Länsi-Jaavalla sorrutaan länsimaisiin tapoihin

Indonesian alkuperäiskansat kamppailevat muiden kulttuurien vaikutusta vastaan. Pienten kansojen suurimmat uhkat ovat valtion metsäpolitiikka ja turismi.

Teksti: Anu Lounela

PitkätIhmisoikeudetAasiaKaakkois-AasiaIndonesia

"Television katselusta ei ole haittaa. Adat-tapauskomme ei kiellä sitä niin kuin ei radionkaan kuuntelua. Sähkön asentaminen on kuitenkin kiellettyä, koska talot voivat palaa liian helposti. Sähkön vetäminen voisi myös aiheuttaa kateutta asukkaiden välille - yksi tahtoisi jääkaapin ja toinen väritelevision", kertoo pak Hehen. Hän asuu pienessä Nagan kylässä, joka sijaitsee Länsi-Jaavalla Indonesialle kuuluvalla saarella.

Kuva: Anu Lounela
Länsi-Jaavalaisen Nagan kylän kylänvanhin ottaa vieraat vastaan moskeijan edessä. Kuva: Anu Lounela

Hehenillä on oma pattereilla toimiva televisio olkikattoisessa bambutalossaan. Hänellä ei juurikaan ole huonekaluja – nagalaisten elämänfilosofiaan kuuluu, että he nukkuvat ja istuvat lattialla.

Käydessäni kylässä istuimme paalujen varaan rakennetun bambutalon lattialla juomassa teetä. Pak Hehen katsoi jalkapallo-ottelua perheensä kanssa. Ulkona kukot kiekuivat ja naapurit, jotka eivät omista televisiota, istuivat talojen rappusilla juttelemassa keskenään. Kenelläkään ei ollut kiirettä mihinkään.

Nagan kylä muodostuu 110:stä valkoiseksi maalatusta bambutalosta, jotka ovat siisteissä riveissä lähellä suurta jokea, porrastettuja riisipeltoja ja pientä koskemattomaksi metsäksi rajattua metsäplänttiä.

Nagalaiset suojelevat tapakulttuuriaan määräämällä rangaistuksia tapojen rikkojille. Vakavimmat rikkomukset tehneet nagalaiset joutuvat muuttamaan pois kyläyhteisöstä. Ne, jotka haluavat, saavat muuttaa vapaaehtoisesti kylän ulkopuolelle ja olla silti Nagan yhteisön jäseniä.

Nagan yhteisöön voi liittyä vain menemällä naimisiin nagalaisen kanssa. Jos haluaa asua yhteisön sisällä täytyy olla muslimi ja noudattaa pikkutarkasti ennaltamäärättyjä tapoja. Talojen ja perheiden määrää kyläyhteisön sisällä ei saa kasvattaa.

Varastettu menneisyys


Kylän tapapäällikön pak Aden mukaan kyläyhteisön historia kirjoitettiin aikoinaan paperille sanskriitiksi, mutta Indonesiassa tuolloin valtaa pitäneet hollantilaiset varastivat dokumentin 1920-luvulla. Nagalaisilla oli kopio tarinasta, joka kuitenkin paloi 1950-luvulla radikaalin islamilaisen Darul Islam -liikkeen ja Indonesian asevoimien yhteenotoissa syttyneissä tulipaloissa.

Nykyisin yhteisön historiaa kerrataan yhteisön sisällä profeetta Muhammedin syntymäkuukautena. Dokumentti on nagalaisille elintärkeä, sillä monien alkuperäisyhteisöjen tapaan, heidän identiteettinsä koostuu historiallisista kertomuksista. "Voisitko pyytää tuota dokumenttia takaisin hollantilaisilta", sanoo yksi kylän vanhimmista jutellessamme.

Nagalaiset kertovat polveutuvansa esi-isästään Sembah dalem Singaparnasta. Hänet on haudattu vuorille kylän lähelle. Hautapaikkaa kutsutaan karuhuniksi. Esi-isien ja luonnon kunnioittamiseen perustuva karuhun-tapauskonto on nagalaisille kaikki kaikessa. Se myös erottaa heidät sundalaisista, Länsi-Jaavan muista alkuperäisistä asukkaisista.

Perinteiset tavat sekoittuvat islamin uskoon. Kylän keskellä sijaitsee iso moskeija, jonka terassilla kylänvanhimmat vuoropäivinä ottavat vastaan vieraita, erityisesti turisteja.

Turismi hallituksen hankkeena


Nagan kylästä on sen erityispiirteitten takia parissa vuosikymmenessä tehty yksi Länsi-Jaavan suurimmista turistikohteista. Kylään rahdataan bussilasteittain paikallisia ja ulkomaalaisia turisteja päivittäin. Se ei voi olla näkymättä nagalaisten elämässä, minkä tapapäällikkö pak Ade avoimesti tunnustaakin.

"Meidän tehtävämme on muistuttaa valtion virkamiehiä, etteivät he humaltuisi maallisista asioista. Me tapayhteisön jäsenet emme pyydä mitään. Me emme vaadi takaisin metsäyhtiön meiltä ottamia maita tai että turismi lopetettaisiin. Me vain muistutamme hallitusta meidän tavoistamme ja oikeuksistamme", kertoo tapapäällikkö.

Turisteja Nagan kylään alkoi saapua vuonna 1974. Indonesian hallitus rakennutti kiviportaat alas laaksoon, jossa Nagan kylä sijaitsee. Vuosia myöhemmin portaiden yläpäähän rakennettiin laaja parkkipaikka busseille ja pikkuautoille. Samalla parkkipaikan ympärille rakennutettiin myyntikojuja, käsityöpajoja ja pikkukahviloita. 1990-luvulla vierailta alettiin pyytää pääsymaksua.

