Palestiinan ja Israelin välinen rauhanprosessi on edetessään kuihduttanut palestiinalaisen puolueopposition. Entisiä puolueaktivisteja on siirtynyt kansalaisjärjestöihin, sillä monien mielestä parempi sekin kuin ei mitään.

Kansalaisjärjestöjen kautta voimme ikään kuin harjoitella ja valmistautua oman valtion perustamiseen. Järjestöt voivat vaatia tai itse tarjota peruspalveluja kansalaisille. Ne ovat muodostamassa uutta yhteiskuntaa ja ne voivat vaikuttaa lakeihin”, sanoo tutkimuslaitos Muwatinin tutkimusjohtaja May Jayyusi.

Länsirannalla Ramallahissa, Palestiinan hallinnollisessa pääkaupungissa sijaitseva tutkimuslaitos Muwatin toimii kansalaisjärjestöjen johtokomiteassa, joka ollut perustamassa 1 200 kansalaisjärjestön yhteistä verkostoa. Muwatinin lisäksi useat palestiinalaiset kansalaisjärjestöt saavat rahoitusta ulkomailta ja niitä tuetaan osana rauhanprosessia.

”Olemme mm. lobanneet kansalaistoimintaa koskevaa lakia. Se oli hyvä prosessi, mutta lait jäävät hyllylle, niitä ei toteuteta”, tohtori Jayyusi valittaa.

Jayyusin mukaan kansalaisaktivismi on kuitenkin vain korviketta oikealle demokraattiselle puoluetoiminnalle. Se taas on näivettynyt, koska palestiinalaiset puolueet ovat olleet sidoksissa poliittiseen taisteluun, jonka rauhanprosessi lopetti.

”On annettu ymmärtää, että tämä on parasta mitä voimme saada”, Jayyusi sanoo.

Palestiinan ensimmäisissä ja toistaiseksi ainoissa vaaleissa tammikuussa 1996, joissa valittiin lakiasäätävän neuvoston PLC:n (Palestinian Legislative Council) 88 jäsentä, monet puolueet eivät edes asettaneet ehdokkaita.

Siksi poliittinen elämä on Palestiinassa jähmettynyt. Israelin sensuurin rinnalle on tullut Palestinian Authorityn eli kansan korkeimman hallintoelimen oma sensuuri. Esimerkiksi seitsemän vuoden takaista Oslon sopimusta arvostelleita yksityisiä tv-asemia on lakkautettu. Eikä ennen niin yleisiä mielenosoituksia enää juuri ole.

”Ei ole poliittista voimaa, joka niitä organisoisi”, Jayyusi sanoo.

Pirstaleinen valtio

Palestiinassa sankoin joukoin toimivat ulkomaiset kehitysyhteistyön tekijät puhuvat optimistisesti rauhanprosessista ja Palestiinan valmistautumisesta uuteen itsenäisyyteensä. Monet palestiinalaiset suhtautuvat asiaan kuitenkin eri tavalla.

”Ei meillä ole rauhaa, olot ovat huonontuneet”, Jayyusi vastaa.

Israelin vankiloissa on edelleen satoja palestiinalaisvankeja vapauttamisvakuutteluista huolimatta. Itä-Jerusalem on eristetty muusta Palestiinasta, samoin Gaza. Kuuluisa uusi ”safe passage” Länsirannan ja Gazan välillä tarkoittaa lähinnä turvaa israelilaisille: Kyse on ikään kuin tiukasta putkesta, jota pitkin gazalaiset voivat lupalappua vastaan ja poliisikontrollien kautta päästä töihin Israeliin.

Israelin kontrolloimat alueet ovat suikaleina palestiinalaisalueiden välissä. Ylipäätään kaikki liikkuminen – ihmisten ja tavaroiden – on luvanvaraista. Jos lupaa ei heltiä, ihmiset yleensä riskeeraavat ja kiertävät toista kautta, koska työhön on joka tapauksessa päästävä.

Lisäksi israelilaiset valtaavat edelleenkin lisää maata Länsirannalta, vaikka maan omatkin tuomioistuimet ovat sen kieltäneet. Palestiinan noin kahden miljoonan palestiinalaisen joukossa asuu jo noin 170 000 juutalaista siirtokuntalaista.

Jayyusi kertoo tuoreen esimerkin: Camp Davidin neuvottelujen aikana israelilaiset vaativat Betlehemin lähellä olevan Beit Iskarian kylän 300 asukkaan poismuuttoa, pakkosiirron uhalla. Juutalaiset haluavat laajentaa vieressä sijaitsevaa Kfar Atsiounin setlementtiä entisestään. Näin palestiinalaisten ”itsehallintoaluetta” pirstotaan jatkuvasti sisältäpäinkin.

Taistelu Jerusalemista jatkuu

”Juutalaiset rakentavat siirtokuntia myös joka puolelle ympäri Jerusalemia. Heillä on mielessään metropoli-Jerusalem, jonka rajat alkaisivat jo Ramallahista. He toimivat koko ajan – me vain puhumme”, Jayyusi sanoo.

