On vaikeaa ymmärtää, kuinka äiti voi tappaa tyttölapsensa. Intian sukupuolijakaumassa on jo liki 40 miljoonan naisvaje. Se kasvaa koko ajan. Intialainen sosiologi Vasanthi Raman yrittää selittää tilannetta.
Kun kansalaisaktiivi Vasanthi Raman puhaltaa keittämästään maidosta kermakerroksen syrjään, hän sanoo yrittävänsä poistaa ongelman.
”Creamy layer” ei ole Intiassa ongelma pelkästään maitoteen valmistuksessa. Kun kastilaitoksen sementoimaa vinoa valtarakennetta yritetään oikoa kastikiintiöillä, kastittomien oma kerma valtaa leijonan osan tasauspaikoista. Näin kastijako järkkyy vain näennäisesti.
”Valtaosin yläkastien miehittämä eliitti hallitsee maatamme entistä rumemmin ottein. Globalisoitunut kastijako helpottaa sen mahdollisuuksia turvata etuoikeunsa. Vaikka köyhät ovat joutuneet uuden kehityksen maksumiehiksi, heistä tehdään syntipukkeja useimpiin maamme ongelmiin. Heidän rikoksensa on köyhyys.”
Vielä 1980-luvulla Intian eliitin edustajat surkuttelivat ulkomaalaisille köyhimpien maanmiestensä kohtaloa. Tänään maan kerma näyttää katkaisseen diplomaattisuhteet tyystin nälkärajan alapuolella kituvaan Intiaan.
New Delhissä naisten kehitystutkimuslaitoksessa työskentelevä tohtori Vasanthi Raman ei osaa ”käyttäytyä”, vaikka hän tulee hyvästä kodista ja on käynyt kristillisiä eliittikouluja.
Vasanthi syö lehmää, polttaa tupakkaa, on ollut kahdesti naimisissa ja eronnut yhtä monta kertaa. Kashmirin kiistassa hän kertoo ymmärtävänsä usein epäisänmaallisesti Pakistania paremmin kuin Intian oikeistohallitusta. Kaiken kukkuraksi epäintialaisesti yksin asuvalla Vasanthilla on otsaa kutsua ulkomaalainen mies illalla luokseen maitoteelle.
”Kasvoin hyvin liberaalissa kodissa. Vaikka en toteuttanut haavettani ja ruvennut nunnaksi vaan ryhdyin perheemme ensimmäiseksi maailmanparantajaksi, vanhempani eivät riistäneet minulta rakkauttaan. Isäni oli vaikeaa hyväksyä poliittista toimintaani, mutta kun jouduin vankilaan vuonna 1975, hän totesi olevansa hyvin ylpeä tyttärestään.”
Eteläinen näkökulma
Vasanthi Raman moittii kansainvälistä lasten oikeuksien julistusta eurosentriseksi, lännen lapsille mitoitetuksi.
Lasten oikeudet näyttäytyvät hänen mukaansa oikeassa perspektiivissä vain, jos niitä tarkastellaan osana kehitysmaissa vallitsevaa julmaa komentojärjestystä ja kytköksissä kehitysmaiden asemaan globalisoituvassa taloudessa.
”Omat rikkaamme syyllistävät jo köyhiä vanhempiamme. Eikö se riitä? Millä oikeudella vaaditte nälkäisiä lapsiamme lopettamaan työnsä, ellei teillä ole tarjota vaihtoehtoista toimeentuloa heille. Olen kuullut katulapsista, jotka ovat vaatineet ulkomaisia lapsityöjärjestöjä aloittamaan kampanjointinsa järjestämällä heidän vanhemmilleen töitä. Katulasten vanhemmat kun ovat useimmiten katuaikuisia.”
Vasanthi puhuu naisista ”Intian suurimpana vähemmistönä”. Köyhyydellä on naisen kasvot. Naisia syrjitään kohdusta hautaan. He saavat vähemmän ravintoa, terveyttä ja opetusta, vaikka heidän lasketaan tekevän enemmän työtä kuin miehet. 40 miljoonan naisvaje sukupuolijakaumassa kertoo Intian kehityspolitiikan täydellisestä haaksirikosta.
Toisaalta hän varoittelee tekemästä puolesta miljardista naisesta kasvotonta ja tahdotonta massaa. Intiasta löytyy myös hyvin aktiivinen naisliikkeitä, joiden militantit vaatimukset hämmentävät vallanpitäjiä.
”Aina kun naiset ovat olleet tuotantoprosessin aktiivisia jäseninä, heidän asemansa on ollut parempi. Rajastanissa näin ei ole ollut, ja siellä on monin paikoin alle 800 naista tuhatta miestä kohti. Elämänlaadun mittarit alueella ovat Intian alhaisimpia.”
”Intian ainoassa naisenemmistöisessä valtiossa Keralassa naiset ovat olleet aktiivisesti työelämässä, ja siellä on selvästi muuta Intiaa korkeampi elämänlaatu. Ihmiset ovat terveempiä, lukutaitoisempia, ja elävät pitempään. Keralassa on panostettu pitkään naisten koulutukseen ja tasa-arvoistavaan yhteiskuntapolitiikkaan.”
Pokhranin ydinpommin humalluttamat äärihindut hallitsevat tänään keskustelua oikeasta naiseudesta ja miehisyydestä. Intian politiikan suuri kysymys kuuluu Vasanathin mukaan, pystyykö BJP houkuttelemaan propagandallaan alakastit mukaan homogenisoidun Intian rakennustalkoisiin.
”Naisia vastaan hyökätään kastin ja uskonnon varjolla. Naisten synnyttämistä, seksuaalisuutta ja työntekoa valvotaan muka heidän oman etunsa nimissä. Kontrollin tarkoituksena on kuitenkin estää naisia horjuttamasta kastihierarkiaa ja patriarkaalista perimysjärjestystä. Kastisorron ja naisten syrjinnän vastainen taistelu ovatkin avainkysymyksiä maamme demokratisoimisprosessissa.”