Pitäisikö tekninen asiantuntija kivittää?

Kehitysmaissa on jo paljon paikallista huippuasiantuntemusta ja kansainvälisen konsulttitoiminnan osuus vähenee. Helsinki Consulting Croupin toimitusjohtaja Pentti Yletyinen vakuuttaa, että tähän juuri on pyrittykin.

Kuva: Petri Kuokka
”Tekniikalla ja kukilla on paljon yhteistä. Mitä jalostetumpi laji, sitä teknisesti vaativampaa sen hoitaminen on”, sanoo puutarhanhoitoa harrastava Pentti Yletyinen. (Kuva: Petri Kuokka)

Kaisaniemessä on monta kulmaa mutta yksi niistä on terävä, ja sen korttelin kuudennessa kerroksessa sijaitsee konsulttitoimisto Helsinki Consulting Group eli HCG. Avointa toimistotilaa, maailmankartta jossa hehkuu pieniä lamppuja. Niissä kaikissa HCG:llä on ollut hankkeita: 60 maassa, yhteensä 230.

Toimitusjohtaja Pentti Yletyisen ovi on auki. Anonyymi huone, jotain vihreää, mappeja. Hän tulostaa tietokoneesta ansioluettelonsa, kuusi tiheää sivua. Atk-ohjelma on kätevä, se muuntaa elämäkertaa organisaation tarpeiden mukaan.

Yletyinen kuuntelee tarkasti ja vastaa nopeasti, ammattikielellä jossa vilisee inputtia outsourcingia shortlistausta twinningiä hrd:tä. Tekniikan tohtorin maailmaa, todellakin!

Lempilapsi Bangkokissa

HCG kuuluu ulkomaan volyyminsa puolesta Suomen viiden suurimman konsulttitoimiston joukkoon. Liikevaihdosta yli puolet tulee kehitysmaahankkeista ja loput Itä-Euroopan toiminnoista. Kehitysmaahankkeita on Kaakkois-Aasiassa (40 %), Keski-Amerikassa (20 %) ja Afrikassa (6 %).

Toimialoja ovat julkishallinto, ympäristöasiat ja koulutus. Vuoden alussa alkaa ulkoministeriön rahoittama Namibian paikallishallinnon kehittämisohjelma. Uusia ympäristöhankkeita ovat EU:n rahoittama Murmanskin Tuloma-joki sekä Aasian kehityspankin Mekong-joen kehittämishanke. Toimitusjohtajan lempilapsi on Bangkokissa sijaitseva Asian Institute of Technology, jonka telekommunikaatio sekä paperi- ja selluloosakoulutusohjelmia hän on ollut perustamassa.

Helsinki Counsulting Groupin omistajina on useita yliopistoja ja Sitra. Se velvoittaa suureen läpinäkyvyyteen kaikessa toiminnassa, sanoo Yletyinen.

Mitä konsultit hankkeissa oikeastaan tekevät?

”Me toimitamme asiantuntemuksen jota projekti tarvitsee. Eli lähetämme ihmisiä ja tuemme heitä kotitoimistosta käsin”, toimitusjohtaja vastaa.

Hänen mukaansa asiantuntijoiden nopea löytäminen, rekrytoiminen ja tarvittavilla tiedoilla ja taidoilla matkaan varustaminen on ihan oma osaamisalueensa. Julkishallinto – joka yleensä on tilaajana – ei itse pystyisi takaamaan, että aikatauluissa pysytään ja tavoitteet ja standardit saavutetaan. Siksi tarvitaan konsultteja väliin.

Enemmistö asiantuntijoista jo paikallisia

Riittääkö Suomessa asiantuntijoita panemaan niin monenlaisia asioita kuntoon ympäri maailmaa? Tapahtuuko ylipäätään missään mitään kehitystä ilman että kalliit konsultit lentävät paikalle, sekoittavat kuviot ja häipyvät sitten?

”Me emme pane asioita kuntoon ympäri maailmaa, me kerromme ja autamme teknisissä ratkaisuissa, joita haetaan kehitettäessä esimerkiksi peruskoulun opettajien koulutusta”, Yletyinen korjaa. ”Emme itse kehitä mitään. Me vain osallistumme sellaisten hankkeiden tarjouskilpailuihin, joihin on jo rahoitus.”

”Kansainvälisen konsulttitoiminnan volyymi on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Kehitysyhteistyövarat ovat vähentyneet ja alalle on tullut uusia toimijoita. Markkinat pienenevät, kilpailu kovenee.”

Uusia toimijoita on tullut Suomesta, muista teollisuusmaista ja kehitysmaista. Suomessa yksityisten konsulttitoimistojen rinnalle on tullut julkishallinnon yksiköitä kuten Stakes, SYKE ja HAUS.

