen johtoon kuuluvan José Rainhan tuomitseminen muutama kuukausi sitten 26 vuodeksi vankeuteen. Häntä syytettiin 1989 Espirito Santon osavaltiossa tapahtuneesta poliisin ja tilanomistajan murhasta. Vaikka syyttäjällä ei ollut mitään todisteita siitä, että Rainha olisi edes ollut murhapaikalla, hänet tuomittiin, koska kaikilla valamiehistön jäsenillä oli suhteet alueen suuromistajiin. Todellinen syy Rainhan tuomioon oli, että hän johti tuolloin maanvaltauksia Espirito Santossa.

Rainhalla on kuitenkin oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, eikä häntä ole vielä vangittu. Amnesty International on ilmoittanut, että se katsoo Rainhan poliittiseksi mielipidevangiksi, mikäli hänet vangitaan. Amnestyn mukaan ”syytteillä oli ilmiselvästi poliittiset vaikuttimet ja tarkoituksena oli vainota maattomien maatyöläisten liikkeen jäseniä.”

MST on myös pyritty poliittisesti leimaamaan äärivasemmistolaiseksi väkivaltaa suosivaksi järjestöksi. Sen on väitetty ylläpitävän suhteita Latinalaisen Amerikan sissijärjestöihin, kuten Perun Sendero Luminosoon, Kolumbian FARCiin ja Meksikon zapatisteihin.

Tämä yhteys sisseihin on toiveajattelua sekä vasemmiston että oikeiston puolelta. Vasemmisto haaveilee meidän zapatistien tapaan voivan muodostaa armeijan, ja oikeisto etsii mitä syytä tahansa voidakseen vainota meitä. Jos MST olisi valinnut sotilaallisen vaihtoehdon, emme enää olisi olemassa. Meillä on kansalaismielipiteen tuki, ja olemme onnistuneet nostamaan maareformin poliittiselle esityslistalle. Luulen, että me voimme tarjota paremman esimerkin Latinalaisen Amerikan sissijärjestöille kuin ne meilleî, arvioi MST-johtaja Gilmar Mauro.

Tarjous työryhmästä ei kelvannut MST:lle

Presidentti Fernando Henrique Cardoson hallitus on useaan otteeseen pyrkinyt sitomaan MST:n maltilliseen neuvottelulinjaan. Hallituksessa on erityinen maareformiministeri Raul Jungman, joka on tarjonnut maattomien järjestölle paikkoja maanomistusoloja tutkivaan työryhmään.

MST on torjunut ehdotuksen kutsuen sitä potilaan meikkaamiseksi.

îKun asioita nimenomaisesti ei haluta ratkaista, silloin nimitetään
komissioî, kommentoi hallituksen tarjousta MST-johtaja João Pedro Stedile ruotsalaisessa Latinamerika-lehdessä (6/97).

Työryhmän sijasta MST toivoo konkreettisia neuvotteluja ennenkaikkea siitä, miten valtauksilla asuvien 50 000 maatyöläisperheen elinoloja voidaan parantaa ja heidän maanomistuksensa laillistaa. Voimaa MST ammentaa siitä, että maareformi tuntuu juuri nyt brasilialaisista ajatukselta, jonka aika on tullut. Lukuisten mielipidemittausten mukaan 70 – 80 prosenttia brasilialaisista hyväksyy MST:n toiminnan ja maanvaltaukset toimintakeinona.

Brasiliassa on maareformia vaadittu vaihtelevalla voimalla aina 1780-luvulta lähtien. Maan jakamissuunnitelmat olivat myös eräs syy sotilaskaappaukseen 1964 João Goulartin hallitusta vastaan.

Vaikka monet asiat maareformin osalta tuntuvat olevan umpikujassa, suhtautuvat brasilialaiset sen ratkaisemiseen optimistisesti. Ja eräänä syynä voi juuri pitää Brasilian historiaa ja brasilialaista mielenlaatua, jota Le Monde -lehden Latinalaisen Amerikan asiantuntija Marcel Niedergang on kuvannut tarkasti: ”Brasilian historia on pitkä ketju henkeäsalpaavia loistokausia, jotka päättyvät odottamattomiin, mutta brutaaleihin kriiseihin. Ensiksi Brasilia siirtyy kärkeen sille luonteenomaisella keinuvalla ja hieman mielipuolisella rytmillä. Sitten seuraa rysähdys. Brasilia on toistuvien romahdusten maa. Mutta jokaisessa kriittisessä tilanteessa tapahtuu myös ihme. Tästä brasilialaiset ovat vetäneet laittamattoman johtopäätöksen: Deus é brasileiro, Jumala on brasilialainen.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!