Elämä Nicaraguassa jatkuu rakennesopeutusohjelman kurimuksessa

Nicaragua aloitti ensimmäisen rakennesopeutusohjelmansa kesäkuussa 1994. Nyt inflaatio on saatu kuriin, valtion yhtiöistä suurin osa on yksityistetty ja bruttokansantuote on keinotekoisesti saatu nousemaan. Samalla kuitenkin sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja peruspalvelujen hinnat ovat nousseet pilviin.

Säästöohjelman porkkanana toimivat lupaukset paremmasta huomisesta, mutta nyt kolme neljästä kansalaisesta ilmoittaa, ettei usko tilanteensa paranevan lähitulevaisuudessa.

Vajaa vuosi sitten Kumppani (5/99) kertoi Nicaraguan juhlineen ”taloudellisen itsenäisyyden” alkua, kun maa valittiin yhdeksi mahdolliseksi Maailmanpankin HIPC (Highly Indebted Poor Country Intitiative) -ohjelmamaaksi ja sen odotettiin saavan sitä kautta lähes 80 prosenttia velkojaan anteeksi.

Tämän vuoden heinäkuussa presidentti Aleman kuitenkin ilmoitti pitävänsä HIPC-aloitteen ehtoja sekaantumisena maan sisäisiin asioihin eikä hän enää nähnyt aloitetta maan taloudelle välttämättömänä.

Miksi tässä näin kävi?

Kavalluksia ja vaalivilppiä

Nicaraguan hallitus ryhtyi toteuttamaan maaliskuussa 1998 ESAF (Enhanced Structural Adjustment Facility) -rakennesopeutusohjelman toista vaihetta, jonka turvin maa sai uutta lainaa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta. Ohjelman ehtoina olivat telekommunikaatio- ja sähköverkon yksityistäminen sekä valtionhallinnon uudistus, joka tarkoitti lähinnä julkisen sektorin työpaikkojen vähentämistä.

Nicaraguan pääsy HIPC-ohjelmamaaksi edellyttää rakennesopeutusohjelman toteuttamisen lisäksi myös hallituksen valmiutta demokratian ja hallinnon vahvistamiseen sekä dialogiin kansalaisyhteiskunnan kanssa köyhyyden vähentämiseen tähtäävän ohjelman tuottamisessa.

Nicaraguan hallitus hyväksyikin nämä ehdot ja perusti jopa erillisen komitean hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan edustajista, joiden tarkoituksena oli pohtia ratkaisuja maan taloustilanteen kohentamiseksi.

Komitean tehdessä työtään presidentin korruptoitunut lähipiiri jäi kiinni yhä suuremmista valtion varojen kavalluksista. Kansainvälisen painostuksen johdosta varoja kavaltanut veroministeri jouduttiin vaihtamaan, mutta samalla valtion talouden tarkastuslaitokseen vaihdettiin presidentille uskolliset miehet. Näin siksi, jotta ikäviltä uutisilta vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Korruption lisäksi ongelmia on ollut kunnallisvaaleihin valmistautumisessa. Hallitus huolestui pääkaupunki Managuan kaupunginjohtajan paikan mahdollisesta luisumisesta kilpailevalle puolueelle, joten vaalilakeja uudistettiin pääpuolueille edulliseksi ja samalla pienpuolueiden osallistumisoikeus vaaleihin eliminoitiin.

”Talous hyvällä pohjalla”

Tässä vaiheessa kansainvälinen yhteisö reagoi ja ilmoitti Nicaraguan demokratisoitumiskehityksen menevän päin honkia. Ohjelman edellyttämää ”hyvää hallintoa” ei myöskään pidetty osuvana terminä kuvaamaan maan hallituksen viime aikaista toimintaa.

Kehitysyhteistyötä Nicaraguassa tekevät maat, Suomi mukaan lukien, alkoivat siirtää osaa hallitukselle luvatusta tuesta kansalaisyhteiskunnan edustajien käsiin ja toimeenpantavaksi. Kansainväliset rahoituslaitokset lopettivat myös spekulaatiot HIPC-aloitteen mahdollisesta toteuttamisajankohdasta.

