Väkivaltaisesta lapsuudesta oman elämän hallintaan

Paulinan tarina on julma kuvaus pienen meksikolaistytön raiskauksesta ja siitä kuinka hänet myydään maanpalasesta kylän johtajalle Veracruzin maaseudulla 1950-luvulla. Paulina ei kuitenkaan alistu kohtaloonsa, vaan karkaa kylästä 15-vuotiaana Meksiko Cityyn ja tienaa elantonsa palvelijana.

Tositarina voisi tapahtua missä maanosassa hyvänsä ja minä aikakautena tahansa. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja myyminen ovat valitettavasti tavallista vielä nykyäänkin.

Paulinan tarinan kertoo Vicky Funarin fiktiivisessä dokumentissaan Paulina, jossa vuorottelevat oikean Paulinan ja hänen äitinsä haastattelut sekä fiktiiviset Paulinan lapsuudesta kertovat jaksot. Elokuvan käsikirjoitus on syntynyt ryhmätyönä, johon ovat Vickyn lisäksi osallistuneet Jennifer Mayforena Taylor sekä Paulina Cruz Suárez itse.

Vain maanpalasen tähden

Paulinan perhe oli köyhä yhdeksänlapsinen maalaisperhe, joka ei omistanut lainkaan maata. Paulinan isä oli lisäksi jättänyt hänen äitinsä yksin yhdeksän lapsen kanssa. Kylän johtaja käyttikin hyväkseen asemaansa suurena maanomistajana, eikä hänen ollut vaikea suostutella Paulinan äitiä myymään tytär itselleen, jotta muilla lapsilla olisi edes pieni mahdollisuus selvitä. Paulinan äiti ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten tyttären vaihto maanpalaseen tuntui ainoalta vaihtoehdolta.

Paulina päätyi kylän johtajan Mauron de la Cruzin omaisuudeksi ja tämän alistamaksi. Mauro raiskasi Paulinan tämän ollessa 12-vuotias ja siitä lähtien käytti tyttöä seksuaalisesti hyväkseen. Säilyttääkseen edes osan ihmisarvoaan Paulina karkasi kuitenkin 15-vuotiaana Meksikon pääkaupunkiin ja ryhtyi elättämään itsensä palvelijana.

Elokuvan tekeminen ja menneisyyden läpi käyminen olivat Paulinalle raskaita ja vaikeita prosesseja. Paulina joutui katsomaan vierestä, kuinka hänen äitinsä kielsi menneisyyden rankat tosiasiat. Äiti vakuutti olevansa häpeissään tapahtuneesta, mutta ei silti kertonut totuutta. Tämän vuoksi Paulina alkoi vihata itseään ja vähätellä omaa arvoaan ihmisenä.

Vicky ja elokuvan kolmas käsikirjoittaja Jennifer Maytorena Taylor loivat kuitenkin tulevaisuuden uskoa Paulinalle sanomalla rakastavansa tätä ja vakuuttamalla, että elokuva olisi tärkeä myös muille, kovia ja vaikeita asioita kokeneille naisille.

Elokuva keskittyy Paulinen henkilöön yhdistellen sekä fiktiota että perinteistä dokumenttityyliä. Se kertoo Paulinan lapsuuden kokemukset näyttelijöiden kautta: Elokuvan rakenne tuokin esiin eri ihmisten tavan muistaa tapahtumat eri tavoin omista näkökulmistaan. Elokuvassa Paulinan vanhemmat, veli, naapuri ja Mauron kaksi vaimoa kertovat oman versionsa tapahtumista.

— Paulinan koko elämä on perustunut siihen, mitä muut hänestä sanovat ja puhuvat. Lisäksi valheilla on pyritty kieltämään tapahtumien todelliset taustat, Vicky Funari selittää.

Näytellyt kohtaukset korostavat tätä tapahtumien ristiriitaa ja sitä kuinka Paulinaa on väheksytty ala-arvoisena ihmisenä. Elokuvan monikerroksinen rakenne osoittaa myös, kuinka yhteiskunnassa naiset määritellään muiden näkökulmasta ja positioidaan miesten ehdoilla.

Jonna Roos

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!