Aasian animaatiotuotanto kuvastaa globalisaatiota

Oletteko nähnyt korealaisia animaatioita? Ai, ette? Mutta esimerkiksi eteläkorealaisten animaattoreiden työtä on nähnyt aika moni. Amerikkalaista menestyssarjaa Simpsonit piirretään siellä Akom-studiolla aliurakointina.

Teksti: Harri Römpötti

KulttuuriKirjallisuusAasiaItä-AasiaEtelä-KoreaJapaniKaakkois-AasiaFilippiinit

John A. Lent (toim.):
Animation in Asia and Pacific. John Libbey & Co Ltd, 2001. 280 s.

Etelä-Korean animaatiotuotanto on maailman kolmanneksi suurin. Eniten animaatiota tuotetaan Japanissa, toiseksi eniten Yhdysvalloissa. Euroopan yhteenlaskettu tuotanto sijoittunee myös tilaston kärkeen, vaikka yksittäiset maat eivät jättiläisille pärjää. Toisin kuin muut suuret tuottajat, Etelä-Korea ei tuota paljoakaan omaa animaatiota, vaan tekee aliurakointia Japanille ja länsimaille.

Etelä-Korea nousi kolmanneksi suurimmaksi animaatiotuottajaksi 1990-luvun puolivälissä. Viime vuosikymmenellä aliurakointi lisääntyi koko Aasiassa. Aasian animaatiosta on ilmestynyt länsimaissa ensimmäinen laaja kartoitus, John A. Lentin toimittama pätevä kirja Animation in Asia and Pacific. Lent työskentelee Philadelphiassa Temple-yliopiston joukkotiedotuksen professorina erikoisalanaan Aasia ja populaarikulttuuri.

Kirjan kirjoittajat ovat sekä aasialaisia että länsimaisia. Olennaista on sen tarjoama kokonaiskuva, josta voi lukea animaation osalta globalisaation karttaa Aasian näkökulmasta. Japanin ennätyssuuri animaatioteollisuus jää Lentin kirjassa yllättäen ainoana vaille kunnon käsittelyä. Japanin tavoin Kiinan animaatiolla on pitkä historia, joka esitellään hienosti.

Wan-veljekset aloittivat sen jo 1920-luvulla. Kommunistisessa Kiinassa animaatio kukoisti Shanghain studiolla, missä muun muassa Te Wei teki upeita sivellinanimaatioitaan, jotka on nähty Suomessakin televisiossa.

Ensimmäisen kerran Kiinan animaation kukoistuksen katkaisi kulttuurivallankumous vuonna 1965. Te Wei ja muut animaattorit lähetettiin maalle uudelleen koulutettaviksi. Sieltä he palasivat vasta 1970-luvulla.

Nykyään kiinalainen animaatio on jäänyt 1980-luvulta alkaen avautuvien markkinoiden jalkoihin. Markkinatalouteen kallistuvassa Kiinassa animaattorit tienaavat länsimaiden aliurakoilla parhaimmillaan moninkertaisesti valtion maksamiin palkkoihin verrattuna, mutta kansallista tyyliä ei enää tehdä.
 

Animaatiota halpatuotantona



Laadukkaimmassa piirrosanimaatiossa on elokuvan tapaan 24 kuvaa sekunnissa. Halpistuotantoa voidaan tehdä vain 12 tai jopa 8 kuvaa sekunnissa. Kaikki kuvat on piirrettävä, mikä tekee animaatiosta käsityötä ja siksi työvoimavaltaista.

Japanin ja länsimaiden animaatiotuottajia kiinnostaakin Aasiassa halpa työvoima. Vankan ammattitaidon hankkineet animaattorit saavat yleensä työstään paikalliseen tasoon nähden kohtuulliset tulot, mutta usein peruspuurtajana hikoilee naisia ja nuoria surkealla palkalla. Aasiassa animaatiominuutti syntyy alhaisimmillaan vain 10-15 prosentilla länsimaitten kustannuksista.

Aasiassa tehdään lähinnä niin sanotut välipiirrokset. Käsikirjoitukset, hahmot, taustat ja avainpiirrokset suunnitellaan yleensä tuotteen kotimaassa. Aliurakoitsijoille jää raakatyö, animaation liikkeen tuottaminen tuhansilla piirroksilla.

Aasiassa aliurakoidaan lähinnä tv-animaatiota, jonka laatuvaatimukset eivät yleensä ole yhtä kovia kuin elokuvateattereihin tuotettujen. Tv-kanavien lisääntyminen maailmalla selittää kysyntää. Vuonna 1996 arvioitiin, että Aasiassa tuotettiin ainakin tuhatta amerikkalaista ja eurooppalaista animaatiosarjaa.

