Ekologinen jalanjälki mittaa ihmisen suhdetta luontoon

Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki eläisivät niin kuin sinä?

Teksti: Jukka Aronen

Ympäristö



Kuinka usein syöt eläinkunnan tuotteita? Roskaatko enemmän kuin naapurisi? Montako tuntia vuodessa vietät lentokoneessa?

Muun muassa näihin kysymyksiin tivataan vastausta ekologista jalanjälkeä mittaavissa verkkokyselyissä.

Ekologinen jalanjälki on uusi tapa arvioida ihmisen käyttäytymisen luontoon jättämää jälkeä. Jalanjälki kertoo kaksi asiaa: kuinka paljon luonnonvaroja eli maata tarvitaan juuri sinun tarpeittesi tyydyttämiseen ja kuinka paljon planeetta kykenee antamaan meille kullekin.

Yksilön oma ekologinen jalanjälki lasketaan sen mukaan, miten paljon hänen kulutustaan ja jätteitään varten tarvitaan fossiilisen energian tuottamiseen varattua maata, viljelysmaata, laidunmaata, metsää, rakennettua maata ja merta. Monimutkaisissa laskutoimituksissa arvioidaan muun muassa ihmisen ruokatottumuksia, liikennevälineiden käyttöä ja asumista.

Vihreää sähköä ja kasviksia

Henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat suuresti ekologiseen jalanjälkeen. Jos ihminen autoilee, tarvitaan paljon maata nielemään hiilidioksidipäästöt. Jos hän sen sijaan pyöräilee, lisämaata tarvitaan vähemmän - lähinnä täyttämään kasvanut kalorientarve.

Energian osuus on yli 60 prosenttia jalanjäljestämme, kertoo Pauli Välimäki kuluttajaviraston verkkosivuilla. Ennen kaikkea öljyn, hiilen ja turpeen kulutusta pitäisi vähentää ja suosia uusiutuvalla energialla tuotettua vihreää sähköä. Työmatkat henkilöautolla aiheuttavat viisi kertaa suuremman ekologisen jalanjäljen kuin työmatkat linja-autolla. Pari ulkomaanmatkaa lentokoneella toisaalta vastaa vuoden autoilua.

Muita ratkaisevia tekijöitä ovat asuminen, ruokatottumukset ja vedenkulutus. Ekologinen jalanjälki pienenee kun asutaan tiiviisti ja ekologisesti ja vältetään eläinkunnan tuotteita - tai ainakin vähennetään niiden osuutta ravintosuositusten tasolle.

Myös kulutushyödykkeiden osuus jalanjäljestämme on suuri. Tuotteiden valmistus kuluttaa energiaa ja raaka-aineita. Tätä jalanjäljen osaa voidaan pienentää esimerkiksi suosimalla laitteita, jotka ovat ekotehokkaita. Tuotteiden pitkä ikä ja alhainen energiankulutus pienentävät niiden maapallolle tuomaa rasitetta.

Planeetan pääoma pienenee

Ekologinen jalanjälki ilmaistaan helposti ymmärrettävinä pinta-aloina. Maapallon kokonaispinta-ala on 51 miljardia hehtaaria. Kun siitä vähennetään tuottamattomat merialueet, aavikot ja jäätiköt, saadaan tuottava pinta-ala eli 11,4 miljardia hehtaaria. Kun tuottava maa ja meri jaetaan kuuden miljardin maapallolla asuvan ihmisen kesken, kunkin sallituksi ekologiseksi jalanjäljeksi saadaan 1,9 hehtaaria.

Olemmeko pysyneet luonnon meille asettamissa rajoissa? Vielä 1960-luvun alussa jalanjälkemme oli vain kolme neljäsosaa sallitusta. Nyt tilanne on toisin. Olemme ylittäneet sietorajan 20 prosentilla.

"Aikaisemmin pystyimme elämään koroilla, mutta viime vuosina olemme ryhtyneet syömään pääomaa. Planeetta ei pitkällä aikavälillä selviä tällaisesta ilman vakavia seurauksia", arvioi toinen jalanjälkimenetelmän alkuperäisistä kehittäjistä, sveitsiläinen tutkija Mathis Wackernagel.

Maapallon asukkaiden keskimääräinen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä 2,3 hehtaaria. Eri maiden ja mantereiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Kun aasialainen ja afrikkalainen jättävät jälkeensä tyydyttävän 1,4 hehtaarin jäljen, niin eurooppalainen vaatii itselleen peräti 5,0 ja pohjoisamerikkalainen huimat 9,6 hehtaaria.

