Aasian aikaan

”Kaikki me, jotka ennustimme sotia, nälänhätää ja räjähdysmäistä väestönkasvua olimme systemaattisesti väärässä”, kirjoittaa Aasian kehityksestä tunnettu ruotsalaistoimittaja Lasse Berg uusimmassa kirjassaan I Asiens tid.

Maailmanmatkaaja ja toimittaja Lasse Berg on jo kolmenkymmenenviiden vuoden ajan vaikuttanut ruotsalaisten maailmankuvaan. Takana on viitisentoista kirjaa, lukemattomia artikkeleita sekä radio- ja televisiodokumentteja Afrikasta ja Aasiasta.

I Asiens tidKesällä Ruotsissa ilmestyneessä kirjassaan I Asiens tid — Aasian aikaan Berg on palannut valokuvaaja Stig T. Karlssonin kanssa maanosaan, jonne he ensi kertaa matkustivat jo vuonna 1966. Miehet kiersivät Intiassa, Kiinassa ja Japanissa etsien mahdollisuuksiensa mukaan käsiinsä samat ihmiset ja paikat, joista he jo 60-luvulla raportoivat ruotsalaisille tiedotusvälineille. Berg halusi vastauksen kysymykseen, miten asiat olivat kehittyneet ja miten omat tulevaisuudenennustukset olivat toteutuneet.

Väärät ennustukset

Ehkä monien yllätykseksi Lasse Berg näkee Aasian kehityksen myönteisenä: ”Asiat ovat Aasiassa nykyään paljon paremmin”, Berg kirjoittaa. ”Siellä missä 60-luvulla oli kurjaakin kurjempaa on tänään vettä, sähköt ja televisio, ja jopa naiset käyvät koulua. Ihmisten ajatusmaailma on kokenut kertakaikkisen vallankumouksen.”

”Esimerkiksi Intiassa köyhyys on puolittunut ja demokratia hiljalleen vahvistunut. Sitä mukaa, kun ihmisten lukutaito on parantunut, he ovat tulleet tietoisiksi ihmisoikeuksista. Diktaattoreilla on nykyään vaikeat oltavat, ja tämänsuuntainen positiivinen kehitys on ollut kaikkein nopeinta juuri Aasian maissa”, Berg jatkaa.

Lasse Bergin kirjoja on käännetty myös suomeksi. Ensimmäinen, ”Intia kasvoista kasvoihin”, julkaistiin 70-luvun alussa. (Kuva: Maria-Kaisa Jurva)

Berg on varma siitä, että niin hän kuin muutkin toimittajat, jotka 1960- ja 1970-luvuilla ennustivat nälänhätää, räjähdysmäistä väestönkasvua, sotia, ruuan täydellistä loppumista ja monia muita katastrofeja, olivat väärässä. Nykyään hänen on vaikea lukea kirjoituksiaan tuolta ajalta, koska teksti on niin synkkää.

Matkallaan Berg ja Karlsson huomasivat länsimaisen kulutushysterian saaneen jalansijaa myös idässä. Kulutuskulttuuri on voittanut kaikki ideologiat.

”Monien aasialaisten hartain toive on rikastua. Sitäkään ei kukaan vielä 1970-luvulla olisi osannut aavistaa. Paluuni Aasiaan ja viimeisimmän kirjani valmistuminen on muuttanut minua ja käsityksiäni enemmän kuin mikään muu näiden vuosikymmenten aikana”, Berg kertoo.

Köyhyys avaa silmät

Pienestä pitäen kaukomaista haaveillut Berg sai sykäyksen ryhtyä kehitysmaista kirjoittavaksi toimittajaksi toisella Aasian-matkallaan. Alunperin ammattisotilaaksi kouluttautunut nuorukainen matkusti 1960-luvun lopulla Intiaan kirjoittamaan kansantalous- ja valtiotieteiden opintoihin liittyvää tutkielmaa.

”Silloin näin kaiken sen valtavan köyhyyden. Tunsin, etten voinut käyttää aikaani akateemisen aineen kirjoittamiseen, vaan minun oli kerrottava kaikesta tästä heti”, hän muistelee uransa alkua.

”Olin hämmästynyt siitä, että me ihmiset olimme voineet luoda jotain niin idioottimaista. Köyhyys on suuri tulevaisuuden uhka, sillä se on perustana monelle pahalle. Esimerkiksi syyt moniin sotiin ja naisten huonoon asemaan voidaan suoraan johtaa köyhyydestä”, Berg sanoo täysin varmana siitä, että köyhyys on mahdollista hävittää maailmasta.

”Maailmassa on tänä päivänä noin miljardi köyhää, mutta kehittämämme tuotantotahdin ja -kyvyn avulla köyhyyden hävittäminen olisi taloudellisesti pikku juttu.”
Nykyään Lasse Berg on Ruotsin yksi Aasian ja Afrikan parhaiten tuntevista toimittajista ja kotimaassaan hänestä on jo tullut käsite. 1960-luvun kasvattina hän havahdutti ruotsalaiset näkemään kolmannen maailman. Raportoidessaan köyhyydestä Berg on usein ollut yksin julkisessa keskustelussa.

