Artikkelikuva
Nahla Hewidy ja Romayne Javangwe ajattelevat, että kaikki Suomessa asuvat edustavat suomalaisuutta jollakin tapaa, lähtömaasta ja taustasta riippumatta.

”Käsitys identiteetistä pitää laajentaa, jotta jokainen täällä asuva pystyisi löytämään itsensä ja suomalaisuutensa”

Mitä suomalaisuus on, ja mitä se tulee olemaan? Nahla Hewidy ja Romayne Javangwe ovat joutuneet usein törmäyskurssille identiteettinsä kanssa.

Pohjanneito lentää, katsoo maailmaa, näkee värien tanssia. Katsoo ihmiskuntaa, kokee vastakkainasettelua. Kuka otti vallan kertoa, kenelle tämä maa kuuluu?
Säkeet ovat peräisin runoilija, aktivisti ja taiteilija Nahla Hewidyn kirjoittamasta runosta, joka käsittelee suomalaisuuden olemusta. Hewidy, 29, on pohtinut suomalaisuutta koko elämänsä ajan ja kysynyt itseltään: miten olla suomalainen, kun suomalaisuuden muotti on niin ahdas?
Suomalaisuuden sapluuna on Hewidyn mukaan hieman löystynyt ja muuttunut sitten lapsuuden päivien. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää.
Miten suomalaisuus on siis muuttunut, ja miten se vielä tulee muuttumaan?
Hewidy syntyi Suomessa perheeseen, jossa isä ja äiti olivat muuttaneet Suomeen Egyptistä. Perheessä oltiin muslimeja ja ylpeitä siitä.
”Kun olin helsinkiläinen alakouluikäinen 2000-luvun taitteessa, koulussani ei ollut juurikaan muita muslimeja. Ei ollut ainakaan muita muslimityttöjä, joilla olisi ollut huivi päässään kuten minulla.”

Jouduin puolustelemaan omaa suomalaisuuttani, vaikka olen syntynyt Suomessa.

Koulussa huivia pitävä tyttö törmäsi ennakkoluuloihin. Yleinen käsitys oli, että tyttö pitäisi huivia vasten tahtoaan. Nuori Hewidy halusi olla ylpeä siitä, että on muslimi – ja suomalainen. Suomalainen identiteetti koki kuitenkin yläkoulussa kolauksen.
”Puhuimme maantiedon tunnilla maahanmuutosta ja siirtolaisuudesta. Opettaja katsoi minua ja kertoi luokalle, että tässä meillä on esimerkki maahanmuuttajasta. Olin kauhuissani ja häpesin itseäni. Jouduin puolustelemaan omaa suomalaisuuttani, vaikka olen syntynyt Suomessa.”
Vuonna 2012 Hewidy oli mukana perustamassa Nuoret Muslimit ry -yhdistystä, jonka tarkoituksena oli tarjota vertaistukea nuorille suomalaisille muslimeille maassa, jossa muslimina kasvaminen oli tukalaa.
”Jos ajatellaan yhdistyksemme perustamisaikaa ja verrataan tähän hetkeen, paljon on muuttunut. Muslimien määrä on kymmenen vuoden aikana myös kasvanut.”

Musliminainen mustassa vaatteessa veden äärellä.öa.
Nahla Hewidy toivoo vielä elinaikanaan näkevänsä sen päivän, kun uskontoa ei Suomessa pidetä suomalaisuutta määrittävänä tekijänä.

Suomessa neljä vuotta asuneella Romayne Javangwella, 34, on myös kokemusta identiteetin muokkautumisesta. Javangwe on syntynyt ja kasvanut Zimbabwessa, mutta asunut myös Iso-Britanniassa, Amerikassa ja Australiassa. Nykyään Javangwen kotimaa on Suomi.
Millaiseksi hän mieltää identiteettinsä nykyään?
”Ajattelin aluksi olevani zimbabwelainen. Olen kuitenkin oppinut muissa maissa asuessani, että olen paljon muutakin. Asuminen eri maissa on ollut vaikuttavin tekijä identiteettini muodostumiselle.”
Javangwe mieltää olevansa globaali kansalainen, jonka identiteetissä on elementtejä monen maan kulttuurista. Ennen Suomeen tuloaan hän opiskeli Australiassa liiketaloutta ja työskenteli Etelä-Afrikassa vapaaehtoisprojektissa, jonka tavoitteena oli voimaannuttaa naisia. Mullistavan kokemuksen jälkeen Javangwe päätti hakea Suomeen Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan yrittäjyyttä, vaikka ei tuntenut maasta ketään.
”Tällä hetkellä koen sopeutuneeni Suomeen hyvin, ja minulla on vahva tunne siitä, että olen kotona. Minussa on elementtejä suomalaisuudesta, mutta koen kuitenkin olevani enemmän maahanmuuttaja”, Javangwe pohtii.

Suomalaisuus, niin kuin mikä tahansa muukin kulttuuri, muuttuu koko ajan. Mielestäni sitä kehitystä ei voi pysäyttää.

