Tuoko Afrikan unioni avun köyhälle maanosalle?

Heinäkuussa Afrikan johtajat kokoontuivat Durbaniin, Etelä-Afrikkaan. Kokouksen myötä lähes 40 vuotta toiminut Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU vaipui lopullisesti historiaan ja mantereellisen järjestön tehtävät siirtyivät Afrikan unionille (AU). Mistä muutoksessa on oikeastaan kyse? Onko uudella unionilla tehtäviä, joita yhtenäisyysjärjestö ei olisi voinut hoitaa?

Teksti: Linus Atarah

HallintoTalous

"Afrikan unioni on luonnollinen jatko OAU:lle", vastaa Tetteh Hormeku, poliittinen aktivisti ja Third World Network -järjestön Afrikan-toimiston ohjelmajohtaja. Hormekun mukaan OAU:lla oli erilainen poliittinen ohjelma kuin unionilla on nyt: "OAU:n tarkoitus oli saattaa loppuun Afrikan maiden itsenäistyminen. Sen sijaan Afrikan unionin tarkoituksena on vahvistaa maanosan sisäinen kehitys ja integraatio kolonialismista vapautumisen jälkeen."

Demokraattisen hallinnon instituutissa (Institute for Democratic Governance) työskentelevällä tohtori Emmanuel Akweteyllä on asiaan toinen selitys. Hänen mukaansa OAU oli enemmänkin Afrikan yhtenäisyydestä kertova visio kuin ohjelma, jolla tämä yhtenäisyys olisi voitu toteuttaa. "Järjestöllä ei ollut yhteisiä instituutioita, jotka olisivat yhdistäneet maiden hallintoa ja ihmisiä. Edelleenkään ei ole olemassa Afrikan yhteismarkkinoita, mutta Afrikan unioni tähtää syvempään taloudelliseen unioniin, joka takaisi maanosalle enemmän painoarvoa kansainvälisillä areenoilla", hän sanoo.

Akwetey muistuttaa, että perustamiskirjassa Afrikan unionille hahmotellaan pitkälti Euroopan unionin kaltaista mallia, jonka keskeisiä instituutioita ovat Afrikan parlamentti, tuomioistuin ja unionin komissio.

Mutta miksi Afrikan maat tavoittelevat syvempää yhtenäisyyttä juuri nyt?
"Lopulta kyse on globalisaatiosta", uskoo Chris Brazier, New International -lehden toimittaja ja Afrikan politiikan tuntija. "Afrikkalaiset tiedostavat yhä selvemmin, että kun vastassa on pääoman vapaata liikkumista tukeva kauppajärjestelmä, on heidän toimittava yhdessä rintamassa, mikäli he haluavat puolustaa tai ajaa omia etujaan. Yritysten on liian helppo napata maa kerrallaan tai kääntää yksittäiset maat toisiaan vastaan", Brazier sanoo.
 

Epäonnistuiko OAU?



Ajatus Afrikan yhtenäistymisestä syntyi jo1800-luvulla. Vuosisadan lopulla alkunsa saaneen niin sanotun pan-afrikkalaisen liikkeen alkuperäisenä pyrkimyksenä oli luoda yksi Afrikan valtio, johon diasporassa elävät orjien jälkeläiset voisivat palata.

Vuosikymmenten kuluessa pan-afrikkalaisen liikkeen tavoitteet ja muodot muuttuivat, mutta alkuperäiset visiot epäilemättä vaikuttivat Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU:n periaatteisiin. Kun itsenäisten Afrikan maiden johtajat kokoontuivat heinäkuussa 1963 Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan luomaan uutta järjestöä, he olivat, peruskirjan esipuheen mukaan, "tietoisia siitä, että vapaus, tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus ja omanarvontunto ovat keskeisiä päämääriä afrikkalaisten laillisten pyrkimysten saavuttamiselle." Tästä johtuen he "päättivät vakaasti puolustaa ja vahvistaa työllä saavutettua itsenäisyyttä sekä valtioiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta, mutta myös taistella kaikenlaista uuskolonialismia vastaan."

Tästä huolimatta OAU:ta on alusta asti pidetty kykenemättömänä estämään Afrikan maiden taantumista kriiseihin ja kaaokseen. Kuten Brazier toteaa: "OAU:sta tuli tuskallisen voimaton alueellinen elin. Sitä hallitsivat liian usein diktaattorit, jotka tekivät pilkkaa paperille kirjatuista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteista. Ajatus yhtenäisestä Afrikasta näytti vaipuneen historiaan."

