Uiguurien perinteinen kulttuuri on selvinnyt hengissä vuosisatojen muutoksista

Teksti: Harri Römpötti

PitkätKulttuuriMusiikkiAasiaKeski-AasiaUzbekistan

- Enimmäkseen laulamme rakkaudesta, luonnosta, elämäntavasta, historiasta, onnellisista kokemuksista ja uskonnosta, sanoo Köres Rejep, Kiinan uiguuri-kansan musiikkia esittävän Sadiyana-orkesterin laulaja ja keulahahmo. Ryhmä vieraili Helsingissä kuluvan vuoden syyskuussa.

Samoista asioista lauletaan monissa muissakin perinnemusiikeissa ympäri maailman. Eritoten uiguurien musiikki muistuttaa Keski-Aasian kansojen perinnettä. Uiguurit kuuluvatkin Turkin sukuisiin etnisiin ryhmiin, jotka ovat levittäytyneet pitkin Aasiaa. Uiguurit asuvat Kiinan luoteisosassa, Xinjiangin autonomisessa tasavallassa. Heitä löytyy myös sukulaiskansojen seasta Uzbekistanista ja Kazakstanista.

Kiinan kaikkiaan 1,2 miljardin väestöstä suurin osa on han-kiinalaisia, mutta kaikkiaan eri etnisiä ryhmiä mahtuu mukaan virallisesti 56. Muita kuin haneja on verrattain vähän, noin 80 miljoonaa. Uiguurit ovat yksi suurimmista vähemmistökansoista. Heitä on noin kahdeksan miljoonaa.

Kieli kuuluu turkkilaiseen ryhmään, altailaiseen kieliperheeseen. Kansan nimi tarkoittaa yhtenäisyyttä tai solidaarisuutta, mikä osaltaan kertoo, että uiguurien historia ja kulttuurin juuret ulottuvat kauas. Turkkilaisista kansoista uiguurit kehittivät ensimmäisinä kirjoitetun kielen.

Se kelpasi muun muassa Tsingis-kaanin hovikieleksi ja sillä kirjoitettiin mongolien imperiumin lait. Vuosituhanten mittaan uiguurien uskonto on vaihtunut manikealaisesta buddhalaiseen. Nykyään uiguurit tunnustavat islamia.

Taustalla 1500-luvun uskonnollinen musiikki

Samoin uiguurien musiikki on saanut vaikutteita Lähi-idästä Kiinaan. Siinä kuuluu rinnakkain tai jopa päällekkäin läntinen heptatoninen asteikko ja itäinen pentatoninen. Eniten yhteisiä piirteitä musiikissa on uzbekkien ja tadzhikkien kanssa.

Sadiyana esitti kaksi koostetta. Ensimmäinen esitteli klassista uiguuri-perinnettä ja jälkimmäinen uudempaa kansanmusiikkia.
Klassinen musiikki on peräisin tuhannen vuoden takaisesta On ikki Muqamista, kahdentoista Muqamin kokoelmasta.

- Muqamit ovat uskonnollista musiikkia. Alunperin niitä esitettiin palatseissa. Nuori kuningatar Näpisi Amani Sahan viimeisteli ne 1500-luvulla. Uudemmat kansanlaulut ovat niiden hieman maallisempia versioita, Rejep kertoo.

Rejepin suosiman kuningatar Sahanin ohella uiguurien - sekä tadzhikkien ja uzbekkien - muqamit perustuvat monien muiden runoilijoiden töihin 1400-1700-luvuilta. Ne syntyivät vuosisatoina, joiden mittaan keskiaasialaisia käännytettiin buddhalaisuudesta islamilaisuuteen usein väkivalloin. Muqameissa arvellaankin edelleen olevan muinaista buddhalaista vaikutusta.