”1980-luvun alussa keskusteltiin siitä, pitäisikö myös julkisen sektorin osallistua kehitysyhteistyöhön. Päätettiin että se lähtee mukaan. Julkishallinnon laitokset haluavat voittaa tarjouksia kuten mekin. Eivätkä ne poistu markkinoilta, vaikka eivät tilauksia saisikaan, koska kehitysyhteistyötä pidetään tärkeänä ja toimintaa voidaan rahoittaa muista varoista”, Yletyinen selittää kuivasti.

Kilpailijoita on tullut myös kehitysmaista, joissa on jo runsaasti omia huippuasiantuntijoita. Suhteet ovatkin keikahtamassa niin päin, että kohta suomalaiset saavat olla iloisia, jos pääsevät edes alihankkijoina konsultoimaan etelään.

Yletyinen näyttää numeroita. Vuonna 1998 HCG:n yhteensä noin 300 neuvonantajasta 44 prosenttia oli suomalaisia ja 32 prosenttia paikallisia. 1999 suomalaisia oli enää kolmasosa mutta paikallisia jo 48 prosenttia.

Asemasota ei kannata

”En sano ollenkaan että he uhkaavat meitä”, Yletyinen vakuuttaa. ”Päinvastoin, tähän kansainvälisellä konsulttitoiminnalla on pyrittykin: paikallisen osaamisen luomiseen. Me ainakin otamme tämän positiivisena kehityksenä. Jos tekee hyödyllistä toimintaa, täytyy sopeutua ympäristöönsä. Jos käy asemasotaa, sahaa vain omaa oksaansa”, hän sanoo.

Samalla hän hymyilee vilpittömän oloisesti. On helppo hymyillä: HCG on jo sopeuttanut itsensä uuteen kilpailuympäristöön. Se on tehnyt ”strategisia alliansseja” eri konsulttitoimistojen kanssa saadakseen ensikäden tiedot paikallisista osaajista.

Sitä paitsi koko organisaation painopistettä on siirretty kotimaahan päin. Suomalaisyrityksille aletaan myydä nettipohjaisen liiketoiminnan koulutusta. Kehitysmaatoimintojen suhteellinen osuus vähenee.

Kehitysmaahankkeiden tilaajille paikallisten asiantuntijoiden lisääntyvä käyttö merkitsee sitä, että he saavat samalla rahalla enemmän kuin ennen, koska paikallisille maksettavat palkkiot ovat pienemmät eikä sosiaaliturvamaksuja ole.

Konsulttia ei saa juridiseen vastuuseen

Mikä on konsulttitoimiston eettinen vastuu?

Yletyinen yllättyy vähän. Arkityön vauhdissa näin perimmäisiä kysymyksiä ei olekaan kerinnyt pohtia. Tovin mietittyään hän toteaa, että he ovat onnekkaita. Hallituksilla, jotka haluavat kohentaa peruskoulutusta, ympäristölainsäädäntöä tai muita pehmosektoreita, tuskin on ketunhäntä kainalossa.

”Meidän noin 30 toimintamaassamme demokratian ja hyvän hallinnon asiat ovat kohtuullisessa kunnossa.”

”Meidänkö on tehtävä eettinen valinta? Eikö se ole päättäjän ja rahoittajan tehtävä? Jos UM tulee siihen tulokseen, että Tansaniassa kannattaa kehittää opettajankoulutusta, me luotamme sen kriteereihin.”

”Yleisesti ottaen konsultin vastuu on suorittajan vastuuta ja neuvontavastuuta. Jotkut noudattavat neuvoja, jotkut eivät. Näyttöasiat ovat hirveän vaikeita. Juridisesti konsulttia tuskin saadaan vastuuseen. Mutta sitten tullaan asioiden eettiseen puoleen… Jos vaikka Aasian kehityspankki haluaa voimalaitoksen, joka osoittautuu sudeksi. Sekö pitäisi kivittää, joka on tehnyt teknisen suunnittelun? Ei minusta. Ja koska tarjonta on suurempi kuin kysyntä, aina löytyy konsultti, joka suunnitelman tekee.”

Yletyinen myöntää, että joskus hekin ovat olleet vähemmän onnekkaita. Konsulttia on pitänyt vaihtaa kesken. Egyptissä he joutuivat valtapelin nappuloiksi.

Hän vetoaa myös siihen, että harvoin konsultit keksivät mitään radikaalia uutta. Yleensä toimitaan ”kansainvälisesti vakiintuneiden käytäntöjen mukaan”.

Mitä jos uuden Mekong-konsultaation yhteydessä kansalaisjärjestöt valittaisivat jostain hankkeeseen kuuluvasta asiasta?

”Kaikilla on perusoikeus esittää mielipiteitään. Päättäjien on ratkaistava asiat ottaen kaikki näkökohdat huomioon.”

Toimitusjohtajan mukaan konsulttien osuus maailman menossa on siis lähinnä neutraalin toimeenpanijan, suorittajan ja teknisten ratkaisujen ja instrumenttien antajan rooli. ”Manipuloimiseen ei enää ole mahdollisuuksia kuten ennen, koska donorit ja hallitukset ovat ottaneet kehityshankkeista entistä enemmän vastuuta.”

