Coca-Colaa syytetään murhasta

Teksti: Jukka Aronen

PitkätDemokratiaIhmisoikeudetTyöYhtiötAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaKolumbia

Oli tavallinen torstaiaamu - 5. joulukuuta 1996 - Coca-Colan pullottamolla Carepan kaupungissa Kolumbiassa. Kaksi miestä lähestyi tehtaan portteja. Tehtaan työntekijä Isidro Segundo Gil seisoi portin pielessä vahtivuorossa. Toinen miehistä kysyi: "Oletko Isidro Gil?" "Miksi haluatte tietää?" Gil kysyi. Miehet selittivät haluavansa puhua jollekulle tehtaan sisällä. Gil avasi portin ja lähti saattamaan miehiä sisälle. Yhtäkkiä miehet avasivat tulen ja ampuivat portinvartijaan 10 luotia. Surmaajat pakenivat paikalta moottoripyörällä.

 (Kuva: Petri Kuokka)Gil ei ollut pelkkä rivityöntekijä tehtaalla. Hän oli ollut tyytymätön palkkaansa ja tehtaan työoloihin. Gil oli usean muun työntekijän tavoin liittynyt kansalliseen Elintarvike- ja virvoitusjuomatyöläisten liittoon. Hänet oli valittu liiton paikallisen solun johtokuntaan kesäkuussa 1995.

Gilin murhaajat olivat niin sanottuja paramilitaareja eli puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluneita miehiä. Kaksi päivää verityön jälkeen samat miehet ilmestyivät tukijoukkoineen tehtaalle ja keräsivät kaikki työntekijät yhteen. He kertoivat, että tehtaan johto ei halua kenenkään kuuluvan liittoon -- kaikki ay-toimintaan osallistuvat surmattaisiin samalla tavoin kuin Gil.

Työntekijät ohjattiin johtajan toimistoon, jossa heidän oli allekirjoitettava pullottamon johdon laatima kirje, jolla he virallisesti vahvistivat eroavansa liitosta. 42 työntekijää laittoi nimensä paperiin - 14 heistä pakeni samana päivänä Carepasta. Liitto ei ole sen jälkeen toiminut kyseisessä pullottamossa.
 

Tehtaan johto uhkaili



Juuri ennen Gilin murhaa työntekijät olivat vaatineet lisää palkkaa. Korotuksen myötä kuukausipalkka olisi noussut kolmasosan - noin 470 euroon. Samalla he vaativat myös aikaisempaa parempaa työturvaa ja terveydenhuoltoetuuksia. Gil yritti toimia Carepan tehtaalla neuvottelijana.

Kun Gil ja muut Carepan tehtaan työntekijät alkoivat puhua ammattiliitosta ja sen esittämistä vaatimuksista, tehtaan johtaja Ariosto Mosquera muuttui aggressiiviseksi - hän uhkasi puhua paramilitaarien johtajan eli "Harjan" kanssa, ja "se merkitsisi, että kaikki työntekijät kuolevat".

Kolumbian sisällissodan keskeisinä taistelevina osapuolina ovat nimenomaan oikeistolaiset paramilitaarit ja vasemmistosissit, ja Carepan kaupungissa paramilitaarit toimivat melko avoimesti.

Tehtaalle oli jo heinäkuusta 1995 lähtien palkattu työntekijöiksi tunnettuja paramilitaareja. Vuoden 1996 aikana useat tehtaan työntekijät näkivät johtajan paramilitaarien seurassa. Hän tarjosi joukoille ilmaisia Coca-Cola-tuotteita.

Carepan tehtaalla oli myös yhteys Kolumbian armeijaan. Oikeudelle esitettyjen asiakirjojen mukaan tehtaan entinen johtaja on todistanut maksaneensa armeijalle noin 580 euroa kuussa suojelurahaa. Yhteyshenkilönä oli kenraali Rito Alejo del Rio, tunnettu ihmisoikeusloukkaaja, joka pakotettiin eroamaan armeijasta vuonna 1999. "Hän tuki avoimesti puolisotilaallisia joukkoja", sanoo Robin Kirk Human Rights Watch -järjestöstä.

