Intiaanikysymys

Teksti: Roxana Crisólogo

NäkökulmatAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaPeruEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Helsinkiläinen toimittaja soitti ja kysyi, tunnenko ketään latinalaisamerikkalaista intiaaninaista. Siitä lähtien kun tulin Suomeen, intiaanikysymys on tullut toistuvasti vastaani.
Roxana Crisólogo
Ensi kerran kuulin kysymyksen Hakaniemen torilla mieheltä, joka tarjosi minulle omenoita. Oletko intiaani? Se ei kuulostanut loukkaavaksi aiotulta vaan uteliaalta. Vähitellen kadotin pelkoni tuota kysymystä kohtaan, vaikka Perussa se voisi olla alkuaskel suurelle loukkaukselle.

Perussa intiaaneilla tarkoitetaan yleensä joitakin sademetsässä asuvia ihmisiä. Termillä voi olla hyvinkin halveksuntaa osoittava merkitys. Suurta osaa rannikon ja vuoriston väestä on tapana kutsua maatyöläisiksi. Siis niitäkin, joiden näköisiä ja oloisia ihmisiä saatetaan naapurimaissa Boliviassa ja Ecuadorissa kutsua intiaaneiksi.

Toimittajan kysymys alkoi vaivata mieltäni. Kuinka voisin arvioida, kuka ystävistäni on intiaani. Aloin mielessäni käydä läpi Andien maista olevia tuttujani. Miten intiaanius määritellään? Tietynlaisen yhteisöasumisen mukaan? Ketsuan, aimaran tai jonkin sademetsän monien kielien taidon perusteella? Kasvonpiirteiden mukaan? Alkuperällä, ihonvärillä tai nenänmuodolla? Vai pitäisikö luokittelun perustana olla se, kuka määrittelee itsensä intiaaniksi?

Isäni syntyi ja kasvoi vuoriston maatyöläisyhteisössä, mistä minäkin olen saanut paljon vaikutteita. Äitini on japanilaissiirtolaisen avioton lapsenlapsi sekä kauniin ja älykkään mulattimiehen tytär. Yritin miettiä, mikä osa minussa painaa eniten. Enkö voisi olla samanaikaisesti vähän kaikkea?

Päätin ehdottaa toimittajalle, että minä saatan olla intiaani, jota hän etsii. Ehkä hieman erilainen kuin tietosanakirjojen paljasrintaiset ja maalatut naiset. Runoilijaintiaani vailla selkeää maantieteellistä tai kulttuurista yhteisöä.

Mutta hän etsi jotain puhdasta, utopiaa.

Kirjoittaja on Perusta Suomeen muuttanut runoilija.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!