Ongelma katsojan silmässä

Pertti Vehkalahti arvioi Kumppanin kolmosnumerossa ulkoasiainministeriön vuoden 1999 kehitysyhteistyökertomusta lähinnä kuvajournalistisesta näkökulmasta.

Kritiikki on tyly. Sen ytimenä on, että kehitysyhteistyökertomuksen kuvien yhteydessä ei ole kerrottu kuvissa esiintyvien ihmisten nimiä. Tämä pelkistää heidät Vehkalahden mukaan kohteiksi ja ”kuvajournalismin riistaksi”. Kun kuvaajan nimi kuitenkin on mainittu, Vehkalahden luennassa kuvien välittämä ”uutinen” on, että suomalainen kuvaaja on ollut paikalla. Vehkalahti myös miettii, onko kertomuksen kuvajournalismi oire vastaanottajien osallisuuden puutteesta suomalaisessa kehitysyhteistyössä.

Ongelma on ilmeisesti katsojan silmässä. Miettiessämme kirjan kuvitusta pohdimme mm. Vehkalahden esiin nostamia kysymyksiä ja otimme kuvien valintakriteeriksi, että ne suhtautuvat kunnioittavasti niissä esiintyviin ihmisiin. Halusimme erityisesti kuvia, joissa on ihmisiä työssä, koulussa tai muuten vain keskellä tavallista arkipäivää. Toivomme, että kuvat herättävät suomalaisten lukijoiden kiinnostusta, ehkä sympatiaakin, ja että ne kertovat olosuhteista, jotka jossain suhteissa poikkeavat omistamme.

Kuten Vehkalahti toteaa, kuvateksti ohjaa katsojan tulkintaa kuvasta. Tämä oivallus vaikutti myös päätökseemme siitä, mitä tietoa kertomuksen kuvateksteihin laitamme. Päätimme vähentää ohjauksen minimiin ja mainita ainoastaan sen, missä maassa kulloinkin ollaan.

Valinta on perusteltu, koska tekstissä ei ole kyse juuri näistä ihmisistä, vaan kumppanimaistamme, hankkeista ja yleisistä kehityskysymyksistä. Henkilöjutuissa ja haastatteluissa kuvatekstien käyttö olisi tietenkin toisenlaista. Nyt kuvien ihmiset tavallaan esittävät jotain itseään suurempaa, tavallisimmin kotimaataan. Emme ole pitäneet tätä loukkaavana.

Ongelma, jos tässä sellainen on, ei sitä paitsi suinkaan liity pelkästään kehitysmaiden ihmisten kuvaamiseen. Kuka tahansa meistä voi todella tulla varustetuksi kuvatekstillä ”Suomi” jossakin ulkomaalaisessa julkaisussa, kuten Vehkalahti sanoo.

Kuvattavien nimeämisen ongelma on myös käytännöllinen. Jokaista julkaistua kuvaa kohden on kymmenittäin käyttämättä jääviä. Maailmalla liikkuvan valokuvaajan olisi kovin työlästä kirjoittaa muistiin kuvattujen nimiä. Asia on varmasti kaikille toimituksille tuttu, ja Kumppanistakin löytyy esimerkkejä nimettöminä esiintyvistä.

Vehkalahti lukee tarkoitushakuisesti väärin kuvien yhteydessä olevia erityyppisiä tekstejä. Kuvaajan nimi ei tietenkään ole osa kuvatekstiä, vaan sen mainitseminen perustuu tekijänoikeudellisiin vaatimuksiin.

Sääli, että raportin tekstisisältöä ei Kumppanissa arvioitu tarkemmin. Olemme vuosi vuodelta pyrkineet kehittämään sitä yhä helpommin luettavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Vuoden 1999 kertomuksestakin löytyy runsaasti tietoa esimerkiksi siitä, miten Vehkalahden kaipaamaa vastaanottajien osallisuutta on lisätty Suomen kehitysyhteistyössä.

Katri Kaarniala
Tiedottaja, Ulkoasianministeriö
Kehitysyhteistyöosasto, Tiedotusyksikkö

Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyökertomus löytyy UM:n kehitysyhteistyöosaston julkaisuista.

 

Tilaa Maailman Kuvalehti