Meksiko foximanian huumassa

Meksikoa yli 70 vuotta ohjannut systeemi murtui kesän presidentinvaaleissa. Ihmisten muutosodotukset ovat korkealla, ja uusi presidentti Vicente Fox pyrkiikin uudistamaan maan hallinnollista kulttuuria. Talouspolitiikassa tuskin kuitenkaan muuttuu mikään.

Meksikoa 1920-luvulta hallinneen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) valtakausi katkesi heinäkuussa. Keskusta-oikeistolaisen Kansallisen toimintapuolueen (PAN) ja vihreiden (PVEM) ehdokas Vicente Fox onnistui voittamaan valtiopuolue PRI:n ehdokkaan Francisco Labastidan. Meksiko on presidenttikeskeinen liittovaltio ja siksi Foxin voitto on hyvin merkittävä.

Foxin ympärille muodostunut ”muutoksen vaaliliitto”, Alianza por el Cambio, pystyi hyödyntämään meksikolaisten kyllästymisen PRI:n korruptoituneeseen ja autoritaariseen hallintoon. PRI menetti kaikki keskeiset liittovaltiotason poliittiset valtakeskukset. Vaalit olivat ”historialliset” koska Meksikon ”täydelliseksi diktatuuriksi” kutsuttu PRI:n hallitsema järjestelmä lopultakin murtui.

Myös monet keskusta-vasemmistolaisen Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) kannattajat päätyivät äänestämään Foxia ja käyttämään äänensä ”hyödyllisesti”. PRD:n johtaman vasemmistoallianssin (Alianza por México) ehdokas Cuauhtémoc Cárdenas jäi odotetusti kolmanneksi. Cárdenas on ollut maan demokratisoitumisen keulahahmo 1980-luvulta lähtien ja hänen pioneerityönsä mahdollisti Foxin voiton.

Foxin vanavedessä oppositiopuolueet PAN:in johdolla voittivat myös samassa yhteydessä järjestetyissä kongressivaaleissa. Oppositiopuolueet saivat enemmistön alahuoneeseen jo vuoden 1997 ”välivaaleissa”. Silloin senaatti jäi PRI:n haltuun ja se pystyi hidastamaan opposition ajamia muutoksia.

Nyt oppositio voitti enemmistön myös senaatissa. Lisäksi PRD:n Andrés Manuel López Obrador voitti tärkeissä pääkaupunki Méxicon pormestarinvaaleissa ja seuraa siten vuonna 1997 voittanutta Cárdenasia. Megakaupunki Méxicon pormestarin paikkaa pidetään maan toiseksi tärkeimpänä poliittisena virkana.

Haasteita Foxilla riittää

PRI syntyi vuonna 1929 Meksikon vallankumouksen jälkeisten johtajien kansaa kokoavaksi työkaluksi. Alkuun se toteutti edistyksellisen perustuslain mukaisia uudistuksia. Sittemmin PRI kehittyi poliittisesti muuntuvaiseksi hallintoelimeksi. 1980-luvun puolivälissä PRI:n ”teknokraatit” ryhtyivät luotsaamaan maata uusliberaalien ideaalien suuntaan.

Myös oppositiopuolueiden nousu alkoi 1980-luvulla. Alkuun muutostoiveet kohdistuivat Cárdenasiin, joka oli ehdokkaana jo vuoden 1988 presidentinvaaleissa. PRI:n Carlos Salinasin katsotaan yleisesti vieneen voiton massiivisen vaalipetoksen avulla.

Salinas jätti jälkeensä taloudellisesti ja poliittisesti sekasortoisen maan, jossa poliittinen väkivalta vain yltyi. Tunnetun kirjailijan ja poliittisen esseistin Carlos Monsiváisin mukaan jo Salinasin presidenttikaudella murhattiin lähes 400 PRD:n aktivistia.

Vuoden 1996 vaalilainsäädännön muutos teki Liittovaltion vaali-instituutista (IFE) itsenäisen ja riippumattoman. Tämä muutos vaikeutti merkittävästi PRI:n mahdollisuuksia manipuloida vaalituloksia. Silti PRI:n tukialueet maaseudulla ja maan eteläisissä osavaltioissa olivat ongelmallisia myös näissä vaaleissa.

