Toissijainen kysymys

Teksti: Teivo Teivainen

NäkökulmatTasa-arvoNaisetAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-AmerikkaNicaragua

Nuori nainen kertoo isäpuolensa harjoittamasta seksuaalisesta väkivallasta. Vaikka vuosia jatkunut suhde on välillä perustunut näennäiseen yhteisymmärrykseen, tarinan taustalla piilee vakava syytös. Isäpuoli on syyllistynyt lapsen raiskaukseen.

Latinalaisessa Amerikassa näitä tarinoita on paljon, mutta kuulijoiden piirit ovat yleensä hyvin pienet. Yhdessä julkisuuteen vuotaneessa tarinassa isäpuoli sattuu olemaan legendaarinen vallankumousjohtaja.

Nicaragualainen Zoilamérica Narváez on aikuisena syyttänyt isäpuoltaan Daniel Ortegaa vakavista seksuaalirikoksista, jotka alkoivat Zoilamérican ollessa yksitoistavuotias. En varmuudella tiedä, missä määrin Zoilamérican yksityiskohtaiset kuvaukset häikäilemättömistä teoista ovat tosia. Minun korvissani ne ovat uskottavia.

En ole tavannut Nicaraguassa juuri ketään, joka kiistäisi, että sandinistivallankumouksen sankarilla ja maan entisellä presidentillä Danielilla on todellakin ollut jonkinlainen suhde tytärpuoleensa. Harva kiistää sitäkään, että Daniel on suhteessa syyllistynyt alaikäisen seksuaalisen hyväksikäyttöön. Sen sijaan aika moni kiistää sen, että asiassa olisi jotain sellaista väärää, jolla olisi mitään merkittäviä poliittisia seurauksia.

Esimerkiksi sandinistihallituksen entinen ministeri, arvostettu runoilijapappi Ernesto Cardenal, suhtautuu monin tavoin kriittisesti nykyiseen sandinistirintamaan ja Danieliin. Cardenalin mielestä Zoilamérican syytökset ovat kuitenkin poliittisesti merkityksettömiä. Danielin ongelmat löytyvät muualta, mahdollinen lapsenraiskaus on toissijainen kysymys.

Kun Daniel oli presidenttiehdokkaana viime vuoden vaaleissa, ihmettelin, että Zoilamérican tapauksella ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä vaalien eri osapuolille. Mielestäni oli häkellyttävää ja surullista, että monin tavoin ihailemani sandinistirintama oli valinnut hänet jälleen ehdokkaakseen.

Tokihan osaa Latinalaisen Amerikan vasemmistosta (oikeistosta puhumattakaan) on aiemminkin vaivannut kyvyttömyys kyseenalaistaa mieskulttuurin piinaavimpia piirteitä kuten seksismiä ja homofobiaa. Runoilija Allen Ginsberg heitettiin taannoin ulos Kuubasta, kun hän kertoi Havannan vierailunsa aikana nähneensä märkiä unia Che Guevarasta. Perussa punalippuja heiluttaneet sissit kehuskelivat puhdistavansa vuoristokyliä transvestiiteista.

Danieleista huolimatta Latinalaisen Amerikan miehiä ei ole syytä yleistäen määritellä tyranneiksi. Tietyn kulttuurin rasistinen luokittelu johtaa helposti monenlaiseen väkivaltaan. George W. Bushin isä perusteli aikoinaan Irakin pommittamista Saddam Husseinin machismolla, ja samankaltaista puhetta kuulee näinä päivinä pelottavan paljon.

Zoilamérica hakee nyt oikeutta Amerikkojen ihmisoikeuskomissiosta. Siellä syytettynä on Nicaraguan valtio, joka ei ole kyennyt takaamaan Zoilaméricalle puolueetonta oikeudenkäyntiä. Pommien sijaan Nicaraguan niskaan saattaa pudota mittava vahingonkorvausvaatimus. Vaikka ihmisoikeuskomissio ei suoraan otakaan kantaa raiskaussyytösten todenmukaisuuteen, Zoilaméricaa tukeva päätös saattaisi olla raskas poliittinen nöyryytys Danielille ja merkittävä voitto Latinalaisen Amerikan naisliikkeelle.

Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksen dosentti

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!