Pelko ajoi pakoon

Teksti: Natasha Petrell

PitkätDemokratiaHallintoIhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuusAasiaKaakkois-AasiaIndonesiaItä-Timor

Kotinsa jättäneet itätimorilaiset palaavat hiljalleen koteihinsa. Kansainvälisten rauhanturvajoukkojen saapuminen on rauhoittanut tilanteen suuressa osassa maata, ja ihmiset uskaltavat tulla esiin piilopaikoistaan.

Itä-Timorin 850 000 asukkaasta ainakin kaksi kolmasosaa joutui jättämään kotinsa autonomiaa kannattavien puolisotilaallisten joukkojen ryhdyttyä kostoiskuihin itsenäisyyden puolesta äänestäneitä kohtaan. Sekasorron keskellä väkivaltaisuuksia pakoon lähti myös suuri osa autonomian kannattajia.

"Jos olisimme jääneet kotikyläämme, meidät olisi tapettu. Vuorilla olemme paremmassa turvassa kuin kotona, mutta täälläkin piileskelevien kimppuun on hyökätty", Itä-Timorin pääkaupunki Dilin lähistöllä sijaitsevalle vuorelle paennut Pedro kertoo. Kansainvälisten joukkojen läsnäolosta huolimatta osa pakolaisista on edelleen liian peloissaan palatakseen koteihinsa.

Pedron ja hänen perheensä lisäksi samassa teltassa asuu kolme muuta perhettä, yhteensä parikymmentä henkeä. Yli puolet heistä on lapsia. Alueella on useita muovipressusta kokoonkyhättyjä telttoja. Kaikille ei kuitenkaan riitä suojaa, ja osa majailee taivasalla.

Vuoristossa väkivaltaisuuksien lisäksi uhkaavat nälänhätä ja sairaudet. Hygienista on vaikea huolehtia, koska puhtaasta vedestä on puutetta ja lääkkeistä sekä lääkäreistä on pulaa.

Osa paenneista ei ehtinyt pakata riittävästi ruokaa mukaansa, ja ylös vuoristoonkaan ei voi kantaa suuria varastoja. Pakolaiset kertovat, miten he aluksi yrittivät saaada kauppiailta ruokaa velaksi. Jotkut myivät kotitalouseläimensä, vuohet, kanat ja kukot saadakseen riisiä ja vihanneksia. Monet jättivät eläimet kuitenkin kotiin, sillä lähtö tapahtui hyvin nopeasti. Mukaan pakattiin vain kaikkein välttämättömin.

Levottomuuksien kärjistyttyä ihmiset pakenivat yhä syvemmälle vuoristoon, jossa ruoan ja juomaveden saanti on entistä vaikeampaa. Punaisen Ristin syyskuun puolivälistä lähtien ilmateitse jakamat ruokapaketit eivät tavoita kaikkia eikä paketteja ole riittävästi.

Pakolaiset oman onnensa nojassa

Pedro ihmettelee, miksi muut maat ovat käyneet kauppaa ja pönkittäneet taloudellisesti Indonesian hallitusta, vaikka se ei lupauksistaan huolimatta pystynyt huolehtimaan itä-timorilaisten turvallisuudesta.

"Indonesian armeija on suojellut autonomian kannattajia, mutta pakolaiset on jätetty oman onnensa nojaan ilman tukea", Pedro sanoo. Hänen mielestään sekä Indonesian armeija että poliisi ovat osasyyllisiä itätimorilaisten kärsimyksiin. Vuorilla itsenäisyyden puolesta taistelevat sissit ovat suojelleet paenneita, mutta sisseillä ei ole samanlaista asearsenaalia kuin puolisotilaallisilla joukoilla. Pakolaiset kertovat jatkuvasta pelosta, joka alkoi jo ennen kansanäänestystä. Pelottelulla puolisotilaalliset joukot yrittivät "käännyttää" äänestäjiä kannattamaan autonomiaa.

"Viikkoa ennen kansanäänestystä minua pyydettiin liittymään autonomiaa kannattavaan puolisotilaalliseen joukkoon, Aitarakiin. Koska en halunnut liittyä, minun oli perheeni kanssa paettava tai meille olisi kostettu", pakolaismies kertoo.

Hän aikoo palata kotiinsa vasta, kun tietää sen olevan turvallista. Toisaalta kotia ei välttämättä ole enää jäljellä. Muilta samasta kylästä paenneilta hän on kuullut, että useita taloja on poltettu. Oman kotinsa kohtalosta hänellä ei ollut tietoa.

Armeija tukee autonomiaa

Autonomian kannattajat ovat pääosin Indonesian valtion palveluksessa tai muualta Indonesiasta Itä-Timoriin muuttaneita ja heidän perheenjäseniään. He pelkäävät menettävänsä työnsä ja kotinsa maan itsenäistyttyä. Esimerkiksi Jaavan saarelta kotoisin olevat ovat saaneet parhaat työpaikat. He uskovat, ettei heillä ole tulevaisuutta itsenäisessä Itä-Timorissa.

Puolisotilaalliset joukot koostuvat autonomiaa kannattavista. Vaikka Indonesian armeija, poliisi ja puolisotilaalliset joukot ovat periaatteessa toisistaan erillisiä ryhmittymiä, on armeija avoimesti tukenut puolisotilaallisia joukkoja esimerkiksi luovuttamalla niille aseita. Monet jäsenet ovat armeijan kouluttamia.

Osa puolisotilaallisista joukoista on toiminut jo vuodesta 1975. Ne ovat taistelleet itsenäisyyttä kannattaneita ryhmiä, kuten Falantilin joukkoja vastaan. Osa on perustettu vasta hieman ennen kansanäänestystä. Osa puolisotilaallisten joukkojen jäsenistä kutsuu itseään sotilaiksi, ja heillä on selkeä yhteys Indonesian armeijaan. Osa joukoista puolestaan muistuttaa enemmän jengejä, jotka pyrkivät saamaan aikaan vain mahdollisimman suuren kaaoksen.

Joukkoja pyörittää pieni ydinryhmä, ja muut on enemmän tai vähemmän pakotettu mukaan. Poisjäänti on vaikeaa, sillä kieltäytyjille kostetaan. Toinen vaihtoehto on paeta.

Puolisotilaalliset joukot ovat halunneet kostaa vaalitappionsa murhaamalla ja tappamalla mahdollisimman monia itsenäisyysvaihtoehdon valinneita. Erityisesti itsenäisyys- ja puolueaktiiveja ja heidän perheenjäseniään on tapettu. Joukot ovat myös pyrkineet polttamaan ja tuhoamaan mahdollisimman monia kyliä ja kaupunkeja.

Käytännössä puolisotilaalliset joukot ovat saaneet toteuttaa kansanmurhan armeijan tai poliisin puuttumatta tapahtumiin. Koska Itä-Timor on koko miehityksensä ajan ollut tiukasti armeijan kontrollissa, olisi armeija halutessaan pystynyt estämään väkivaltaisuudet.

NATASHA PETRELL

Kirjoittaja oli vaalitarkkailijana Itä-Timorin kansanäänestyksessä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!