Sahanin ansioksi katsotaan muqamien järjestäminen yhtenäiseksi kokoelmaksi. Hän oli siis varsinainen uiguurien Lönnroth. Kussakin muqamissa on aina 72 osaa, joten se on sekä vanhempi että laajempi kuin kotoinen Kalevalamme.

Perinteisesti muqamien pituus ja esittämisjärjestys on tarkoin määrätty, mutta Helsingissä kerettiin kuulla kolmessa
vartissa vain lyhyitä otteita yhdestä muqamista. Toisaalta uudemman perinnemusiikin osuus svengasi huomattavasti paremmin eurooppalaiseen korvaan.

- Uudempaa kansanmusiikkia esitetään tässä muodossa
yleensä häissä ja muissa juhlissa, joihin kokoontuu runsaasti muusikoita. Toisaalta kaikki esittävät sitä perhepiirissä pienimuotoisemmin, Rejep valistaa.

Sadiyanakaan ei ole tavanomaisessa mielessä kiinteä orkesteri, vaan kulloinkin tarpeen mukaan kansanmuusikoista kasattu ryhmä, jonka kokoonpano saattaa vaihdella. Helsingissä kävi kuusihenkinen versio.

Michael Jackson jyrää jo uiguurienkin mailla

Omien dynastioidensa jälkeen uiguurit ovat olleet monen mullistuksen ja vallan alla vuosisatojen mittaan. Vuonna 1949 Kiina otti hallintaansa itäisen Turkestanin, ja siitä pitäen uiguurit ovat kuuluneet Kiinaan alaisuuteen.

Uiguurien tilannetta on verrattu miehitettyyn Nepaliin. Aivan viime aikoina uutisissa on kerrottu, että uiguurit ovat mellakoineet Kiinan hallintoa vastaan. Heidän alueellaan on runsaasti öljyä ja mineraaleja, joten Kiina tuskin luopuu siitä.

Vuosina 1958--1979 Kiinan laki kielsi uiguureja esittämästä omaa musiikkiaan. 1950-luvun lopussa kuoli vanha mies nimeltä Tursum Axun. Hän oli viimeinen, joka osasi koko On ikki muqamin ulkoa. Kokoelma ehdittiin kuitenkin äänittää hänen esittämänään, ja siksi 24 tunnin mittainen perintö on säilynyt.

Nykyään Kiinan asenne on ilmeisesti lientynyt. Sadiyana on esiintynyt jo muutamassa Euroopan maassa. Suomen vierailulla Kiinan lähetystö kestitsi muusikoita arvokkaina kulttuurilähettiläinä. Politiikasta en rohjennut kysellä Rejepiltä, sillä tulkki oli myös lähetystöstä.

Vaikka Xinjiang on Kiinan syrjäinen osa, se ei ilmeisesti ole täysin eristyksissä. Sukulaiskansoihin pidetään yhteyttä rajojen yli, ja Michael Jacksonkin jyrää jo Aasian perukoilla.

- Kutsumme naapurikansojen ihmisiä kylään puolin ja toisin. Läheisimmät yhteydet meillä on uzbekkeihin. Minä tunnen esimerkiksi Yulduz Usmanovan ja pidän kovasti hänen musiikistaan.

Yulduz Usmanova on Uzbekistanin suuri tähti, jonka levyistä ainakin uusin Binafscha on julkaistu Suomessakin. Hän sekoittaa kansanmusiikkia länsimaiseen poppiin erittäin maukkaaksi keitokseksi. Sadiyanan musiikki lieneekin varsin lähellä Usmanovan fuusiota, jos siitä suodatettaisiin poppi pois.

- Muqamit ovat liian yleviä, jotta niitä voisi suoraan modernisoida. Mutta uudempaa kansanmusiikkia mekin olemme jo hieman sekoitelleet länsimaiseen musiikkiin. Nuoriso pitää nykyään länsimaisesta popista. Minunkin poikani kuuntelee Michael Jacksonia, mutta onneksi perinnemusiikkikin voi vielä hyvin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!