Mayangnat saavat maansa takaisin

Teksti: Tiina Nuto

KepaAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-AmerikkaNicaragua

Viranomaiset tunnustivat alkuperäisväestön maaoikeuden

Rufino Barro ja hänen toverinsa Sikiltan kylässä ovat helpottuneita siitä, että vuosikymmeniä kestänyt maanomistuskiista ratkesi rauhanomaisesti. Kyläläisten pelko omien oikeuksien puolustamisesta on väistynyt. Nicaraguan viranomaiset tunnustivat Sikiltan mayangna-yhteisön ikivanhan omistusoikeuden yhteisön maihin.

- Kyläläiset eivät olisi ikinä uskoneet, että yli 20 vuotta jatkunut maakiista saadaan ratkaistua vajaassa vuodessa. He pelkäsivät konflikteja. Maakiista oli aiheuttanut 1979 yhden kuolonuhrin, kertoo asianajaja, itsekin syntyperäinen mayangna Modesto Frank Wilson. Hän avusti sikiltalaisia muun muassa suunnittelemalla kokouksia ja järjestämällä tapaamisia viranomaisten kanssa.

Nicaraguan maauudistusta vanhemman lain mukaan alkuperäisväestöä on hallintaoikeus niin sanottuihin yhteisömaihin. Yhteisön maita ei saa myydä eikä luovuttaa muiden kuin alueen alkuperäisasukkaiden käyttöön. 1980-luvun maauudistuksessa osa sikiltalaisten maista jaettiin uudisasukkaille. Sikiltan sademetsään muutti uudisasukkaita myös laittomasti. Tänä syksynä pitkien neuvottelujen jälkeen uudisasukkaat ovat luvanneet lähteä Sikiltasta. Aluehallinto ja valtion maauudistuslaitos (INRA) osoittivat heille uudet maapalstat. Ennen uudisasukkaiden muuttoa muualle on kuitenkin ratkaistava monta asiaa. Sikiltalaiset ovat silti tyytyväisiä siitä, että heidän oikeutensa maahan on tunnustettu.

Kun kyläläisten edustaja Rufino Barro ensimmäisiä kertoja matkusti Sikiltasta pääkaupunkiin Managuaan vaatimaan oikeuksiaan, viranomaiset palvelivat häntä kadulla. Mayangoja ei päästetty sisälle toimistoon. Viranomaiset kysyivät häneltä aina samaa asiaa: "Mihin te muka tarvitsette niin paljon maata."

Käsitykset maanparannuksesta eroavat

Runsaan kolmensadan mayangnan asuttama Sikilta sijaitsee Atlantin pohjoisella autonomia-alueella Bosawasin luonnonpuistossa. Kun uudisasukkaat saapuivat Sikiltan yhteisön maille, suuri osa mayangoista oli sodan ajaksi pakkosiirretty Hondurasiin. Mayangnat palasivat kyläänsä sodan loputtua 1990-luvulla.

Mayangnat pitävät karjaa ja viljelevät maata pääasiassa omaan kulutukseensa. He elävät vaihtotaloudessa. Heidän mailleen muuttaneiden valtaväestöön kuuluvien mestitsien (alkuperäisasukkaiden ja espanjalaisten jälkeläiset) tapa harjoittaa maataloutta uhkaa sikiltalaisten luontoa säästävää elämäntapaa. Mestitsit hakkaavat sademetsää myydäkseen sitä puutavaraksi. Mayangnat eivät myy puitaan. Lisäksi joen yläjuoksulla asuvien mestitsien jätteet valuvat Sikiltaan.

Omistusriidassa on vielä ratkaisematta maksaako valtio mestitsien vaatimaa korvausta maanmuokkauksesta. Sikiltalaisten mielestä metsien hakkaaminen ja teiden rakentaminen ovat huononnuksia eivätkä parannuksia.

Sekin on epäselvää, annetaanko kaikille alueella asuville noin kahdellekymmenelle mestitsiperheelle uusi maapalsta. Vain muutamalla perheellä on maauudistuksessa saatu omistuspaperi.

Maanomistusongelman ratkaisu vaikeaa

Uudisasukkaiden muuton ensimmäinen takaraja on jo ohitettu, mutta sikiltalaiset elävät toivossa, että he saavat maansa vapaiksi vielä tänä vuonna.

Kepa on avustanut sikiltalaisia rahoittamalla viranomaisten, mayangojen ja mestitsien välisiä neuvotteluja sekä sikiltalaisten matkoja tapaamaan viranomaisia. Lisäksi Kepa palkkasi asianajaja Wilsonin mayangnojen avuksi.

Sikiltan maakiista on vain yksi esimerkki maanomistuksen lakiviidakon sekavuudesta. Eri puolilla Nicaraguaa on maatiloja, joiden omistajasta ei päästä yksimielisyyteen. Monet entiset omistajat vaativat maaudistuksessa jaettuja tiloja takaisin itselleen.

Edellinen hallitus ei onnistunut selkeyttämään omistuslakia. Nykyinenkään hallitus ei ole juuri onnistunut ratkomaan omistajuusongelmia, esimerkiksi ketkä saavat pitää maaudistuksessa heille jaetut maat. Presidentti Arnoldo Aleman lupasi vaalipuheesaan, ettei pienviljelijöitä ajeta pois heille 1980-luvulla annetuilta mailta, mutta aika näyttää pitääkö hän lupauksensa.

Kirjoittaja on Kepan Nicaraguan toimiston tiedottaja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Tiina Nuto