Tästä suivaantuneena presidentti Alemán julisti kansainvälisen yhteisön puuttuvan Nicaraguan sisäisiin asioihin. Alemán ilmoitti olevansa kansanvaaleilla valittu presidentti, joka päättää mikä on hyvää hallintoa ja mitä tarkoittaa demokratisoituminen eikä siihen pidä muiden maiden sekaantua. Tämän avustajamaat nielivät mutta tekivät hallitukselle selväksi omat periaatteensa, joiden pohjalta apua annetaan ja velkahelpotuksia rahoitetaan.

Velkojen mitätöimisen peruuntuminen onkin vaikea paikka Alemánille, sillä hän suunnitteli voittavansa sen avulla seuraavat presidentinvaalit. Apuun tulikin maan keskuspankin pääjohtaja Noel Ramiréz tukien presidenttiä ilmoittaen, ettei ”velkojen anteeksianto ole enää niin tärkeää, koska valtion talous on nyt terveellä pohjalla”.

Sosiologi ja ekonomisti Cirilo Otero velkaseurantaryhmä GPC:sta (Grupo Propositivo de Cabildeo) pitää Nicaraguan hallituksen ja keskuspankin johtajan lausuntoja kuitenkin täysin vastuuttomina.

”Kansaa on kuritettu jo kolmella eri rakennesopeutusohjelmalla, ja tällä kertaa piti palkkiona olla vapautuminen osasta vanhoja velkoja. Ilman velkahelpotuksia ei väkilukuun nähden maailman velkaantuneimman maan taloutta voida saada jaloilleen.”

Köyhyys ja rikollisuus lisääntyy

Nicaraguan makrotalouden luvut ovat hälyttäviä: maa vie hyödykkeitä hieman yli 500 miljoonalla ja tuo 1,4 miljardilla dollarilla. Kauppataseen vajeeksi jäävä tuhat miljoonaa paikataan ulkomailla asuvien nicaragualaisten rahalähetyksillä (n. 640 miljoonaa dollaria vuodessa), kansainvälisen yhteisön tuella sekä uusilla kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämillä lainoilla.

”Nicaraguan velat ovat tällä hetkellä noin 6,4 miljardia dollaria, joista Pariisin klubin, ts. velkahelpotuksessa huomioitavia velkoja on 4,3 miljardia. Jos Nicaragua saisi HIPC-aloitteen mukaisesti velkojaan anteeksi, vastaisi se noin seitsemän vuoden vientituloja. On vaikea kuvitella, ettei aloite olisi valtiontalouden kuntoon saattamisen kannalta ensisijaista”, Cirilo Otero sanoo.

”Jos aloitetta ei hyväksytä – ja hirmumyrsky Mitchin toipumiseksi järjestetty ulkomaanvelan korkojäädytys loppuu helmikuussa – joutuu Nicaragua osoittamaan valtion ensi vuonna budjetista 54 prosenttia velanhoitokuluihin.”

Ricardo Zambrana kansalaisyhteiskunnan koordinaatioryhmä CCER:sta (Coordinadora Civil para la Emergencia y la Reconstrucción) kertoo noin 0,8–1,2 miljoonan nicaragualaisen siirtyneen rajan yli Costa Ricaan tai Yhdysvaltoihin.

”Costa Rican nicaragualaisista kotiapulaisista 43 prosenttia työskenteli Nicaraguassa opettajina. He eivät pystyneet ruokkimaan perhettään, joten he lähtivät maasta tai turvautuivat ryöstelyyn henkensä pitimiksi”, sanoo Zambrana.

”Kun ihmisiltä loppuu usko hallituksen kykyyn parantaa äärimmäisen huonoa tilannetta, ei heille jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ja hankkia elantonsa laittomasti. Rekisteröidyt ryöstöt ovat rakennesopeutusohjelmien aikana lisääntyneetkin 185 prosenttia.”

Instituto de Estudios Nicaraguenses (IEN) tutkimuslaitoksen mukaan köyhyys on lisääntynyt huolestuttavasti rakennesopeutusohjelman myötä. Uusimman tutkimuksen mukaan 71 prosenttia nicaragualaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä, jolla tarkoitetaan, ettei heidän rahansa riitä kuukausittaisen ruokakorin hankkimiseksi perheelleen. Saman tutkimuksen mukaan 52 prosenttia työikäisistä on ilman vakinaista työpaikkaa.

 

Tilaa Maailman Kuvalehti