Ruoka pitää jakaa

Teksti: Mika LehtoTeksti: Soma Rytkönen

LyhyetKulttuuriRuokaAfrikkaKeski-AfrikkaKongo-Brazzaville

Kongolaisen Mayelen perheen ruokapöydässä siirrytään Helsingistä Kinshashaan fufun, pondun ja tomaatti-pähkinäkastikkeen voimalla. Mutta joskus maistuu myös makaronilaatikko tai lihakeitto.

"Amen." Ranskaksi luetun ruokarukouksen jälkeen Milele Kitenge kehottaa meitä jo ottamaan ruokaa. Tarjolla on kongolaista kanaa tomaatti-pähkinäkastikkeella sekä fufua ja pondua. Fufu-kulhosta kiertyy nenään maissin tiivis tuoksu.

12-vuotias Stallone-poika liukuu rullaluistimilla suoraan ulko-ovelta keittiöön ja kättelee vieraat kohteliaasti.

Viisivuotias Samantha katselee alta kulmain isänsä Kitari Mayelen tarjoamaa fufua. Tämä ryynimäisestä maissijauhosta, semolinasta, keitetty puuro maistuu pikkutytön suussa hieman oudolta. Isä kertoo, että joskus saattaa mennä kaksikin tuntia ennen kuin tytön lautanen on tyhjä.

Mistä ruoista saparopää eniten pitää?

"Makaronilaatikosta ja ranskalaisista perunoista. Ja suklaamannapuurosta", suurisilmäinen Samantha vastaa kihertäen isänsä kainalossa.

Stallone sen sijaan ei vierasta fufua ja maniokin lehdistä ja savustetusta kalasta valmistettua pondua.

Suomeen 1993 tulleen näyttelijä ja kulttuuriohjaaja Kitari Mayelen perhe on kotoisin Zairesta, nykyisestä Kongon demoktraattisesta tasavallasta. Perhe asuu Helsingissä. Vaimo Milele Kitenge opiskelee vaatetusalaa.

Afrikassa miehet eivät juurikaan laita ruokaa, koska se on naisten tehtävä.

"Olen oppinut Suomessa hyville tavoille. Jos vaimoni on sairas tai poissa kotoa, minä laitan ruokaa, sillä miksi pitäisin itseäni ja lapsia nälässä", Kitari naurahtaa.

Mitä suomalaista ruokaa kongolainen perhe syö? Kaikkien perheenjäsenten lempiruokalistassa on makaronilaatikko ja lihakeitto. Niitä Milele valmistaa itsekin, ja reseptit hän on kehitellyt omin avuin. Myös suomalaisia kaloja syödään. Kitari ei vierasta silliäkään. Lohta valmistetaan kongolaisittain mukaellen, dongo dongo.

"Otan ruisleipää vain jos ‘normaalia' vaaleaa leipää ei ole tarjolla. Mutta syön kyllä kaikkea suomalaista ruokaa – paitsi hernekeittoa ja mämmiä", Kitari sanoo.

Milele lisää, ettei hänkään välitä hernekeitosta sen ulkonäön vuoksi. Samantha nyökkäilee kymmenet saparot heiluen. Tähän saakka hiljaisena pysynyt Stallone ilmoittaa syövänsä hernekeittoa koulussa. Muut kiljaisevat hämmästyksestä.

Kana voittaa broilerin

Enimmäkseen Milele valmistaa perheelleen kotipaikkansa Kinshasan alueen ruokia. Suomessa on saatavilla joitakin tarvittavia aineksia, kuten riisiä, papuja, pähkinöitä ja bataattia. Kanaruokiin hän käyttää pakastekanaa.

"Se maistuu tarpeeksi samanlaiselta kuin kana Kongossa. Broileri on mautonta ja sen liha on kypsänä liian pehmeää", Milele selittää.

Jotkut raaka-aineet joudutaan hakemaan keskustan erityiskaupoista: okra, keittobanaani, palmuöljy, semolina ja maniokin juuresta valmistettu kwanga-säilyke. Alkuperäisen fufun valmistukseen käytettävä maniokkijauho korvataan Suomessa semolinalla.

"Mutta sitten on paljon sellaista, jota ikävöimme", Milele huudahtaa ja alkaa luetella kasvisten ja hedelmien nimiä lingalin kielellä.

Esimerkiksi monessa ruokalajissa tarvittavaa maniokkia eri muodoissaan saa vain joskus yhdestä tietystä keskustan kaupasta. Edellisenä päivänä perheellä olikin ollut juhlahetki, kun Pariisista sapuneella tuttavalla oli tuomisinaan maniokin lehtiä.

Liboke-kalaa on joskus ikävä. Monet Kongon ruokapaikat ovat erikoistuneita juuri tähän kalaherkkuun, ja se on kuuluisa myös ulkomailla. Sen raaka-aine ongitaan keskiafrikkalaisista joista, mutta korvikkeeksi voi Suomessa ajatella haukea tai lahnaa.

"Ruoka pitää jakaa"

Koko päivän ulkona leikkinyttä Samanthaa jo väsyttää, eikä fufu vieläkään ole kokonaan kadonnut lautaselta. Hän saa nousta pöydästä vasta luvattuaan äidille syödä vähän riisipuuroa ennen nukkumaan menoa.