Tetteh Hormeku tarjoaa OAU:n epäonnistumiselle myös ymmärtäväisemmän selityksen. Hänen mukaansa OAU:n kohtaamat vaikeudet heijastelivat itsenäistymistaisteluita seurannutta jälki-kolonialistista kompromissia. Erilaiset taloudelliset ja poliittiset järjestelyt antoivat esimerkiksi Ranskalle mahdollisuuden sekaantua entisten siirtomaidensa sisäisiin asioihin OAU:n olemassaolosta huolimatta. Lisäksi kylmän sodan ilmapiiri lisäsi ulkopuolelta tullutta epävakautta.

Vaikka kylmä sota onkin ohi ja Etelä-Afrikan apartheid-hallinto syösty vallasta, ongelmat kytevät yhä. Maanosan yhtenäistymisen ensiyrityksiä tehokkaasti jarruttaneiden britannialais-ranskalaisten voimien rinnalle on syntynyt uusia hajottavia voimia. OAU on jättänyt Afrikan unionille riitaisan perinnön.

Afrikan unioni - uudelleen organisoitu OAU?



Ajatuksen OAU:n korvaavasta Afrikan unionista esitti alunperin Libyan johtaja Muammar Gaddafi. Gaddafin mielestä tehottomaksi jäänyt OAU vaati vahvistamista ja uudelleen organisointia.

Lopullinen päätös Afrikan unionin perustamisesta tehtiin OAU:n ylimääräisessä istunnossa Libyassa 1999. Siinä Afrikan johtajat lupasivat perustaa Afrikan keskuspankin, talousyhteisön, tuomioistuimen ja ennen kaikkea yleisafrikkalaisen parlamentin vuoteen 2000 mennessä. Julistuksen mukaan nämä instituutiot "tarjoaisivat kansoille ja ruohonjuuritason järjestöille paremman mahdollisuuden osallistua maanosan ongelmia ja haasteita koskeviin keskusteluihin ja päätöksentekoon."

Sopimus uudesta unionista astui voimaan toukokuussa 2001, kun vaaditut 36 maata olivat allekirjoittaneet sen. Pari kuukautta myöhemmin valtioiden johtajat kokoontuivat OAU:n viimeiseen huippukokoukseen.

Uhkia yhtenäistymisen tiellä



Durbanissa vuoden vanha unioni henki vakaata tahtoa nostaa Afrikka yhtenäistymisen avulla ylös vallitsevasta kriisistä. Siitä huolimatta ilmassa leijuu varoittavia merkkejä siitä, että edessä oleva matka tie olla kovinkin kuoppainen.

"Kolonialismin jälkeensä jättämiä ristiriitoja mutkistavat entisestään Yhdysvaltojen ja Japanin kaltaiset uudet voimat. Ne ovat liittyneet voimiin, jotka yhä edelleen uhkaavat Afrikan yhtenäistymistä", sanoo Hormeku. Esimerkin hän poimii meneillään olevasta kansainvälisestä kehityskeskustelusta: "Japani kertoo Afrikan maille, ettei niiden pidä lähteä mukaan HIPC-aloitteeseen, kun taas eräät Euroopan maat, etenkin Britannia, kehottavat etenemään asiassa. Ja Yhdysvaltoja asia ei voisi vähempää kiinnostaa, koska se odottaa jotain muuta."

Samalla kun hajottavat voimat ajavat tavoittelemaan yhtenäisempää maanosaa, tohtori Yao Graham, Third World Network -järjestön Afrikan-toimiston johtaja, esittää kysymyksen, jonka hänen mielestään tulisi olla keskeinen Afrikan unionille: "Olisiko yhtenäisestä Afrikasta hyötyä tavallisille afrikkalaisille? Vai johtaisivatko sitä yritysten tavoitteet?"
Graham itse vastaa kysymykseen näin: "Hieman yksinkertaistaen, yhtenäistymisestä on olemassa kaksi keskenään kilpailevaa mallia. Toinen niistä näkee Afrikan yhtenäistymisen osana globalisaatiota, astinlautana WTO-johtoisen, liberalisoidun ja yhtiövetoisen maailmanjärjestyksen vahvistamiselle. Toinen malli puolestaan tähtää Afrikan integraatioon, joka loisi taloudelliset mahdollisuudet afrikkalaisten omille talousmalleille. Vahvistuttuaan nämä mallit auttaisivat Afrikkaa luomaan sille edullisemman suhteen kansainväliseen järjestelmään."

Apua Nepadista?



Millaista linjaa Afrikan unioni sitten kannattaa? Tohtori Akweteyn mielestä unionin luoma taloudellinen malli on hänen mukaansa hatara Afrikan parlamentista, tuomioistuimesta ja muista yhteisistä instituutioista huolimatta.

Akwetey viittaa NEPAD-ohjelmaan (New Partnership for Africa


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!