Talouskriisi jätti jälkensä Aasiaan

Aasian kehityspankki näkee sen V-muotoisena. Toisille se on U ja jotkut pelkäävät että siitä tulee W. Useimmat kuitenkin toivovat, että suunta on ylöspäin. Talouskasvun toivotaan nostavan Kaakkois-Aasian uuteen kukoistukseen. Talouskriisin haavat ovat kuitenkin syviä.

Kuva: Timo Kuronen

Heinäkuun toisena kolme vuotta sitten Thaimaan keskuspankki laski maan valuutan bahtin kellumaan. Bahtin muutaman kuukauden kestänyt ja erittäin kallis, pitkälti yli 100 miljardin markan puolustus oli ohi. Markkinat saivat ratkaista edeltävinä vuosina pahoin ylikuumenneen kansantalouden kohtalon. Devalvaatioaalto otti mukaansa Indonesian rupian ja Etelä-Korean wonin ja pyyhkäisi pian yli koko Kaakkois- ja Itä-Aasian. Alue oli talouskriisissä. Bahtin arvo putosi puoleen.

Kriisi ei kohdannut kaikkia maita samalla tavoin. Vastikään teollistuneille eli nk. NIC-maille (Singapore, Hong Kong, Taiwan ja Etelä-Korea), joiden tuotannon ja talouden painopiste oli jo siirtynyt pois työvoimavaltaisilta aloilta, lama ei ollut syvä ja niiden elektroniikkavientivetoinen talous elpyi nopeasti maailmanmarkkinoiden mukana.

Globalisaation jälkijunassa olevat maat (lähinnä Kiina ja Vietnam) pääsivät myös helpommalla, sillä niiden talous on nojannut joko kotimaiseen kysyntään tai hyvin halpaan työvoimaan.

Pahiten talouskriisi koetteli takavuosina nopeasti kasvaneita kansantalouksia, jotka ovat olleet siirtymässä maataloudesta vientiteollisuuteen ja jotka olivat joko poliittisessa umpikujassa tai olivat avanneet taloutensa kansainvälisille finanssimarkkinoille viime vuosikymmenellä jo hyvissä ajoin ennen romahdusta.

Poliittinen kriisi seurauksena

Indonesiassa talouskriisi johti poliittiseen myllerrykseen. Thaimaa sukelsi niin ikään syvälle, tosin väkivallattomasti. Poikkeuksena tässä joukossa on Malesia, joka nousi nopeasti pinnalle tiukentamalla finanssilainsäädäntöään, torjumalla Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) apupaketin ja kääntämällä katseensa kotimaiseen elvytykseen.

Uusimmassa kehityskatsauksessaan (Asian Development Outlook 2000) Aasian Kehityspankki (ADB) julistaa Kaakkois-Aasian kansantalouksien lähteneen nopeaan ja laaja-alaiseen kasvuun muodostaen jyrkän V-muotoisen käyrän. Vuonna 1999 talouskasvu alueella oli jo 3,2 prosenttia, kun vielä vuonna 1998 oltiin 7,5 prosenttia miinuksella. Syiksi nousuun pankki näkee lisääntyneen kulutuksen, pääomien karttumisen, budjettielvytyksen, vapautuneen talouspolitiikan ja kansainvälisen luottamuksen palautumisen.

Kasvun vaikutukset eivät kuitenkaan näy heti. Vaikeimmiksi ongelmiksi ADB näkee yritys- ja rahoitussektoreiden tilan. Rahoitussektorin uudelleenorganisoinnin eli pankkituen hinta bruttokansantuotteesta on Indonesiassa 58, Thaimaassa 32, Koreassa 16 ja Malesiassa 10 prosenttia bkt:sta. Ongelmaluottojen osuus samoissa maissa vaihtelee 20 ja 85 prosentin välillä kaikista luotoista. Kulutus ja investoinnit elpyvät hitaasti kun pankit, yritykset ja kotitaloudet eivät uskalla ottaa lainaa.

Maiden syvä ja yhä jatkuva velkaantuminen on pitkäikäinen taakka. Koska useimmat maat yrittävät elvyttää teollisuustuotantoaan ja kilpailukykyään, yrityksiä ei haluta rasittaa uusilla veroilla ja säännöksillä. Verotusta onkin kiristettävä joko palkansaajien tuloista ja kulutushyödykkeistä tai säästöjä on haettava budjettimenoista.

Kaikki kyseeseen tulevat toimenpiteet käyvät enemmän köyhien kuin hyvätuloisten kukkarolle. Heti laman puhjettua nopeutunut inflaatio (tuontihintojen raju nousu), korotetut arvonlisäverot ja leikkaukset sosiaalimenoista pudottivat eniten vähän ansaitsevien elintasoa.

Työttömyys jäi ongelmaksi

Työttömyys kasvoi vuosina 1997-98 keskimäärin kolminkertaiseksi ja se kohdistui pahiten naisvaltaisille aloille, kuten tekstiiliteollisuuteen ja rakennusalalle. Rakennustyömaat ovat olleet suuri työllistäjä kouluttamattomille naisille.

Koska työttömien toimeentuloturva on monissa maissa olematon, perheen ainoan leivän tuojan siirtyminen kortistoon on ollut kova isku. Lisäksi palkkojen alentaminen on vaikuttanut suuresti; yritykset ovat voineet valita työntekijänsä niistä, jotka suostuvat pienimpään palkkaan. Ammattiyhdistysliikkeellä ei Kaakkois-Aasiassa ole suurtakaan jalansijaa.

Vaikka ADB:n mukaan absoluuttinen köyhyys (dollari/henkilö/päivä) ei Kaakkois-Aasiassa lisääntynyt niin paljoa mitä pelättiin, ovat talouskriisin vaikutukset maiden valtaenemmistöön hyvin vakavia ja pitkävaikutteisia. Jo yksistään lisääntynyt lasten aliravitsemus ja koulunkäynnin lopettaminen voivat pahasti vaikeuttaa maiden pyrkimyksiä siirtyä halvan työvoiman talouksista kohti tietoon ja osaamiseen perustuvia yhteiskuntia.

Tilaa Maailman Kuvalehti