Yhteinen ateria on perheelle tärkeä. "Ruoka yhdistää ihmiset. Emme tunne syöneemme hyvin, jos olemme syöneet yksin", Kitari sanoo. Afrikkalaisiin tapoihin kuuluu myös, että syödään samasta astiasta. Jos ottaa ruokaa omalle lautaselle ja syö siitä yksin, se merkitsee eristäytymistä.

Afrikkalaiseen kulttuuriin liittyy myös ruoan jakaminen. Milele kertoo kuinka heillä Kongossa on tapana koputtaa naapurien oveen ja antaa näille osa ruoasta. Hän kysyy, voiko Euroopassa naapurilta lainata, jos jokin ruoka-aine sattuu puuttumaan.
Vastaamme, että perusaineksia, kuten suolaa, sokeria tai jauhoja voi toki pyytää – joskin pieniä määriä. Kongolaiset ystävämme purskahtavat nauruun.

Suomalaisten ruoanlaitto tuntuu kongolaisista joskus hassulta, kun määristä ja keittoajoista pidetään tarkkaa lukua. Afrikassa reseptit opitaan sormituntumalla.

Kitari kertoo jutun kongolaisen ystävänsä suomalaisesta vaimosta, joka paloitteli kanaa nenä kiinni keittokirjassa. Aviomies tuli keittiöön ja huudahti: "Mitä ihmettä sinä teet?" Mies sulki keittokirjan ja tarttui kanaan. Valmistettuaan ruoan hän sanoi vaimolleen: "Katso nyt, eikös ole samanlainen kuin keittokirjan kuvassa." Nauramme makeasti.

Pyöritämme viimeiset fufu-pallot sormissamme ja pyyhimme niillä täyteläisen tomaatti-pähkinäkastikkeen lautaselta. Isäntä sanoo, että on ollut hienoa viettää tämä yhteinen ruokahetki. Me kiittelemme, että ilo on meidän puolellamme. Pähkinät kastikkeessa muistuttavat meitä Sambiassa vietetystä ajasta. Kongossa emme ole koskaan käyneet, mutta savulta maistuvan pondun avulla voimme kuvitella, miltä kylissä tuoksuu keittiönuotioiden palaessa iltasella.
 

Liboke (neljälle, kalan koosta riippuen)

1 kokonainen lahna tai hauki
1/2 dl tuoretta inkivääriä raasteena
1/2 keskikokoista purjoa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl öljyä
3 tl suolaa
tuoretta chilipippuria maun mukaan

Sekoita silputut kasvikset, mausteet ja öljy keskenään. Aseta kala folion päälle. Viillä kokonaisen kalan ulkopintaan kolme-neljä viiltoa. Täytä kala kasvisseoksella ja hiero seosta vielä kalan ulkopinnoillekin. Kypsennä kalaa foliossa uunissa uunipellin päällä 200 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoile liboke keittobanaanin tai riisin kanssa.

Kanaa à la Milele (neljälle)

1 kokonainen kana
1 1/2 dl maapähkinöitä
2 dl valmista tomaattikastiketta tölkistä esim. Pomi
1 dl silputtua varsiselleriä
suolaa
laakerinlehti

Kuumenna uuni 250 asteeseen pähkinöiden paahtamista varten. Leikkaa kana paloiksi, joissa on luut mukana. Kuumenna pannussa öljy ja ala kypsentää kanapaloja. Mausta hieman suolalla, lisää tovin kuluttua loraus vettä. Kanat saavat porista hiljaisella tulella kannen alla n. 35–40 minuuttia.

Sillä aikaa voit tehdä kastikkeen. Levitä maapähkinät tasaisesti uunipellille ja anna pähkinöiden paahtua n. 10–15 minuuttia, kunnes uunista tulee paahtuneen pähkinän tuoksu. Jauha paahdetut pähkinät monitoimikoneessa hienoksi tahnamaiseksi jauheeksi.

Lusikoi kanakattilasta kanan omaa rasvaa (sekä keittolientä) toiseen kattilaan, jossa valmistat kastikkeen. Ruskista em. rasvassa sipulisilppu, lisää tomaattikastike, selleri ja laakerinlehti. Mausta suolalla. Lisää kastikkeeseen pähkinärouhe, tai vaihtoehtoisesti valmista sokeritonta maapähkinälevitettä 2–3 ruokalusikallista. Keitä kastiketta tovin ja kaada se sitten kanapalojen päälle, kun ne ovat jo olleet tulella 35–40 minuuttia. Kypsennä ruokaa vielä kymmenisen minuuttia, sekoittele välillä.

Tarjoile ruoka semolina (maissi)puuron tai couscousin kera, jossa on samansuuntainen maku kuin maissipuurossa.

Lohta dongo dongo (2–3:lle kalan koosta riippuen)

1 kirjolohen filee 3–4 osaan paloiteltuna
4–6 okraa
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattimurskaa tuoretta chilipippuria
suolaa maun mukaan
tilkka vettä
(halutessa paahdetun pähkinän rouhetta)

Ruskista ohueksi siivutettu okra kuumassa öljyssä. Lisää sipuli ja valkosipuli, tomaattimurska (pähkinärouhe) ja mausteet ja vesi. Kypsennä kalapaloja molemmin puolin paistinpannulla viittä vaille kypsäksi. Levitä okrakastike kalojen päälle ja hauduta hiljaisella tulella kannen alla 15–20 minuuttia. Tarjoile riisin kanssa.

MIKA LEHTO & SOMA RYTKÖNEN
 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!