Frank Odoi - Seinän sotkijasta sarjakuvataituriksi

Afrikassa sarjakuvien tehtävänä on valistaa lukutaidottomia köyhiä. Tämä lienee ainakin se mielikuva, mikä monille suomalaisille tulee ensimmäisenä mieleen afrikkalaisista sarjakuvista, sillä sarjakuva on osoittautunut halvaksi ja tehokkaaksi keinoksi levittää tietoa köyhillä alueilla. Ainoa tarpeellinen tekninen vempain on monistuskone, eikä sarjakuvan ymmärtämiseen tarvita välttämättä edes lukutaitoa.

Teksti: Janne Sivonen

PitkätKulttuuriTaideAfrikkaLänsi-AfrikkaGhana

"Mielikuva Afrikasta pelkästään valistussarjakuvien mantereena on väärä - - maanosa on täynnä artisteja, jotka piirtävät piirtämisen vuoksi, aivan kuten muuallakin maailmassa", kertoo ghanalainen Frank Odoi, yksi Afrikan tunnetuimmista sarjakuvataiteilijoista.

Kuva: Mikko Marjakangas
"Sarjakuvalla on huikea potentiaali - Afrikassa sarjakuva on vähintään yhtä voimakas väline kuin mikä tahansa muu media", Frank Odoi sanoo. Kuva: Mikko Marjakangas

Odoi itse on käyttänyt sarjakuvaa moniin tarkoituksiin. Päivittäisstrippien, pilakuvien, poliittisen satiirin ja fantasiatarinoiden rinnalla myös valistussarjakuvat ovat tulleet hänelle tutuiksi. Suomalaisten kollegoidensa kanssa Odoi on jopa kirjoittanut opaskirjasen valistussarjakuvien käytöstä kehitysyhteistyöprojekteissa. Teos on tiettävästi ainoa laatuaan.

"Piirrän kuitenkin ennen kaikkea omaksi ilokseni. Haluan myös jakaa tuntemuksiani muiden ihmisten kanssa ja viihdyttää ihmisiä. En siis alkanut piirtää kehittääkseni Afrikkaa, mutta kun ymmärsin, miten voimakas väline sarjakuva on, aloin ajatella sen käyttämistä kampanja-aseena. Nykyään missioni ei ole suuren taiteen tekeminen tai Afrikan kehittäminen, vaan se oikeastaan näiden yhdistelmä."

Odoi ei tingi työnsä taiteellisesta laadusta silloinkaan, kun hän piirtää tilaustöitä kehitysyhteistyöhankkeille Aiemmin tilaajat saattoivat antaa Odoille valmiin käsikirjoituksen käteen ja käskivät piirtää, mutta Odoi on tehnyt työnsä aina omalla tavallaan - - tilaajien onneksi.
 

Piirtäjä pienestä pitäen



Odoin ura sarjakuvapiirtäjänä alkoi hahmottua jo neli-viisivuotiaana, kun hän ryhtyi kuvittamaan hiilenpalalla kotinsa seiniä. "Piirsin kaikesta näkemästäni, mutta toisinaan äitini suuttui kyllästyttyään puhdistamaan seinäpiirroksia. Isäni sen sijaan ajatteli, että on parasta ostaa pojalle kyniä ja paperia."

"Koulupoikana olin varsin pienikokoinen, mutta sain piirtämisestä turvaa. Vanhemmat oppilaat pyysivät minua piirtämään kuvia esimerkiksi ystävistään, ja lisäsin kuviin huumoria laittamalla piirrosteni ihmiset hauskoihin tilanteisiin. Jo tässä vaiheessa huomasin, että piirtäminen voi olla minulle myös bisnes", Odoi kertoo.

Esikuvia Afrikasta



Odoi mainitsee moneen kertaan isänsä sarjakuvaharrastuksen innoittajana. Isä ei ollut kovinkaan oppinut mies, joten hän osti sanomalehtiä pikku Frankille, joka luki niitä hänelle ääneen. Kerran eräs isän ystävistä näki Odoin lukevan lehteä, eikä voinut uskoa silmiään. Mies osti toisen lehden selvittääkseen, osasiko pikkumies todella lukea, ja tässä lehdessä Odoi törmäsi ensimmäiseen sarjakuvaansa.