Kaikki käyttävät Etelä-Korean studioita, mutta muuten aliurakat keskittyvät jonkin verran. Eurooppalaiset suosivat Pohjois-Korean, Kiinan ja Vietnamin studioita. Japani käyttää varsinkin filippiiniläisten, taiwanilaisten, singaporelaisten ja thaimaalaisten palveluja. Liki puolta amerikkalaisista animaatiosarjoista on animoitu Taiwanin Wang-yhtiössä, joka on maailman suurimpia animaatiostudioita.

Aasian talouden ja politiikan yleinen kehitys on ohjaillut myös animaatiotuotantoa. Etelä-Korean aliurakointi alkoi jo 1960-luvulla. Vuonna 1994 hallitus huomasi alan viennin kasvun ja alkoi tukea sitä verohelpotuksilla ja järjestämällä Soulissa animaatiofestivaalin.

Piirrettyä propagandaa



Sosialismi ja islam ovat hidastaneet markkinatalouden etenemistä. Niinpä pahojen vaikeuksiensa takia vasta viime aikoina hiukan avautunut Pohjois-Korea on alan uusimpia tulokkaita. Lentin kirja on ollut tekeillä muutaman vuoden eikä Pohjois-Korea ole ehtinyt siihen mukaan.

Vietnamissa tuotettiin 1960-luvulta alkaen animaatiopropagandaa lapsille, mutta viime vuosikymmenellä sielläkin ryhdyttiin tekemään töitä ulkomaalaisille. Eniten vietnamilaisia työllistävät muut aasialaiset animaatiotuottajat.

Islamilainen Singapore alkoi houkutella aktiivisesti ulkomaisia sijoituksia 1990-luvun alussa. Singapore sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, mikä on otollista tv-satelliittilähetyksille. Vuonna 1992 amerikkalaiset HBO ja Walt Disney Television -yhtiöt alkoivat lähettää sieltä ohjelmiaan Aasiaan.

Vuosina 1996-97 media-ala kasvoi Singaporessa 73 prosenttia. Maa on vaurastunut nopeasti ja teknologiaa on kehitetty tarmokkaasti. Singapore pyrkii vakavaksi tietokoneanimaation tuottajaksi. Elintason nousu on merkinnyt myös palkkojen nousua. Singaporen animaatioyhtiöt ovatkin alkaneet käyttää intialaisia aliurakkojensa aliurakoitsijoina.

Aasian animaatioaliurakoinnissa onkin käynnistynyt jo toinen kierros. Pitkään alalla toimineet maat, Japani, Etelä-Korea ja Taiwan, ovat usein myös niitä, joiden elintaso ja kustannukset ovat nousseet. Niinpä ne käyttävät uusien tulokkaiden Kiinan, Thaimaan, Filippiinien, Vietnamin, Indonesian ja Pohjois-Korean palveluita.

Kirja kattaa talouden ohella myös Aasian maiden animaation taiteellisen historian. Useimmiten se on korutonta luettavaa. Monissa maissa on toivottu, että ulkomaanvaluutan ohella aliurakoinnin tuoma ammattitaito muuttuisi paikalliseksi tuotannoksi. Suurten ylikansallisten tuottajien kilpailu televisiossa on tyrmännyt useimmat yritykset.

Filippiineillä diktaattori Marcos teetti animaationa propagandaa. Hänen talouspolitiikkaansa perustui työvoiman halpamyynnille. 1980-luvulta lähtien siellä on tehty pienimuotoista poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kriittistä animaatiota, joka sai kipinän propagandasta.

Filippiinien omaleimainen underground-animaatio on poikkeus Aasiassa. Melkein kaikki ovat yrittäneet tehdä omia animaatiosarjoja ja jopa pitkiä teatterielokuvia, mutta moni ei ole menestynyt kaupallisesti. Niiden piirrostyylikin on yleensä kopioitu japanilaisista tai länsimaisista animaatioista, koska yleisö on tottunut sellaiseen.

Toisaalta ylikansallisen kilpailun vankka ote kulttuuriteollisuudessa on tuttu juttu monilla syrjäisillä ja pienillä markkina-alueilla. Suomessa työvoimakustannukset ovat korkeat, joten täällä ei hikoilla piirtämässä Simpsoneita. Mutta meilläkin kansallinen animaatio on vasta syntymässä kuten monessa Aasian aliurakoitsijamaassa.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!