Carepassa sijaitseva pullottamo on yhdysvaltalaisen Kirbyn suvun omistuksessa. Suvun päämies Richard Kirby asuu Floridassa ja on - asianajajansa mukaan - käynyt omistamallaan tehtaalla vain kerran. Sen sijaan Kirbyn poika on osallistunut pullottamon johtamiseen. Vuonna 1996 hän oli mukana tehtaan johdon kanssa hylkäämässä liiton vaatimuksia ay-johtajien suojelemisesta.

Syytteitä kahdella mantereella



Vuonna 1999 - kolme vuotta murhan jälkeen - entistä tehtaanjohtajaa Ariosto Mosqueraa ja pullottamon tuotannonjohtajaa syytettiin virallisesti koko tapahtumavyyhdin junailusta: murhasta, kidnappauksesta, liiton rakennuksen tuhopoltosta ja työntekijöiden pakottamisesta eroamaan liitosta.

Miehet vakuuttelivat syyttömyyttään. Tuotannonjohtaja kertoi joutuneensa itse puolisotilaallisten joukkojen terrorin kohteeksi, ja tehtaanjohtaja sanoi olleensa tapahtumien aikana muualla.

Oikeudenkäynti ei koskaan alkanut. Tuomari päätti, että koska Kirbyn tehdas on Uraban alueella, joka tunnetaan puolisotilaallisten joukkojen vaikutusalueena, rikokset eivät niinkään liity itse Coca-Colan tehtaaseen vaan ovat osa laajaa, ay-liikkeeseen kohdistuvaa terrorikampanjaa. Syytöksistä luovuttiin, ja juttu hylättiin huhtikuussa 2001.

Kun tapaus ei edennyt Kolumbiassa, Yhdysvaltain terästeollisuuden ammattiliiton ja ILRF-rahaston (International Labor Rights Fund) asianajajat laittoivat oikeusjutun vireille Miamissa Floridassa. Syyte nostettiin Coca-Colaa ja Kirbyä vastaan. Vaikka Coca-Cola ei omistakaan Carepan tehdasta, syyttäjän mukaan yrityksen vastuulla on, että tuotemerkin alaisissa pullottamoissa noudatetaan työlainsäädäntöä ja muita lakeja.

Syytteeseen vedettiin myös Panamerican Beverages -niminen yritys, josta Coca-Cola omistaa 24 prosenttia. Panamerican vastaa suurimmasta osasta Kolumbian Coca-Cola-pullotuksesta, ja syytteiden mukaan myös sen tehtailla on rikottu ihmisoikeuksia. Oikeuteen halutaan viedä muun muassa tapaus vuoden 2001 kesäkuulta, kun ay-liikkeen neuvottelija ammuttiin kadulla.

Jutun kantajina ovat kolumbialaisen Elintarviketyöläisten liiton lisäksi surmatun Isidro Gilin omaiset ja viisi muuta entistä Coca-Colan työntekijää, joita kaikkia kidutettiin ja joiden vapaus riistettiin joko sieppaamalla tai muulla tavoin, jotta he olisivat luopuneet ammattiyhdistystoiminnasta.

Kolumbialaiset ay-johtajat ovat esittäneet Coca-Colaa vastaan syytöksiä jo vuosien ajan. Eräs korkea-arvoinen ay-virkailija totesi viime syksynä The Nation -lehdelle, että "kaikki tietävät, että Coca-Cola toimii yhteistyössä puolisotilaallisten joukkojen kanssa".

Coca-Cola kiistää



Kolumbialaisten asianajajana toimiva Daniel Kovalik pitää tapausta tärkeänä. Hän kertoi Kumppanille: "Jos emme saa Coca-Colaa, yhtä maailman tunnetuimmista yhtiöistä, suojelemaan työntekijöidensä henkeä ja ihmisoikeuksia ympäri maailmaa sijoittuvilla tehtaillaan, meillä on vielä suuri urakka edessämme, ennen kuin globaali talous on turvallinen ay-liikkeen edustajille."

"Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Coca-Cola tiennyt järjestelmällisestä työntekijöiden oikeuksien polkemisesta pullotustehtaillaan Kolumbiassa."

Vastapuoli kiistää kaikki syytökset. Coca-Colan tiedottaja Rafael Fernandez Quiros sanoi BBC:lle, että "Coca-Colalla ei ole mitään yhteyksiä tämän tyyppisiin ihmisoikeusrikkomuksiin". "Me emme pyöritä kyseisiä tehtaita", Fernandez lisäsi.

