Vox: Liisa lasten maailmassa

”Vaikeista oloista tulleille lapsille pitäisi antaa kaikki opetus, rakkaus, hellyys ja turva mihin on mahdollisuus”, viestittää Liisa Rinne ihmetellen, miksi ihmiskunnan jo 50 vuotta sitten paperille kirjaamat perusoikeudet ovat yhä joskus työläitä toteuttaa käytännössä. Hänen elämäntyönsä ovat lapset: niin Oulun, Kieyien kuin Kosovon.

Lavalle kiipeää iloinen lapsilauma. Joku vilkuttaa vanhemmilleen, toinen ryntää leikkimään mikrofonilla ja kolmas kurkkii ujona muiden takaa. Lasten ohjaaja, Kongosta kotoisin oleva Kadima Kabanga, kokoaa ryhmän kasaan ja rummuttaa heidän laululleen sekä tanssilleen tahtia yhdessä 7 -vuotiaan irakilaispojan Stevenin kanssa. Parrasvaloissa on oululaisen Heinätorin päiväkodin monikulttuurinen lastenkuoro Bolingo, joka levittää iloa ympärilleen missä esiintyykin.

Erityinen riemu säihkyy päiväkodin johtajan Liisa Rinteen silmissä. Hän muistaa kuinka vähän aikaa sitten näiden lasten päivät kävivät pitkiksi vastaanottokeskuksessa, miten paljon työtä vaadittiin, jotta lapset saatiin tavalliseen päiväkotiin ja miten ymmällään pikkuiset ensiksi olivat.

— Lapset tulivat päiväkotiin kyynelehtien ja osasivat sanoa vain ”kiitos hyvää” siltä varalta, että joku sattuisi kysymään mitä kuuluu. He eivät tienneet mitä tapahtuu eivätkä ymmärtäneet kieltä yhtään. Mutta he hullaantuivat heti kun saivat piirtää vesiväreillä, Liisa muistelee alkuaikoja.

Heinätorin päiväkoti on tarjonnut Liisalle mahdollisuuden toteuttaa kaksi unelmaansa. Ensinnäkin hän on aina haaveillut voivansa tehdä työtä eri maista tulevien lasten kanssa. Toiseksi hän on onnistunut saamaan turvapaikanhakijoiden lapset mukaan päiväkotiin.

— Lakia tulkitaan siten, että kunnalla ei ole mitään velvoitetta ottaa turvapaikanhakijoiden lapsia hoitoon ennen kuin oleskelulupapäätös tulee. Pahimmassa tapauksessa tätä päätöstä voi joutua odottamaan usean vuodenkin. Miksei lapsia laitettaisi näiksi vuosiksi päiväkotiin? On hirveän hieno juttu, että nämä lapset saivat tulla Heinätoriin. Meillä on ollut pelkästään hyviä kokemuksia, Liisa ylistää.

— Tässä rikkaassa maassa ei pitäisi olla mitään vaikeuksia järjestää turvapaikanhakijoiden lapsille päivähoitoa ja kerhotoimintaa. On puppupuhetta väittää, ettei siihen olisi rahaa. Jotkut vetoavat siihen mahdollisuuteen, että nämä maahanmuuttajat eivät välttämättä saakaan pakolaisen asemaa. Käytännössä näiden turvapaikanhakijoiden Suomeen jääminen on varmaa – yhtäkään ei varmasti lähetetä takaisin Kosovoon.

Säästöä lasten kustannuksella

Liisan mielestä asia on yksinkertainen ja itsestään selvä. Käytännössä sen toteuttamisessa on ollut omat vaikeutensa. Suomalaisia riivaavat yhä ulkomaalaisiin liittyvät ennakkoluulot ja pelot. — Ei sekään olisi hyvä, että lapset laitettaisiin sellaiseen päiväkotiin, jonne heitä ei haluttaisi ja jossa heitä ei hyväksyttäisi. Lapsi vaistoaa sen heti ja se on tuhoisaa. Kaikki ennakkoluulot ovat aikuisten istuttamia. Lasten suvaitsevaisuutta ja tietoa maailmasta aliarvioidaan.

