Korruptio käy taloksi kehitysyhteistyössäkin

Kehitysyhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt ovat usein vaiti korruptiosta, vaikka ongelma on arkipäivää useimmissa kehitysmaissa ja murentaa pohjaa niiden tekemältä työltä. Järjestöjen toiminta kehitysmaissa voi myös pahentaa ongelmaa.

Korruption arvioidaan lisääntyneen maailmassa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tarkkaa tietoa ei ole, koska valtaosa tapauksista jää kahden osapuolen tarkoin vartioiduiksi salaisuuksiksi ja siten vain havaintoja korruptiosta voidaan mitata.

Joka tapauksessa korruptio on nyt paljon näkyvämpää kuin 90-luvun alussa. Osaksi median ansiosta ilmiö on tullut esiin ja tietoisuus korruptiosta on lisääntynyt ja siitä keskustellaan myös vapaammin kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka aihe onkin monissa piireissä yhä arka.

Media on hyvä ase korruption vastaisessa taistelussa ja ansaitseekin tunnustusta. Toiminnalla on myös hintansa: arviolta 80 prosenttia murhatuista journalisteista oli tutkimassa korruptiotapausta.

Median hanakkuus paljastaa korruptio aiheuttaa myös ongelmia. Kun otsikoihin esimerkiksi nousevat yksittäiset väärinkäytökset kehitysyhteistyöhankkeissa, vahvistuu kadunmiehen näkemys siitä, että kaikki apu on turhaa kun rahat eivät kuitenkaan mene perille. Kansalaisjärjestöjen työntekijöiden on vaikea keskustella korruptioepäilyistä ja -tapauksista antamatta järjestölleen ikävää leimaa.

Pertti Haaparanta (Kuva: Sini Kuvaja)Helsingin kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta kritisoi kansalaisjärjestöjä siitä, että ne ovat olleet huomattavan vaiti korruptiosta ja etenkin sen yhteyksistä kehitysmaiden politiikkaan. Hänen mukaansa kehitysmaiden ongelmien suurin syy on maissa itsessään harjoitettu politiikka. Globalisaatio ja muut vaikutukset eivät ole läheskään yhtä tärkeitä.

Ken on meistä korruptoitunein

Korruption vastainen kansalaisjärjestö Transparency International (TI) julkaisee tilastoa havaitusta poliitikkojen ja virkamiesten korruptoituneisuudesta. Uusimman tilaston perusteella maailman korruptoituneimpia maita ovat Nigeria, Jugoslavia, Ukraina ja Azerbaidzhan ja puhtaimpia maita Suomi, Tanska, Uusi-Seelanti ja Ruotsi.

Virkamiesten vastaanottamat lahjukset ovat vain toinen puoli korruptiosta. Vastapainoksi TI kerää tietoa myös yrityksistä, joiden on havaittu antavan lahjuksia. Lahjustilaston perusteella lahjontaan syyllistyvät todennäköisimmin kiinalaiset, eteläkorealaiset, taiwanilaiset ja italialaiset yritykset ja epätodennäköisimmin ruotsalaiset, australialaiset ja kanadalaiset.

Tilastot ovat herättäneet kritiikkiä. Useat köyhissä maissa asuvat henkilöt kokevat tällaisten tilastojen häpäisevän kehitysmaat ja saattavan ne naurunalaisiksi. He kysyvät, miten tilastoissa näkyy globaali järjestelmä, joka laillistaa etelän taloudellisen ja ekologisen riiston.

Myös TI:n Etelä-Afrikan toimisto on suivaantunut korruptioraportin pohjoiseen näkökulmaan. ”Tämä on silkkaa potaskaa. Emme me tietenkään ole vapaita korruptiosta, mutta meitä diskriminoidaan pohjoisessa leviävän afropessimismin vuoksi”, sanoo tutkimusjärjestön Etelä-Afrikan toimiston puhemies Mpho Nawa.

Etelä-Afrikka on saanut korruptioindeksissä täsmälleen samat pisteet niinä viitenä vuotena, joina tutkimuksia on tehty. Huolimatta apartheidista demokratiaan siirtymisestä on tutkimuslaitoksen Berliinin pääkonttorin tuomio tyly: puolet Etelä-Afrikan poliitikoista on korruptoituneita.

Korruptoitunutta kulttuuria ei ole

Useimmissa kehitysmaissa korruptio on laajalle levinnyt ongelma, joka vaikuttaa päivittäiseen elämään. Julkisen sektorin korruptoitumisesta kärsivät erityisesti köyhät ja keskituloiset – rikas eliitti hankkii tarvitsemansa palvelut joka tapauksessa tavalla tai toisella. Ihmiset ovat sopeutuneet korruptioon.

Jotkut uskovat korruption kuuluvan olennaisena osana tiettyihin kulttuureihin. Ei ole kuitenkaan löytynyt todisteita yhteisöistä, joissa hyväksytään ryhmän etua vastaan omaan pussiinsa päätöksiä tekevät johtajat. Pikemminkin perinteisesti johtajat, jotka ovat pettäneet seuraajiensa luottamuksen, ovat menettäneet asemansa – tai päänsä.

Jokainen yhteiskunta on niin korruptoitunut kuin sen instituutiot ja käytännöt sallivat sen olla. Joku yrittää aina käyttää systeemiä hyväkseen, ja jos systeemi on heikko, hyväksikäyttäjiä on runsaasti.

Artikkeli jatkuu >>>

Tilaa Maailman Kuvalehti