”Tänä päivänä Maailmanpankki sanoo kuitenkin aivan samaa, mitä olen väittänyt jo kaksikymmentä vuotta: kaiken kehitysavun on mentävä köyhyyden torjuntaan, koska monet muut ongelmat johtuvat juuri siitä.”

Kaikkein tärkeintä hänen mielestään on se, että köyhät otetaan mukaan keskusteluun mietittäessä ratkaisuja heidän ongelmiinsa. ”Kaiken on tapahduttava köyhien ehdoilla. Ainakin vielä se on ollut vain tyhjää puhetta, mutta joskushan on näytettävä, että nyt on tosi kyseessä ja silloin kauniit puheet on aika muuttaa konkreettisiksi käytännön toimiksi.”

Dramatisointi vie harhaan

Berg on kuitenkin optimistinen Aasian tilanteesta, ja hänen kuvansa poikkeaa totutusta ja valtamedioiden uutisjournalismin kanssa se ei käy hyvin yksiin. Mutta entä Aasian kriisi ja ”tiikeritaloudet”? Kuilu rikkaiden ja köyhien välillähän vain syvenee maailmassa?

”Totta. Erojen lisääntyminen kiihtyy koko ajan, ja se on huolestuttavaa”, Berg myöntää. ”Aasian kriisi alkoi 1997 Thaimaasta, josta se levisi muualle Aasiaan ja on ensi sijassa koskettanut juuri köyhiä. 1990-luvun kehitys ei ole ollut niin suotuisaa kuin aikaisempina vuosina juuri Aasian kriisin takia. Mutta monet tekijät viittaavat siihen, että kysymys on ohimenevästä kriisistä.”

Mistä sitten johtuivat kaikki tuhon ennustukset mediassa?

Bergin mielestä takana on itse journalismiin liittyviä ongelmia. ”Toimittajien taipumus dramatisoida asioita johtaa harhaan. Se voi sokaista silmät asioiden todelliselta, normaalilta tilalta ja johtaa joskus siihen, että olennainen menee ohi”, hän sanoo itsekriittisesti.

”Huolimatta köyhyydestä monet elävät kuitenkin suhteellisen onnellista elämää, ja suurin osa maailman asukkaista elää rauhassa. Vain pieni osa käy sotia.”

Toimittajana Berg tavoittelee sitä pohjavirtaa, joka tavanomaisessa uutisraportoinnissa jää huomaamatta. ”Se on todellinen haaste journalismille.”

”Aivan ensimmäiset artikkelini, jotka olen kirjoittanut freelance-toimittajana, sain julkaistuksi Hufvudstadsbladetissa.” (Kuva: Maria-Kaisa Jurva)

Tilastot ja tutkimusraportit ovat uuden kirjan perusta, mutta omin silmin näkeminen on korvaamaton journalistinen työtapa. Niinpä Berg on tehnyt lukuisia haastatteluja kylissä ja kaupungeissa. Aasia, joka televisiouutisissa on yhä kutistunut katastrofeiksi, esitetään kirjassa valtavan suurena mantereena, joka elää ja hengittää — mantereena, jossa asuu suurin osa maailman väestöstä.

”Lähdöt ovat elämän tarkoitus”

Toimittajana Berg on vaalinut vapauttaan ja riippumattomuuttaan. Aina 1960-luvulta lähtien hän on toiminut freelance-toimittajana ja karttanut tiukasti kaikenlaista sitoutumista.

”Olen selviytynyt ilman vakituista työtä. En ole koskaan hakenut työtä tai olen kieltäytynyt, jos sitä on minulle tarjottu. En ole myöskään mennyt mukaan mihinkään puolueeseen. Voin parhaiten, kun en ole sitoutunut mihinkään. Se merkitsee myös suurempaa yksinäisyyttä, mutta voin kuitenkin sanoa olevani onnellinen.”

Berg palaa pian Afrikkaan toteuttamaan vanhaa unelmaansa. Hän aikoo kirjoittaa kirjan ihmisen alkuperästä ja luonteesta. Berg aikoo muuttaa vaimonsa kanssa Ruandaan ja seurata arkeologisia kaivauksia joka puolella Afrikkaa tavaten eri maiden tiedemiehiä ja yrittäen siten muodostaa käsityksen siitä, miten ihmiset ovat kyseisillä leveyspiireillä eläneet.

Etenkin busmannikansan elämäntapa on inspiroinut Bergiä. ”Minulla on vakaa käsitys siitä, että ihminen on luotu lähtöjä varten. Monesti ne ovat mielekkäämpiä kuin itse perille tulo. Elämän tarkoitus on kulkea kohti horisonttia, välillä pysähdellen, jutellen ja leikkiä laskien, sitten taas jatkaa vaellusta. Ihminen on luonnostaan sekä laiska että puhelias”, hän selittää ja kertoo samaan hengenvetoon busmanneista, jotka vaeltavat asuinseuduillaan Kalaharin autiomaassa Botswanan, Namibian ja Etelä-Afrikan rajamailla.

”Heillä ei ole päällikköä, ei alamaisia eikä uskontoa, ei edes shamaania. He tekevät vähän töitä, mutta tanssivat silloin tällöin ja se virkistää sielua. Sitä on hyvä elämä, johon ihminen on luotu”, Berg vakuuttaa ja katsoo hymyillen kohti horisonttia.

Tilaa Maailman Kuvalehti