”Me haluamme Itä-Jerusalemin pääkaupungiksemme, mutta nyt ihmiset eivät edes voi mennä sinne. Se on eristetty muusta Palestiinasta ja sitä yritetään monin tavoin tyhjentää arabiasukkaista. Lapsia on vaikea saada rekisteröityä jerusalemilaisiksi ja rakentamislupia ei heru.”

Tilanpuutteen takia perheiden on pakko muuttaa pois ja silloin he menettävät oikeutensa paluumuuttoon. Jos taas ihmiset rakentavat laittomasti, talot voidaan pistää maan tasalle.

”Heillä on satoja tapoja vähentää oikeuksiamme. Mistä sovinnosta me silloin oikein puhumme?”, Jayyusi kysyy.

May Jayyusi itse asuu perheineen Itä-Jerusalemissa. Hän on onnekas: hänellä on sininen henkilökortti, jonka kanssa pääsee liikkumaan kaikkialla. Sen sijaan hänen aviopuolisonsa, joka on Israelin palestiinalaisia, joutuu joka kolmas kuukausi anomaan lupaa elää kotonaan.

Jayyusin puoliso on ollut ensimmäisiä kriittisiä arabiankielisen kirjallisuuden kustantajia Palestiinassa. Nykyään hän pitää suosittua kahvila-ravintolaa Länsi-Jerusalemissa.

”Hän pettyi ja menetti uskonsa. Minä? Minä en ole vielä niin pettynyt”, Jayyusi hymähtää.

Varallisuus eliitin käsissä

Muwatinin demokratiatutkimuksen yhtenä aiheena on uusien eliittien tutkiminen. Oslon sopimuksen jälkeen maahan syntyi uutta taloudellista tilaa ja siksi taloudellisen ja poliittisen eliitin tutkiminen antaa osviittaa siitä, minkälainen uudesta valtiosta on muodostumassa.

”Meillä on vaikutusvaltaisia vanhoja palestiinalaissukuja tai -perheitä, jotka ovat saaneet monopoliaseman taloudessa”, Jayyusi kertoo.

”Esimerkiksi sementti-, tupakka-, öljy-, puhelin- ja pörssibisnes ovat yksittäisten perheiden hallussa. Niistä ei oikein tiedetä mitään, ne eivät ole edes osa valtion budjettia, eivätkä ne salli pienten yrittäjien nousemista. Tämä ei ole hyvä alku uudelle valtiolle.”

Hän arvelee, että perheet ovat saaneet monopoliasemansa ainakin osittain Israelin tuella. Onhan suurin osa Palestiinan taloutta osa Israelin markkinoita.

Jayyusin mukaan on myös selvää, että näillä talouseliiteillä on hyvät yhteydet Palestiinan korkeimpaan johtoon ja että ne ovat mukana rauhanneuvotteluissa.

”Vaalit selkeyttäisivät tilannetta”

Jayyusin mukaan Palestiinan johtajat tekivät virheen allekirjoittaessaan rauhansopimuksen periaatteet. Ensin olisi pitänyt neuvotella konkreettisista asioista, sitten vasta allekirjoittaa. Hänen mukaansa neuvotteluissa, varsinkin yksityiskohdista sovittaessa, Israel sanelee kaiken.

”Palestiinalaiset pitävät kyllä vielä Arafatista, mutta pelkäämme, että hän Israelin painostamana antaa periksi historiallisissa perusoikeuksissamme, jotta edes näennäisesti saisimme ”oman valtion”.”

”Ehkä enää vain kansainvälinen avunantajien yhteisö uskoo rauhan saavuttamiseen. Heidän tuellaan Palestiinassa rakennetaan nyt kiihkeästi uusia instituutioita ynnä muuta. Itsenäisyys on muutettu tekniseksi ongelmaksi, valtiollisten rakenteiden luomiseksi. Toimitaan ikään kuin se, mitä toivotaan, olisi jo totta.”

Omasta puolestaan May Jayyusi toivoo, että Palestiinassa pidettäisiin vaalit, viimeistään jos ja kun uusi valtio perustetaan. Olisi myös korkea aika erottaa toisistaan toimeenpano- ja lainsäädäntövalta, jotka nyt ovat käytännöllisesti katsoen samoissa käsissä.

”Ehkä vaalit selkeyttäisivät ja aktivoisivat myös poliittisia puolueita”, hän sanoo.

Vaaleja odotellessa Muwatin jatkaa omien demokratian kysymyksiä käsittelevien seminaarien, workshoppien ja koulutusohjelmiensa pitämistä ja viiden oman julkaisusarjansa toimittamista.

Laitos myös jatkaa parlamentin (PLC) toimintaa kriittisesti analysoivan uutislehden julkaisemista sekä jakaa julkaisujaan ilmaiseksi kouluihin, kirjastoihin ja vankiloihin. Palestiinan suurimmissa yliopistoissa 18 Muwatinin tuottamaa kirjaa käytetään oppikirjana.