"Luin miehelle sarjakuvaa, joka kertoi Garth-nimisestä supersankarista", Odoi kertoo. "Pian sain lukea säännöllisesti lehteä ja varsinkin Garthia myös isäni ystävälle, mutta pidin itsekin hahmosta ja leikkasin sarjakuvat omaan talteen. Myös isäni piti Garthista ja ehdotti, että voisin piirtää samanlaisia hahmoja."

"Luin myös länsimaisia sarjakuvia, joita piirtämisharrastuksestani innostunut isäni hankki maahan suoraan Yhdysvalloista ja Euroopasta. Olin koukussa varsinkin Teräsmiehen ja Batmanin kaltaisiin supersankareihin sekä belgialaisten piirtäjien hahmoihin, kuten Tinttiin."

Odoin ehkä tärkein esikuva on kuitenkin suosittu afrikkalainen sarjakuvapiirtäjä Yaw-Boachi, taiteilijanimeltään Ghanatta. "Hänen piirroksensa olivat minulle kuin taikaa. Ghanattaan ensi kertaa tutustuessani en vielä tiennyt, miten sanomalehtien strippejä piirretään. Muistan hyvin, kun näin ensimmäistä kertaa Ghanattan työnsä ääressä - - olin kuin hypnoosissa nähdessäni musteen piirtyvän paperille. Sitä ennen en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että sanomalehdistä lukemani sarjakuvat on tehty ihmiskäsin", Odoi nauraa.

Suomi, sarjakuvan suurvalta



Kahdeksantoista vuoden ikään mennessä Odoista oli jo kehkeytynyt sarjakuva-ammattilainen, mutta kotimaassaan nuori artisti ei tullut toimeen. ”Olot Ghanassa olivat epävakaat. Kurjissa oloissa ihmiset ajattelivat vain tyhjiä vatsojaan, joten huumori ei kiinnostanut ketään. En saanut käsiini edes piirtämisvälineitä.” Odoi järjesti näyttelyn Nairobissa ja jäi sille tielle. Nykyään Kenia on miehelle kuin toinen koti.

Itä-Afrikassa Odoi tutustui myös suomalaisiin sarjakuvantekijöihin, ja tämän takia Odoi tunnetaan varsin hyvin myös Suomessa. Odoin Afrikan siirtomaahistoriasta kertova Golgoti-albumi on jopa suomennettu. "Tansaniassa tapasin sarjakuvia kehitysyhteistyössä käyttävän Leif Packalénin, joka on ollut uralleni tärkeä ankkuri Suomessa. Mämmilästä tunnettu Tarmo Koivisto on yksi suurista esikuvistani, eikä heitä ole monta koko maailmassa. Hänen työnsä on vaikuttanut myös minun piirtämistyyliini", Odoi kertoo.

"Yhteistyö suomalaisten kanssa on muuttanut ylipäätään suhtautumistani siihen, miten näen sarjakuvat. Suomi on sarjakuvan kuluttajien suurvalta: keskivertosuomalainen on kosketuksissa sarjakuviin jo pienenä. Se että näin hyvin menestynyt kansakunta oppii lukemaan sarjakuvien avulla osoittaa, että muidenkin pitäisi lukea niitä", Odoi kertoo.

Myös Afrikassa sarjakuvien rooli on Odoin mukaan muuttumassa entistä merkittävämmäksi. "Sarjakuvalla on huikea potentiaali - - Afrikassa sarjakuva on vähintään yhtä voimakas väline kuin mikä tahansa muu media", Odoi toteaa ja povaa maanosan sarjakuvalle ruusuista tulevaisuutta. "Hyviä afrikkalaisia piirtäjiä on paljon ja yhä enemmän on tulossa, sillä poliittinen ilmapiiri on avautunut ja lehtiä painetaan koko ajan enemmän."


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!