"Emme ole eläintarhan eläimiä", toistaa pak Ade useaan kertaan, kun keskustelemme kyläyhteisön tämänhetkisestä tilanteesta.

Pak Aden isä, tapapäällikkö hänkin, taisteli turismia vastaan omilla keinoillaaan. Hän sai estettyä parkkipaikan rakentamisen ja sisäänpääsymaksun. Mutta hänen kuoltuaan uusi tapapäällikkö ei enää pystynyt vastustamaan valtion virkamiehiä.

Turismi aiheuttaa konflikteja


"Minä inhoan turismia, kuten me kaikki. Turistit näyttävät huonoa esimerkkiä lapsillemme. Me emme voi myydä tapojamme", kertoo pak Hehen.

Kun kävin kylässä toista kertaa, tunnelma oli kireä. Pitkään kylän ulkopuolella - vaikkakin bussimatkan päässä – asunut tapapäällikkö oli erottanut kylässä asuvan edustajansa. Nyt kylää vartioi ja vieraat otti vastaan joka päivä eri kylänvanhin. pak Aden mukaan hänen edustajansa alkoi olla liian avoin ulkopuolisille vaikutteille.

"Vuoden 2002 alussa päätin, että ulkopuolisia vaikutteita pitää rajoittaa. Meidän nuorisomme alkaa tulla levottomaksi, ja heidän arvomaailmansa muuttuu. Kukaan ulkopuolinen ei saa enää yöpyä kylässä yhtä yötä kauempaa. Turistien määrää pitää vähentää ja sisäänpääsymaksut pitää peruuttaa - niistä saatavat tulot kun eivät edes jää yhteisölle", sanoo pak Aden vakavana.

Toisen länsijaavalaisen alkuperäiskansan Baduiden parissa muutaman vuoden asunut kansalaisjärjestöaktivisti Halim kertoo, että Jaavan saarella elävät alkuperäiskansayhteisöt poikkeavat muista Indonesian saarten alkuperäiskansoista.

"Jaavalainen tai sundalainen yhteisö ei ikinä vastusta valtiota tai yrityksiä fyysisesti, ehkä ei edes sanoin. Yhteisöt uskovat, että aika tuo heille takaisin sen, mitä he ovat menettäneet, ja kaikki korvataan. Mutta yhteisöjen jäsenten pitää vaalia tapojaan tiukasti, jotta oikeudenmukaisuus tapahtuisi maan päällä", sanoo Halim.

Luonnonvarojen hupeneminen


Nagojen perinteinen metsämaa-alue kattaa noin 16 000 hehtaaria. Tästä on yhteisön käytössä kuitenkin vain noin viisi hehtaaria.

Viimeiset 20 vuotta Nagan yhteisön keskusalueen ympärillä olevia metsiä on hallinnoinut ja käyttänyt hyväkseen Indonesian valtion metsäyhtiö Perhutani. Yhtiöllä on alueella omia puuplantaasejaan, joissa kasvatetaan yleensä havupuita. Nagat ovat käytännössä menettäneet maansa yritykselle.

Nagan yhteisön keskusalueen metsät ovat vielä koskemattomia - lukuunottamatta avoimesta metsästä kotitalouskäyttöön otettavaa puuta. Muut metsät ovat pitkälti hävinneet.

"Meidän ongelmamme on veden saanti. Vaikka pystymme elämään ilman laajoja metsiä, me emme voi elää ilman vettä. Havupuuplantaasit kukkuloilla ja vuorilla imevät kaiken veden, joten puhdasta vettä riisipeltojen kasteluun ei enää riitä. Jokainen kuiva kausi on yhä vaikeampi," kertoo pak Hehen. Hän ei voi ymmärtää, millä oikeudella Indonesian valtio väittää lähes kaiken metsämaan olevan valtion maata.

Nagan yhteisö, niin kuin sadat muutkin alkuperäiskansayhteisöt Indonesiassa, ovat joutuneet puun ja kuoren väliin. Valtio pitää hallussaan luonnonvaroja ja kauppaa niiden hyödyntämisoikeuksia suuryrityksille. Siksi maanviljelyllä - kiertävällä tai paikallaan pysyvällä - ei tule helposti toimeen. Turismi taas tuhoaa paikalliset tavat ja kulttuurin sekä haittaa arkipäivän elämää.

Kuin vene aaltojen armoilla


KPA-järjestöä edustava länsijaavalainen Usep kertoo, että nagalaisia on hyvin vaikea auttaa. "Minä en ymmärrä heidän sulkeutuneisuuttaan ja sitä että oikeuksia ei saa vaatia", hän sanoo ja myöntää samalla, ettei pysty itse tekemään mitään kansan hyväksi. Indonesian valtio ei myöskään mitenkään "suojele" alkuperäiskansojen oikeuksia.

Myös kansalaisjärjestöaktiivi Halimilla on synkkä kuva maan alkuperäiskansojen tulevaisuudesta: "Nagalaisten kohtalo kuvastaa hyvin kaikkien Indonesian alkuperäiskansojen kohtaloa: adat-yhteisöt ovat kuin vene aalloilla. Jos aalto on liian iso, vene kaatuu ja vajoaa pinnan alle."

"Mukautuminen ja muistuttaminen kuuluvat heidän elämänfilosofiaansa. Muuta tapaa ei ole. On hyvin valitettavaa, ettei valtio kuuntele heitä."


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!