Senegalilaisen jokamiehen sarjakuvahahmosta TV-satiiri

Goorgoorlou todistaa kotimaisen televisiotuotannon kiinnostavan afrikkalaisyleisöä.

Teksti: Mari Maasilta

PitkätKulttuuriMediaAfrikkaLänsi-AfrikkaSenegal

Afrikan kansallisia televisioyhtiöitä on usein aiheellisesti arvosteltu siitä, että ne eivät panosta kotimaisiin viihdeohjelmiin. Yhtiöiden niukat rahavirrat ohjataan poliittisen eliitin toimien raportointiin, ja viihde jää ulkomaisten sarjojen varaan.

Senegalin televisioyhtiö RTS ansaitsee samat moitteet kuin muutkin mutta myös yhdet kehut. Vuosi sitten RTS:n uusi johtaja innostui Goorgoorlousta ja kotimainen tv-sarja sai alkunsa. Jo ensimmäinen vuosi osoitti, että kansa haluaa katsoa itseään televisiosta.

Goorgoorlou oli alunperin satiirisessa Le Cafard libéré-sanomalehdessä seikkaillut T.T.Fonsin luoma piirroshahmo, jonka toilailut liittyvät senegalilaisen perheenisän ponnisteluihin hankkia päivittäiset ruokarahat. Wolofinkielisen televisiosarjan ansiosta Goor (Baye Ely) ja hänen vaimonsa Diek (Seune Séne) ovat nykyisin - presidentin ja jalkapalloilijoiden - ohella Senegalin tunnetuimmat henkilöt.



Sarjan tapahtumat saivat alkunsa 80-luvulta, jolloin Senegalissa alettiin toteuttaa ensimmäistä Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmaa. Goor, kuten monet hänen maanmiehensä, menetti työnsä ja on siitä lähtien elättänyt perheensä tilapäistöillä. Sarjakuvana tapahtumat ovat jo edenneet uuden presidentin, Abdoulaye Waden aikaan, mutta tv-sarjassa eletään vielä 90-lukua.

Jos ohjaaja Moussa Sene Absa ja RTS löytävät Euroopasta lisärahoitusta sarjan jatkoon, Goor pääsee seuraavaksi toimimaan Maailmanpankin konsulttina. Uusia jaksoja on tarkoitus myydä myös muihin läntisen Afrikan maihin, ranskaksi tekstitettyinä.

"Kun menee hyvin, meneekin huonosti"



Goorgoorloun menestys näyttää pitkää nenää niille, joiden mukaan afrikkalaisyleisöt eivät ole kiinnostuneita kotimaisista televisiotuotannoista. Sarjan suosio perustuu ilmiselvästi siihen, että sankaripari elää samaa arkea kuin suurin osa senegalilaisista.

Eräskin senegalilainen ystäväni nauroi päiväkausia jaksoa, jossa Goor oli ostanut lastensa koulurahoilla - salaa vaimoltaan tietenkin - lihavan kananpojan lounaaksi. Kun hän onnellisena istuutui aterioimaan, pihaan tupsahti Maailman elintarvikejärjestön edustaja, joka oli jakamassa televisiokeräyksellä saatuja varoja köyhille. Hänen tietojensa mukaan Goor oli yksi tarvitsevista. - Mutta eihän miehen elämä niin huonosti sujunutkaan, kanaa pöydässä ja vaikka mitä! Elintarvikejärjestön mies pisti paperit salkkuunsa ja lähti tyytyväisenä matkoihinsa.

"Näin meille aina käy, kun menee hyvin, meneekin huonosti", vakuutti ystäväni.

Rahaa sarjan tekemiseen on niukasti, joten sitä esitetään vain viiden minuutin jaksoina. Siksi pienikin tapahtumasarja joudutaan katkomaan viikon ajalle, vaikka yleisöllä riittäisi intoa katsoa sarjaa pidempäänkin.

Suosiosta kertoo myös se, että sarjasta tehty video myytiin keväällä nopeasti loppuun. Goor ja Diek ovat nykyisin kysyttyjä viihdekiertueiden ja mainosten esiintyjiä. Heidät on valjastettu myös aids-valistuksen käyttöön.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 6/2002

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mari Maasilta