Pakkopullan syönti loppui nyt

Teksti: Mika Railo

NäkökulmatTalousRuokaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Turha itkeä sinapin perään. Jos monikansallinen kulutustavarajätti Unilever siirtää tuotantonsa Ruotsiin "kustannussäästöjen" perässä, niin siirtäköön. Selvitäkseen armottomilla markkinoilla sen on myös oltava armoton.

Kuluttajankin kannattaa olla. Toisin kuin Unilever on vuosia yrittänyt meitä opettaa, sinappimerkkiä kannattaa armotta vaihtaa, jos monikansallisten metkut eivät miellytä. Modernissa supermarketissa on noin 10 000 tuotetta. On siellä lähempänäkin tehtyjä sinappeja.

Kun markkinoiden ylivalta politiikasta on jättänyt kuluttamisen kansalaisten viimeiseksi tavaksi vaikuttaa, se on parasta tehdä pätevästi.

Mutta valinnoilla vaikuttaminen onnistuu vain, jos lähikaupassa on mistä valita. Sinapin kohdalla valinnanvaraa onneksi on. Kaikkien tuotteiden kohdalla ei ole. Minä ainakin petyn kerta toisensa jälkeen ruokaostoksia tehdessäni. En löydä K-marketistani luomulihaa kuin lauantaisin.

Eettisten tuotteiden kysynnän ja tarjonnan suhde on kuin rakkaus suomalaisessa iskelmässä: "miksen sua jo kohtaa?" Kun lähikaupasta ei saa lähiruokaa tai luomutuotteita, marketin väki selittää puutteita tuotteiden huonolla saatavuudella. Tuottajat valittavat puolestaan kysynnän puutetta.

Totuuden nimessä on sanottava, että kauppaketjut ovat tehneet paljon tilanteen parantamiseksi. Halu täyttää kuluttajien toiveita on kiitettävä ja tuotevalikoimakin usein tyydyttävä.

Sen sijaan erilaiset suurasiakkaat, kuten kuntien laitoskeittiöt ja suomalaisten lounaita kokkailevat catering-yritykset voisivat parantaa leiviskäänsä rajusti. Koska lounasteollisuus kilpaillee vain hinnalla, ovat erilaiset eettiset reunaehdot lentäneet ikkunasta ulos.

Jotta kukkarolla äänestämiseen tulisi vähän potkua, on Ruoka-aika-kampanja päättänyt antaa äänen kaikille meille, joita ei kuunnella kun ruokapäätöksiä tehdään.

Pari viikkoa sitten käynnistyi puolen vuoden mittainen korttikampanja teemalla: "Sinulle, joka päätät mitä minä syön". Noin 100 000 ensimmäistä onnekasta saa tilaisuuden vaikuttaa ja lähettää postikortin päättäjille.

Ensimmäinen kortti on osoitettu ulkomaankauppaministerille, joka on toistaiseksi kokoomuksen Jari Vilén. Kauppaministerin on ajettava eteläisen pallopuoliskon köyhille perheviljelijöille edullisempia kaupan sääntöjä niin EU:ssa kuin Maailman kauppajärjestössä WTO:ssakin.

Toisen kortin voi kantaa vaikka lähikaupan palautelaatikkoon. Kortilla vaaditaan esimerkiksi reilun kaupan tuotteita tai lähiruokaa kaupan valikoimiin. Sama viesti pätee myös kuntien hankintapäällikköihin, jotka päättävät mitä kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa syödään tai vaikka monikansalliseen Sodexhoon, joka täyttää yli 80 000 suomalaisen vatsat päivittäin.

Kumppanin ilmestyessä on ensimmäinen erä ilmaisia MiniMoi-kortteja jo jaettu 16 suurimman kaupungin ravintoloissa ja kahviloissa. Seuraavan kerran kortteja on korttitelineissä jaossa toukokuussa. Sillä välin kortteja saa kampanjassa mukana olevista järjestöistä.

Kortteja voi lähettää myös verkosta, Ruoka-ajan sivulta: www.ruoka-aika.net. Ensimmäisen päivän aikana kortteja lähetti 19 eri ihmistä (joista vain yksi on Kepan palkkalistoilla) yhteensä 50 kappaletta.

Vaadi ruokaa, joka ei jätä muita nälkäiseksi.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002
 


Kumppani 6/02 etusivu
Uusin Kumppanin numero


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mika Railo