Kehitysapu ei ole suhdannepolitiikkaa

Ruotsin uusi kehitysyhteistyöministeri haluaa vaikuttaa muihin maihin YK:n suositusten saavuttamiseksi. Kehitysyhteistyön 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta on vielä monilla mailla saavuttamatta.

”Islanti on hyvällä matkalla asteittain kohti 0,7 prosenttia”, naurahtaa Ruotsin uusi kehitysyhteistyöministeri Maj-Inger Klingvall vastauksena kysymykseen, onko maailmanjärjestön kehitysaputavoitteessa mitään järkeä, jos rikkaiden maiden enemmistö ei siitä piittaa.

Suomen laahaamista 0,34 prosentissa ei Ruotsin ulkoministeriössä haluta arvostella – ei vaikka toimittaja yrittäisi asiasta jankata. Mutta ei suomalaisille argumenteille talouskriisin väistämättömistä vaikutuksista löydy myöskään liiemmälti ymmärrystä.

”Meitä on neljä YK:n suositukset toteuttavaa maata, joissa kaikissa on ollut eriasteisia talousvaikeuksia. Kehitysapu ei kuitenkaan saa olla suhdannepolitiikkaa, ja meillä Ruotsissa on sosialidemokraattisen puoluekokouksen yksimielinen tavoite nostaa kehitysapu asteittain yhteen prosenttiin”, sanoo Klingvall viitaten Hollannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan muodostamaan kehitysavun kärkimaiden joukkoon.

Klingvallin mielestä on mahdotonta sanoa, koska Ruotsi käytännössä saavuttaa yhden prosentin tason. Hän uskoo pahimpien talousvaikeuksien Ruotsin kehitysavussa olevan kuitenkin takanapäin. Kehitysyhteistyöministeri arvioi todellisissa maksatuksissa yllettävän ensi vuonna jo 0,8 prosenttiin bruttokansantulosta.

”Meidän tehtävämme on myös vaikuttaa muihin YK:n tavoitteen puolesta. Meillä on asiasta jatkuva vuoropuhelu, seuraavaksi kehitysyhteistyöministerien tapaamisessa Brysselissä. On vain jaksettava keskustella ja motivoida”, uskoo ministeri.

53-vuotias Klingvall oli yllätysvalinta europarlamenttiin siirtyneen Ruotsin 1980- ja 1990-lukujen kehitysyhteistyöpolitiikan arvovaltaisen arkkitehdin Pierre Schorin paikalle.

”Kaikki eivät varmaankaan tunne taustaani, mutta olen ollut kiinnostunut kehitysmaiden asioista 1960-luvulta lähtien.”, kuittaa Klingvall arvostelun, jonka mukaan entinen lapsi- ja sosiaaliministeri on ulkopoliittisesti kokematon tehtäväänsä.

Lasten asiat ovat edelleen läheisiä Klingvallille, joka on toiminut myös kansainvälisistä adoptioista vastanneen neuvoston puheenjohtajana.

”Matkustin tuolloin muun muassa Etelä-Amerikassa, Kiinassa ja Intiassa. Nyt kehitysyhteistyöministerinä minua kiinnostaa nähdä tuolloin aloitettujen projektien tilanne”, sanoo Klingvall muistellessaan Ruotsin varoilla tuettua, nuorten naisten tukemiseen tähdännyttä hanketta Intian Tamil Nadussa. Hän oli mukana aloittamassa projektia. Klingvallin mukaan Ruotsissa tarvitaan nyt kehitysyhteistyöpolitiikan tuoretta tilannearviota. Sosialidemokraattinen hallitus on päättänyt laatia kehitysyhteistyöstä parlamentaarisen selvityksen, jonka on määrä olla valmis viimeistään lokakuussa 2001.

Ministerin mielestä selvityksessä on huomioitava kolme tärkeää seikkaa. Ensinnäkin sen tulee pohjautua kokonaisnäkemykseen, jossa Ruotsin oman politiikan lisäksi otetaan huomioon EU:n ja maailmanyhteisön toimet. Toiseksi selvityksen on luotava uutta ruotsalaista yksimielisyyttä kehitysyhteistyön suunnasta. Laajan konsensuksen turvaamiseksi kaikille äänille on oltava sijaa politiikan muotoilemisessa. Kolmanneksi tarvitaan eri politiikan alueiden yhteistyön parantamista ja yhdenmukaistamista.

”Kyse ei ole vain reagoinnista akuutteihin kriiseihin, vaan myös kehitysmaiden velkakysymyksen kaltaisista suurista taloudellisista ja rakenteellisista kysymyksistä. Sitten on myös kysymys kumppanuudesta, miltä kehitysyhteistyö näyttää molemmista osapuolista”, listaa ministeri parlamentaarisen toimikunnan tehtäviä.

”Maapallon väestöstä viidesosa elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä. Kehitysavulla ei yksin saavuteta tavoitetta puolittaa köyhien joukko vuoteen 2015 mennessä. Siksi köyhyyden voittamisen kokonaisnäkemyksen on yhdistettävä toimiamme niin turvallisuus-, kauppa-, ympäristö-, maatalous- kuin pakolaispolitiikankin alueilla”, sanoo Klingvall.

Hän uskoo uuden ajattelun jo vaikuttavan omassa ministerinsalkussaan. Kehitysyhteistyön lisäksi siihen kuuluu myös Ruotsin maahanmuuttopolitiikka.

TIMO SAARI

Tilaa Maailman Kuvalehti