Liisa kertoo joutuneensa käymään erinäisiä arvokeskusteluja ennen kuin albaani- ja irakilaislapset ovat tulleet Heinätoriin. Missään ei lue, että päivähoitoa voidaan järjestää vain suomalaisille lapsille. Päivähoitolaki ja –asetus pohjaavat ihmisoikeuksien julistukseen ja lasten oikeuksien julistukseen. Liisan mielestä tätä ei saisi unohtaa eikä tehdä tulkinnoilla poikkeuksia maahanmuuttajalasten kohdalla.

— Asiakirjat joihin päivähoidon pitäisi pohjautua, tuntuvat monilta unohtuneen. Kehottaisin jokaista kunnallista päättäjää käymään läpi lasten oikeuksien julistuksen sekä miettimään, miten lasten oikeudet toteutuvat tänä päivänä Suomessa ja jos eivät toteudu, voitaisiinko luopua jostain turhasta, Liisa vetoaa.

— Päivähoitolaista löytyy määritelmä erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevista lapsista. Mielestäni nämä lapset jos ketkä kuuluvat tähän ryhmään.

Maailmankansalaisia kasvattamassa

Heinätorin päiväkodissa lapset oppivat globaalin ajattelutavan luonnostaan ja ohimennen, kun vieruskaveri saattaa olla kotoisin vaikka Kiinasta. Useimmat vanhemmat ovatkin olleet innoissaan kansainvälisen päiväkodin ideasta. Yhdessä on järjestetty kaamoksen kaatajaisjuhlat afrikkalaisen rummun tahdittamina ja kiinalaista ruokaa nautiskellen. Pari albaaninuorukaista on auttanut päiväkodissa silloin tällöin, ja samalla he ovat itse oppineet suomea sekä saaneet työkokemusta.

Erilaiset kulttuuritaustat ovat tuoneet päiväkotiin tervetullutta temperamenttia, iloa, vilskettä ja elämisen makua. Liisan mielestä sitä on suomalaisessa kulttuurissa aivan liian vähän; välillä ilmapiiri tuntuu ahdistavalta, kuin happi olisi vähissä.

Liisa kiittelee oppisopimuskoulutuksessa olevaa Kadima Kabangaa, johon lapset ovat aivan hullaantuneita.

— Afrikassa osataan ottaa ihmiset huomioon: tervehtiä, kantaa vastuuta ja pitää huolta lähimmäisistä. Tämän Kadima on tuonut Heinätoriin. Ja lisäksi paljon iloa musiikin välityksellä. Hienoimpia hetkiä ovat olleet ne, kun päiväkodissa on yhdessä tanssittu ja laulettu.

Kun lapset kajauttavat valloittavasti ilmoille ”boo-lingooo”, jäykätkin suomalaiset vapautuvat. Kuoro on esiintynyt pankkisalissa, toisissa päiväkodeissa, vastaanottokeskuksessa ja kouluissa. Liisa kertoo, että lapset lähtevät aina innoissaan keikoille. Laulu ja tanssi ovat täynnä hyvää tuulta, ja ilon levittäminen onkin kuoron tarkoitus.

Hyvästi Heinätori!

Sekä Liisan että Heinätorin päiväkodin lasten tulevaisuus on epävarma. Päiväkodin toiminta ei jatku entisellään, sillä Diakonissalaitos kaksinkertaisti tilojen vuokran. Todennäköisesti lapset siirretään useisiin päiväkoteihin. Liisa odottaa toivoa täynnä, että myös turvapaikanhakijoiden lapset saisivat jatkaa jossakin päiväkodissa syksylläkin.

— Lapset ovat kehittyneet niin valtavasti. Alussa joutuu turvautumaan viittomiseen ja eleisiin, kun ei ole yhteistä kieltä. Mielestäni on ollut antoisaa luoda luottamus ja kontakti lapseen. Parissa kuukaudessa lapsi oppii käyttämään vierasta kieltä.

Liisa korostaa sitä, että päiväkoti olisi helppo tapa lapselle tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen. Kouluun on rankkaa mennä, jos ei osaa kieltä lainkaan. Vastaanottokeskuksessa aika käy pitkäksi ja lapset saattavat jopa masentua.

Juttu jatkuu > > >

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!