Maya Beach: Elokuvaa, ympäristötuhoa ja massaturismia

”En nähnyt tuhottua tai vahingoittunutta luontoa. En voi ymmärtää miksi ihmiset levittelevät moisia saastaisia valheita! Filmiyhtiö pikemminkin paransi kuin tuhosi saarta”

Näyttelijä Leonardo DiCaprio ”The Beach”-elokuvan teosta. Suosikki-lehti 2/00

Thaimaan viranomaiset ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa saadakseen maahan tulevat turistivirrat kasvamaan. Kun talouskriisi paljasti maan nopean teollistumisen onton pohjan eikä maataloudestakaan ole maan pelastajaksi, katseet kääntyivät turismiin. Kunhan vain Pattayasta ja Phuketista tunnetun maan muiden kohteiden mainonta saataisiin kuntoon, toisivat ulkomaalaiset maahan helppoa rahaa. Näin ainakin hallitus toivoo.
Toissa vuonna amerikkalainen elokuvayhtiö 20th Century Fox lähestyi Thaimaan viranomaisia Alex Garlandin teoksen pohjalta tehty käsikirjoitus kainalossaan – tarvittiin sopiva palmuranta amfetamiinihöyryisen elokuvan kuvauspaikaksi. The Beachin pääosaan oli luvassa sydäntensärkijä Leonardo DiCaprio.

Marraskuussa 1998 maan kansallispuistoista vastaava Thaimaan metsävirasto RFD tarttui syöttiin ja antoi Foxille luvan luoda ”trooppinen paratiisi” eteläthaimaalaisen Phi Phi -saarten kansallispuiston Maya Beach -hiekkarannalle.

Paikallisväestö Krabin maakunnassa ja ympäristöjärjestöt ympäri maan vastustivat hanketta ankarasti, mutta kuvaukset suoritettiin aiotusti vuoden 1999 alkupuolella. Thaimaan hallituksen edustajat perustelivat myönteistä päätöstään Hollywood-elokuvan tuomalla julkisuudella ja sen myötä lisääntyvällä turismilla, joka puolestaan auttaisi Thaimaan pois talouskriisistä.

”Paratiisi” syntyi kaivinkoneella

Kauneudestaan kuulu kalliojyrkänteiden välissä sijaitseva ranta ei luonnontilaisena riittänyt Foxille, vaan yhtiö poisti alkuperäistä kasvillisuutta, tasasi dyynit käsikirjoitukseen kuuluneen jalkapallopelin vaatimusten mukaisesti ja istutti paikalle 60 kookospalmua, joita rannalla ei luonnostaan kasvanut. Maansiirtotöitä varten paikalle laivattiin suuri kaivinkone kapeaa salmea verhoavien koralliriuttojen läpi.

Fox lupasi palauttaa hiekkarannan neitseelliseen asuunsa kuvausten päätyttyä. Palmut vietiinkin pois, mutta luonnonvaraista kasvillisuutta, kuten lukinliljaa, ei saatu juurtumaan uudelleen. Sen sijaan eroosion estämiseksi hiekkaan upotettiin bambuseipäistä tehtyjä aitauksia ja turisteille pystytettiin ”Älä tallaa!” -kylttejä.

Maya Beach on nyt lohduttoman näköinen. Rankkojen monsuunisateiden aikana syys-lokakuussa aallokot huuhtelivat muokatun rantahiekan pois ja alkuperäisten loivien dyynien tilalla on parimetrinen hiekkatörmä ja aidankappaleita. Monsuunimyrskyt ovat jokavuotisia, mutta vastaavat rantatuhot eivät.

Paikallis- ja maakuntaviranomaiset sekä useat yksityishenkilöt haastoivat RFD:n ja sen pääjohtajan, Thaimaan maatalousministerin, 20th Century Foxin sekä sitä avustaneen thaimaalaisen tuotantoyhtiön oikeuteen. Syinä mainittiin Thaimaan ympäristö- ja kansallispuistolakien rikkominen kuvauslupaa myönnettäessä sekä korjaamattoman luonnontuhon aiheuttaminen. Asian käsittely oikeudessa on siirtynyt vuoden 2000 kevääseen.

Ehkä juuri oikeuskäsittelyn vuoksi useat elokuvaa puolustavat tahot ovat liittoutuneet massiivisen tiedotuskampanjan taakse. Marraskuussa paljastui, että erään thaimaalaisen yksityiskoulun ulkomaalaisen opettajan ylläpitämä internet-sivusto, osoitteessa www.thaistudents.com/thebeach, on muutamien ekoturismia edistävien webbisivujen kanssa alkanut mainostaa The Beach -elokuvaa sekä vähätellä protestiliikettä, kriittisiä mediaraportteja ja Maya Beachin ympäristövaurioita.

Fox puolestaan on saanut yhteistyökumppanin Thaimaan matkailunedistämiskeskuksesta TAT:sta (Tourism Authority of Thailand). Tammikuun lopulla, ennen leffan ensi-iltaa alkava ja lähinnä Eurooppaan suuntautuva kampanja keskittyy The Beachin ja Thaimaan paratiisirantojen markkinointiin.

TAT-Fox-mylly on alkanut jauhaa jo tulosta: leffan esinäytösten ja ilmaisten Thaimaa-matkojen toivossa 4 000 brittiläistä matkatoimistoa on jo lähtenyt mukaan. Lisäksi useiden lentoyhtiöiden, hotelliketjujen ja luottokorttiyritysten odotetaan liittyvän kampanjaan.

Toivottavasti TAT viekin turistit katsomaan rappioitunutta rantaa, eikä muita – nyt vielä rauhallisia – kansallispuistorantoja. Ja elokuvan katsomisen sijasta voisimme katsoa, voittaako oikeus.

TIMO KURONEN

Tilaa Maailman Kuvalehti