Konsultin oltava nuori ja yhteistyökykyinen

Yletyinen kertoo, että HCG:ssä on alettu systemaattisesti nuorentaa asiantuntijoita. Tavoitteena on 35–40 vuoden keski-ikä. Tärkeintä on koulutus eli ”hyvän kansainvälisen käytännön osaaminen” ja ”äärimmäisen hyvät yhteistyötaidot”. Ulkomaankokemus ei ole välttämätöntä.

”Myös paikalliset osaajat ovat usein nuoria.”

”Edelleen moni menee kentälle kuin bullterrieri – mutta valtavasti on jo tapahtunut muutosta, on alettu ymmärtää kumppanuutta. Asiantuntija on ihan väärä sana, neuvonantajakin vähän tylsä nimike. Mikähän sana olisi sopivampi?”

Ovatko hyvät neuvot kalliita?

”Hyvät neuvot eivät ole koskaan liian kalliita”, Yletyinen vastaa.

HCG:n toimintakertomuksesta ilmenee, että Kaisaniemen kotitoimistossa on 30 henkeä, joista 19 on naisia ja 11 miehiä. Julkaisun pääkuvituksena on yhdeksän nimeltä mainittua miesjohtajaa, ei yhtään nimettyä naista.

Stressistä vapaa

Pentti Yletyinen syntyi karjalaiseen perheeseen Keiteleellä vuonna 1946.

Hän opiskeli tekniikan tohtoriksi erikoisalanaan vesihuolto ja sen matemaattiset mallit. Erinäisten korkeiden virkojen joukossa, ennen kuin hänet vuonna 1988 pyydettiin vasta perustetun Helsinki Consulting Group -yrityksen ensimmäiseksi työntekijäksi, oli vesihuollon professuuri Nairobin yliopistossa.

”Joskus tuon ulkomailta tuliaisina tuoreita papaijoja tai mangoja. Ne ovat juhlavia hetkiä, muistellaan aikoja jolloin perheen kanssa oltiin yhdessä tropiikissa.”

Toimitusjohtajan ansioluettelossa lukee, että hänellä on ollut työtehtäviä 35 maassa ja että hänellä on ”asiantuntemusta käytännöllisesti katsoen kaikilla taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sektoreilla”.

Kiirettä on pitänyt. Nykyään matkoja on jo vähemmän, niin että niistä todella nauttii. Mieluisimpia maita Yletyiselle ovat Costa Rica, Thaimaa ja Eesti. Sen sijaan Venäjä ja Itä-Euroopan maat tuntuvat kovilta paikoilta.

Yletyinen vakuuttaa, että stressiä hänellä ei ole.

”Stressi tulee vain tekemättömistä töistä, ja minä delegoin paljon!”

Hän myös lenkkeilee useita kertoja viikossa. Se on hyvä keino pohtia työasioita: antaa alitajunnan pulpahduttaa vastaukset pintaan.

Kukilla ja tekniikalla paljon yhteistä

Satun kysymään onko hänellä jotain varsinaista harrastusta.

”Puutarhanhoito”, tulee kuin pyssyn suusta ja kasvoille ilmestyy onnellinen hymy. Perheellä on talo Askolassa, siellä on hehtaarin puutarha ja puutarhassa 3 000 kasvia joista ainakin tuhat on ruusuja.

Vanhoja juuresta lähteviä ruusulajikkeita ja jaloruusuja kuten Queen Elizabeth, Europeana, Fairy, Peace… Ja lukemattomia liljoja, metsäköynnöksiä. Lempikukka? Tietysti Queen Elizabeth.

”Nyt ovat joulukukat jo täydessä vauhdissa kasvamassa eri puolilla taloa. Orkideoitakin meillä on ja saamme ne säännöllisesti kukkimaan”, puutarhuri myhäilee.

”Eikä ole yleensä matkaa, etten toisi tuliaisina leikko-orkideoita”, hän paljastaa. Yletyinen kertoo viimeksi ostaneensa orkideoita, joissa oli violettia, punaista ja valkoista.

Suoraan sanoen alan katsella tätä tekniikan tohtoria ja konsulttien konsulttia tarkemmin. Oliivinvihreä-ruskea-ruudullinen takki, lehmuksenvihreä paita, tiilenpuna-vihreä kravatti. Aivan: esteetikko kiireestä kantapäähän!

Miten kukat eroavat tekniikasta?

”Eivät ne eroa paljon, tekniikalla ja kukilla on paljon yhteistä. Mitä jalostetumpi laji, sitä teknisesti vaativampaa sen hoitaminen on. Jos tyydyt luonnon lajeihin, riittää kun katselet sivusta. Tekniikka tässä kuten yleensäkin sisältää asioiden hoitamiseen tarvittavat tiedot, taidot ja välineet.”

Tilaa Maailman Kuvalehti