PRI osti ääniä liittovaltion varojen avulla ja ohjasi PRI:tä perinteiden mukaisesti äänestäviä kansalaisia äänestämään itseään. Puolueen alueelliset caciquet eli vahvat miehet ja naiset uhkailivat äänestäjiä. Lisäksi armeijan ja liittovaltion poliisin erikoisyksiköiden läsnäolo heikensi ihmisten äänestysmahdollisuuksia monella alueella.

Foxin voitto avaa mahdollisuuden lopettaa PRI:n kauden mielivaltaisuudet ja uudistaa maan hallintokulttuuria. Hävinnyt PRI menettää mahdollisuutensa ohjata liittovaltion varoja puoluepoliittisiin tarkoituksiin. Fox aikoo myös uudistaa armeijan ja poliisin erikoisyksiköt. Siksi Foxin voitto on tärkeä vaikka monet suhtautuvat epäilevästi hänen poliittiseen linjaansa.

Vasemmistointellektuelleja tukena

Uudessa tehtävässään 1. joulukuuta aloittava Fox on koonnut eri alojen asiantuntijoita vetämään siirtymäkauden muutostiimejä. Ulkopoliittista tiimiä johtavat tunnetut politiikantutkijat ja esseistit Jorge Castañeda ja Adolfo Aguilar Zinzer. Heissä kiteytyy se, miksi Foxia ja hänen linjaansa on vaikea panna valmiiseen laatikkoon.

Poliittisen vasemmiston piirissä kritisoitiin Castañedan ja Aguilar Zinzerin sitoutumista Foxin kampanjaan. Heidän katsottiin myyneen itsensä oikeistolle. He kuitenkin uskoivat Foxin hallinnon pluralistisuuteen ja pitivät PRI:n hallinnon kaatamista ensisijaisena. Nyt he pystyvät vaikuttamaan hallituksen politiikan muodostumiseen.

Myös ulkomaiset reaktiot ovat mielenkiintoisia. Clintonin hallitus sinänsä kiittelee Foxin voittoa. Monet konservatiivit Yhdysvaltain kongressissa kiukuttelivat, kun Fox lähetti Castañedan ja Aguilar Zinzerin kaltaisia ”vasemmistolaisia” edustamaan tulevaa hallitusta. Heidän mukaan tämä vähentää uskoa Foxin voiton merkitykseen.

Myös Kuubassa on suhtauduttu varovaisesti Foxin voittoon. Fidel Castro pelkäsi Foxin muuttavan Meksikon perinteistä kansallista itsemääräämistä korostavaa politiikkaa. Fox kuitenkin lupasi jatkuvuutta ja kannattaa lisäksi Kuuban vastaisten pakotteiden purkamista. Toisaalta sekä Castañeda että Aguilar Zinzer on julistettu Kuubassa persona non grataksi aikaisempien kirjoitustensa johdosta.

Ei hämminkiä Wall Streetillä

Meksikon demokratisoitumista tukevien ohella myös finanssimarkkinat pitävät Foxin voittoa tärkeänä. Tämä näkyy suorien lausuntojen ohella siinä, että ennen vaaleja devalvoitunut peso on vahvistunut suhteessa muuten niin vahvaan Yhdysvaltain dollariin.

Rahamarkkinatoimijat pitävät Foxin linjaa lupaavana. Tosin yhdysvaltalaiset asiantuntijat katsovat, että edes Cárdenasin voitto ei olisi ollut ongelma, toisin kuin vuoden 1988 vaaleissa. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ja taloudellisen globaalistumisen nykyvaiheessa puolueen värillä ei näytä olevan merkitystä.

Ennen vaaleja useimmat meksikolaiset toivoivat muutosta, mutta harvat uskoivat sen vaikuttavan heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Meksikon tapauksessa Wall Streetin tyytyväisyys tarkoittanee sitä, että ihmisten ankara kamppailu toimeentulosta tulee jatkumaan Foxin muutosretoriikasta huolimatta.

Tilaa Maailman Kuvalehti