Laulava katupoika

Kuva: Sini KuvajaAikamme sankari: Kelvin Mulenga

Aamuaurinko ei herätä Sambian pääkaupungin Lusakan jalkakäytävillä nukkuvaa nuorisoa. Varsinkin viikonloppuisin pojat viipyvät kovalla vuoteellaan pitkälle aamupäivään. Viikolla he nousevat aikaisemmin vartioimaan autoja ja kerjäämään. Jos saa pikkurahaa vastaan vahtia kymmentä autoa omistajien käydessä asioilla, päivään voi olla tyytyväinen. Hampurilaisravintolan vieressä kannattaa päivystää, sillä joku ei kuitenkaan jaksa syödä loppuun eväitään.

Rahaa on tienattava paitsi ruokaan myös jengipomoille, jotka vaativat osuutensa. Jos päivän saldo ei näytä lupaavalta, pojat yrittävät kasvattaa pottia uhkapelillä. Voittaneen kannattaa napata setelinivaska ja juosta kovaa, muuten voitto saattaa päätyä onnekkaimman sijasta vahvimmalle.

Illalla avautuu toisenlainen maisema, johon kuuluu huumeita ja tappeluita mutta ohikulkijan ihmetykseksi myös hengellisiä yhteislauluja. Nämä pojatko rikollisia jenginuoria? Tuskin kadulle tullessaan, mutta vähitellen, vuosien kovettamina.

”Elämä kadulla ei ole minua varten. Siellä sinusta tulee paatunut rikollinen”, todistaa 17-vuotias Kelvin Mulenga hiljaisella äänellä. Hän on asunut vuosikaudet keskustan kulmilla, mutta ei asu enää.

Kelvinin tarinan alku on tyypillinen. Hänen isänsä kuoli, eikä poika tullut toimeen isäpuolensa kanssa, vaan karkasi kotoa kuparialueelta pääkaupungin kaduille. Kelvin oli tuolloin 11-vuotias.

Vuosia myöhemmin Kelvin kohtasi Fountain of Hope -järjestön, joka tekee työtä katulasten parissa, ja huomasi tilaisuutensa tulleen. Nyt Kelvin asuu yhdessä järjestön työntekijöiden kanssa ja auttaa heitä. Hän hengaa yhä vanhojen kavereidensa kanssa, mutta opettelee lisäksi tekemään kenkiä, näyttelee ja laulaa.

Koulunkäynnistä Kelvin ei ole kiinnostunut. Hänen ystävänsä opettaa häntä lukemaan ja kirjoittamaan, ja Kelvinille se riittää. Lisäksi hän kaipaa vain hiukan oppia yrittäjänä toimimisesta. Tulevaisuus ei enää lupaa väkivaltaa ja kaltereita.

Tilaa Maailman Kuvalehti