Jos kaikki maailman ihmiset olisivat eurooppalaisia, tarvittaisiin noin kaksi ja puoli maapalloa, jotta kaikkien kulutustarpeet voitaisiin tyydyttää. Jos taas kaikki olisivat yhdysvaltalaisia ja kanadalaisia, planeettoja tarvittaisiin peräti viisi.

Suomi viidennellä tilalla

Ekologinen jalanjälki ei ole täydellinen mittari kulutuksen aiheuttamalle rasitukselle. Jalanjäljestä väitöskirjan tehneen Maija Hakasen mukaan menetelmän yhtenä suurena heikkoutena on se, että laskelmissa ei oteta huomioon muita uusiutumattomia luonnonvaroja kuin fossiilinen energia. Myöskään päästöjen vaikutusta - hiilidioksidia lukuun ottamatta - ei lasketa.

Kaikesta huolimatta ympäristötieteilijät pitävät ekologista jalanjälkeä puhuttelevana mittarina, joka tuo havainnollisella tavalla esiin globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulman kulutukseen.

Oma ekologinen jalanjälki on helppo mitata internetissä olevilla laskureilla. Ne kartoittavat yksilön jalanjälkeä 10-20 kysymyksen avulla ja antavat karkean kuvan ihmisen kulutuksen vaikutuksesta luontoon.

Laskurista on tekeillä myös suomenkielinen versio, jonka on määrä valmistua vuoden 2003 alussa. Hankkeen työryhmään kuuluva ekologisen taloustieteen tutkija Markus Nevalainenkin tunnustaa laskurin puutteet: "Jalanjälki on aina pelkistys todellisuudesta. Kansainvälisessä vertailuissa oletetaan esimerkiksi, että kaikki naudanliha tuotetaan laitumella, vaikka Suomessa lehmät ovat suurimmaksi osaksi sisätiloissa. Vertailuissa joudutaankin yleensä vähentämään yksityiskohtia, koska kaikista maista ei ole riittävästi luotettavaa tilastotietoa."

Suomalaisen ekologinen jalanjälki on arvostetussa Maailman luonnonsäätiön Living Planet 2002 -raportissa arvioitu 8,4 hehtaarin kokoiseksi. Tarvittaisiin siis yli neljä maapalloa jos kaikki olisivat meikäläisiä.

Suomi sijoittuu maiden välisessä vertailussa peräti viidennelle sijalle. Meitä kovemmin luontoa rasittavat ainoastaan Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti ja Kanada.

Pienet muutokset kannattavat

Mathis Wackernagel arvioi Brasiliassa vuonna 1997 tehdyssä haastattelussa maailman tämänhetkisen ekologisen jalanjäljen suuruuden johtuvan ainakin kolmesta syystä.

"Painavin syy suureen jalanjälkeen on autoilu. Yhdyskuntarakenteet suunnitellaan palvelemaan yksityisautoilun tarpeita. Kun maapalloa tarkastelee ulkoavaruudesta, voisi kuvitella, että planeettaa asuttavat autot."

"Sitten on televisio. Se rikkoo perinteiset yhteisöt ja vie huomion pois paikallisista ongelmista."

"Kolmas syy on talouden globalisaatio: pääoman kasvattaminen menee luonnon säästämisen edelle. Ajatellaan, että rahamarkkinoille kannattaa sijoittaa, mutta kestävään kehitykseen ei."

Markus Nevalaisen mukaan ekologisen jalanjäljen tärkein viesti on se, että tavallinenkin ihminen voi vaikuttaa aiheuttamaansa ympäristökuormitukseen pienillä arkipäivän valinnoilla. Vihreän Norppa-merkillä varustetun sähkön käyttö saattaa pienentää jalanjälkeä noin 10-15 prosentilla. Oma tärkeä vaikutuksena on yksityisautoilun ja lihansyönnin vähentämisellä.

Jo pelkkien energiansäästölamppujen ruuvaaminen valaisimiin kannattaa: se säästää energiaa, rahaa ja planeettaa.


Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002


Ekologinen jalanjälki verkossa

[Päivitetty kesäkuussa 2009]

Laskureita

Kirjoittajan jalanjälki ylläolevien laskureiden mukaan:

Ekotallaaja: 4,8 hehtaaria
Best Foot Forward: 4,9 hehtaaria
The Earth Day: 4,8 hehtaaria


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jukka Aronen, taustalla MaKun logo.

Jukka Aronen

Kirjoittaja on kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepa ry:n verkkojulkaisujen päätoimittaja.