Muun muassa vaatimattomuus, nöyryys, rehellisyys ja luotettavuus kuvaavat Javangwen mukaan suomalaisuutta. Kuitenkin se on paljon muutakin, hän sanoo.
”Itse vaikutan omilla kokemuksillani toisiin ihmisiin täällä Suomessa. Mutta myös muut vaikuttavat minuun omilla taustoillaan ja suomalaisuudellaan jatkuvasti. Me kaikki Suomessa asuvat edustamme suomalaisuutta jollain tapaa, lähtömaasta ja taustasta riippumatta.”
Suomalaisuus ei siis ole Javangwen mukaan vain jotain staattista, muuttumatonta ja pysyvää, vaan vuorovaikutteista.
”Suomalaisuus, niin kuin mikä tahansa muukin kulttuuri, muuttuu koko ajan. Mielestäni sitä kehitystä ei voi pysäyttää.”

Romayne Javangwe toivoo, että jokainen suomalainen voisi kukoistaa riippumatta taustastaan. ”Suomalaisuuden muuttuessa maasta tulee paras versio itsestään”, hän sanoo.

Myös Hewidyn mielestä suomalaisuus muuttuu, ja sen kuuluukin muuttua. Suomalaisuutensa kanssa hän sanoo olevansa kuitenkin nykyään hieman hukassa.
”Olen aiemmin mieltänyt itseni suomalaiseksi muslimiksi. Valitettavasti olen kuitenkin viime vuosien aikana joutunut kohtamaan rasistisia hyökkäyksiä. Olen mennyt palasiksi sen takia, että tilanteissa kukaan ulkopuolinen ei ole puuttunut asiaan. Ja kun olen vienyt asioita oikeuteen ja taistellut oikeuksieni puolesta, olen huomannut, miten paljon syrjiviä rakenteita Suomessa on. Minussa on herännyt kysymys: haluanko olla enää suomalainen?”
Syrjivänä rakenteena Hewidy pitää kokemustensa perusteella esimerkiksi sitä, kuinka vaikeaa on ollut saada vihamotiivi rikoksen
koventamisperusteeksi.

Millaisina Hewidy ja Javangwe sitten näkevät Suomen ja suomalaisuuden tulevaisuudessa?
”Mielestäni Suomessa koko käsitys identiteetistä pitää laajentaa, jotta jokainen täällä asuva pystyisi löytämään itsensä ja suomalaisuutensa”, Hewidy toteaa.
Entä miten Hewidy näkee suomalaisuuden ja islaminuskon yhdistyvän tulevaisuudessa?
”Toivon, että vielä elinaikanani näen sen päivän, kun uskontoa ei pidettäisi Suomessa suomalaisuutta määrittävänä tekijänä.”
Javangwen mukaan muutosta ei myöskään tulisi nähdä uhkana tai menetyksenä.
”Suomalaisuuden muuttuessa maasta tulee paras versio itsestään”, Javangwe pohtii.
Javangwe toivoo, että jokainen suomalainen voisi kukoistaa, riippumatta taustastaan. Hän kantaa kuitenkin hieman huolta maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kotouttamisprosessista.
”Kotouttamiseen tulisi panostaa paljon enemmän. Haluaisin myös, että eri aloilla näkyisi paljon enemmän eri taustaisia ja eri maista Suomeen päätyneitä osaajia – vaikkapa muodin tai musiikin saralla”, Javangwe sanoo.
Kuka otti siis vallan kertoa, kenelle tämä maa kuuluu?
Hewidyn mukaan valta päättää omasta identiteetistään on jokaisella itsellään.
”Suomalaisiksi saavat identifioitua kaikki, jotka kokevat olevansa suomalaisia. Nyt ja tulevaisuudessa.”


”Suomalaisuutta olisi tärkeää hahmottaa avoimemmin ja realistisemmin”

Historiantutkija Miika Tervosen mukaan suomalaisuus on aina ollut muuttuvaa.
”Nykyisen Suomen alueella on ollut ihmisten, ajatusten ja tavaroiden jatkuvaa liikkuvuutta viimeistään rautakaudelta alkaen ja tulee olemaan jatkossakin. Vaikkapa perunansyönti tai kahvinjuonti ovat globaalia tuontitavaraa muutaman sadan vuoden takaa.”
Tervonen on tutkinut käsitystä Suomesta homogeenisena, yhden kulttuurin maana. Tällainen
käsitys on syntynyt 1800-luvulla nationalismin myötä. Esimerkiksi historiantutkijat loivat suorastaan fiktiivisen kuvan yhtenäisestä kansasta ja ohittivat kulttuurisesti erottuvat ryhmät.
”Suomalaisuus on ollut alusta saakka kiistojen kohteena. Kuuluivatko vaikkapa ruotsinkieliset, saamelaiset, maahan muuttaneet tai sieltä lähteneet sen piiriin? Esimerkiksi Topelius antoi näihin kysymyksiin eri aikoina erilaisia vastauksia. Suomalaisuus onkin käsitteenä ollut aina jännitteinen. Se on sitä myös edelleen, mitä havainnollistaa vaikkapa perussuomalaiset-nimisen puolueen olemassaolo. Mitä perussuomalaisuus oikeastaan on?”
Entä mitä Tervonen antaa ohjeeksi siihen, miten suomalaisuuteen tulisi perehtyä?
”Suomalaisuutta olisi tärkeää hahmottaa avoimemmin ja samalla realistisemmin, sulkematta pois sen monimuotoisuutta ja -mutkaisuutta. Vaikkapa Daniel Katzin ja Kiba Lumbergin teoksia lukien voi pohtia, miten erilaisia ihmisiä ja näkökulmia tässä yhteiskunnassa on aina ollut.”


Tulevaisuuden identiteetit, la 29.5. klo 18.30–19.00, puhelava.

Tilaa Maailman Kuvalehti