Myös Kirbyn asianajajan mukaan syytökset ovat perusteettomia. Kirbyn Kolumbia-toimintojen johtaja Emilio Urrea selittää, että puolisotilaalliset joukot toimivat oma-aloitteisesti tuhotessaan ammattiliittoja. Vuonna 2000 Kolumbiassa sai surmansa yli 50 ay-johtajaa. Kymmenen vuoden aikana on ay-johtajia surmattu yli 1 500.

Coca-Cola yritti viime syksynä kumota syytteen niin, että tapausta ei käsiteltäisi oikeudessa. Tuomari tehnee päätöksen jutun hylkäämispyynnöstä maaliskuussa 2002.




Kantajien lakimiehet toivovat, että mahdollisimman moni asiasta huolestunut kirjoittaisi tuntemuksistaan Coca-Colan pääjohtajalle:

Douglas N. Daft CEO Coca-Cola Company One Coca-Cola Plaza Atlanta, Ga. 30313 USA
 

Kaksi kertaa Nokia



  • Coca-Colan keksi yhdysvaltalainen "ihmelääkekauppias" John Pemberton vuonna 1886.
     
  • Tuote on saanut nimensä kahden alkuperäisreseptiin kuuluneen ainesosan mukaan: perulaisen koka-lehden ja afrikkalaisen kofeiinipitoisen kola-pähkinän mukaan.
     
  • Kokaiinilla ja voimakkaalla kofeiinilla ryyditetty terveysjuoma paransi keksijänsä mukaan päänsärkyä, ummetusta ja krapulankin. Kokaiinijuomasta tuli reilussa kymmenessä vuodessa Yhdysvaltain suosituin virvoke.
     
  • Kokaiinista luovuttiin vuoteen 1903 mennessä.
     
  • Ensimmäiset Yhdysvaltain ulkopuolella sijaitsevat pullotustehtaat avattiin 1906 Kanadaan, Kuubaan ja Panamaan. Nykyisin Coca-Cola toimii lähes 200 maassa ja saa yli 70 prosenttia tuloistaan ulkomailta.
     
  • Alkuaikojen pullotustehtaat käyttivät lapsityövoimaa, ja kovaan tehtaan meluun palkattiin mielellään kuuroja.
     
  • Coca-Colan mainoksiin vuonna 1931 ilmestyneestä punanuttuisesta joulupukista on tullut läntinen "standardi-pukki".

    ***
     
  • Ravitsemustieteilijät ovat huolissaan erittäin sokeripitoisen Coca-Colan laajasta käytöstä kehitysmaissa, joissa se on korvannut perinteisiä juomia.

     (Kuva: Petri Kuokka)
  • Coca-Colan epävirallisen historiikin kirjoittaneen Mark Pendergrastin mukaan juomassa on sokerin, veden ja kofeiinin lisäksi karamelliä, fosforihappoa, kokaiinitonta kokalehteä, kolapähkinöitä, vanilja-aromia, korianteria, kanelia, limettiä sekä muskottipähkinä-, neroli-, sitruuna- ja appelsiiniöljyä. Yhtiö itse ei halua julkistaa "kasvisuutejuomansa" salaista reseptiä.
     
  • Vuonna 2000 sokeria ja vettä 99-prosenttisesti sisältävää juomaa mainostettiin 1,8 miljardin euron edestä.
     
  • Suomessa myytäviä muita Coca-Colan tuotteita ovat muun muassa Fanta, Sprite ja Bonagua - yhteensä tuotemerkkejä on maailmalla yli 230.
     
  • Maailman virvoitusjuomamarkkinoista Coca-Cola-yhtiön tuotteet pitivät hallussaan 44,1 prosenttia vuonna 2000. Pepsillä oli 31,4 prosenttia kakusta. Yksittäisistä juomista Coca-Cola oli ykkönen (20,4 prosenttia), Pepsi kakkonen (13,6) ja Diet-Coke kolmonen (8,7).
     
  • Coca-Cola valittiin vuonna 2001 maailman arvokkaimmaksi tuotemerkiksi eli brändiksi, jonka hinnaksi arvioitiin 69 miljardia dollaria. Nokia oli listalla viides - arvo noin puolet Coca-Colasta.
     

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jukka Aronen, taustalla MaKun logo.

Jukka Aronen

Kirjoittaja on globaalikysymyksiä yli 20 vuotta seurannut freelance-toimittaja, joka pyörittää Diippimedia-viestintäyritystä.