Yhdysvallat nostaa kehitysyhteistyövaroja 50 prosentilla

Yhdysvalloissa kehitysyhteistyö nähdään jo yhtä tärkeänä kuin maanpuolustus ja diplomatia. Suurvalta haluaa vakauttaa maailmaa rahoittamalla maita, jotka torjuvat inflaatiota ja avaavat markkinoitaan.

Teksti: Jukka Aronen

KehitysyhteistyöAmerikkaPohjois-AmerikkaYhdysvallat

 

 kuva: USAID
Yhdysvaltojen tukema projekti Etelä-Afrikassa.

Yhdysvallat lupasi vuosi sitten Meksikossa pidetyssä kehitysrahoituskonferenssissa nostaa kehitysyhteistyövarojaan viidellä miljardilla dollarilla vuoteen 2006 mennessä.

Lisärahoitusta ei ohjata perinteiseen tapaan kehitysyhteistyöstä vastaavalle USAID-laitokselle, vaan varat kanavoidaan vuonna 2003 perustettavaan erilliseen Millennium Challenge -rahastoon.

Uuden rahaston luomisella Bushin hallinto haluaa viestittää, että kehitysyhteistyössä on tapahduttava suunnanmuutos. Millennium Challenge -rahaston varoja jaetaankin ainoastaan maille, jotka täyttävät suhteellisen tiukat ehdot. Avunsaajia pisteytetään muun muassa sen mukaan, kuinka hyvin ne edistävät kansalaistensa oikeuksia, vapauttavat markkinoitaan, tukevat koulutusta ja terveydenhuoltoa, pitävät inflaation kurissa ja harjoittavat budjettikuria.

Millennium Challenge -rahastoa on jo kritisoitu siitä, että se jättää monet kaikkein köyhimmistä maista ilman tukea. Rahaston nähdään myös tähtäävän siihen, että mahdollisimman moni maa soveltaisi yhdysvaltalaista talousmallia ja avaisi markkinansa yhdysvaltalaisten yritysten viennille.

Yhdysvaltalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön InterActionin puheenjohtaja Mary E. McClymont kertoi kuitenkin New York Times -lehdelle pitävänsä uutta rahastoa lupaavana: "Rahastosta voi tulla merkittävä apuväline avun tehostamisessa. Se tuo mukanaan suuren muutoksen. Rahaston onnistunut toiminta edellyttää kuitenkin, että myös avun ulkopuolelle jääville maille annetaan riittävästi tukea - kuten myös kamppailuun aidsia ja nälänhätää vastaan."


Kehitysyhteistyö jälleen suosiossa

Yhdysvaltojen kehitysyhteistyötä on usein kritisoitu siitä, että se palvelee liiaksi maan omia ulkopoliittisia tavoitteita ja yhdysvaltalaisten yritysten vientiponnisteluita. Ulkomaille suunnatuista varoista noin puolet on perinteisesti ollut suoraa tai epäsuoraa sotilaallista apua, josta valtaosa on annettu nimenomaan Lähi-idän strategisesti tärkeille kumppaneille. Yrityksiä on tuettu vaatimalla kehitysmaiden markkinoiden avaamista yhdysvaltalaisille tuotteille vastineeksi köyhille maille annetusta avusta. Toisaalta on arvioitu, että jopa 80 prosenttia USAIDin apudollareista palautuu yhdysvaltalaisille yrityksille, jotka vievät kohdemaihin lääkkeitä, ruokaa ja muuta apua.

Vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen yhdysvaltalaiset poliitikot ovat muuttaneet suhtautumistaan kehitysyhteistyöhön, vaikka valtionvarainministeri Paul O'Neill herättikin huomiota tammikuussa 2002 kertoessaan lehdistölle, että Yhdysvallat on käyttänyt vuosien saatossa "triljoonia apudollareita, joilla ei ole saatu juuri mitään aikaiseksi".

Syyskuussa 2002 julkistetussa Bushin hallinnon kansallisen turvallisuuden strategiassa kehitysyhteistyö mainitaan keskeisenä terrorismin vastaisen sodan työkaluna. Se nostetaan painoarvoltaan samaan luokkaan sotilaallisen puolustuksen ja diplomatian kanssa.

Myös monet yksittäiset poliitikot vaativat kehitysyhteistyövarojen tuntuvaa lisäystä. Apubudjetin suurentamista perustellaan sillä, että terrorismin perimmäisenä syynä on köyhyys - heikko terveydenhuolto ja kehnot kouluttautumismahdollisuudet. Kehitysyhteistyö vähentää köyhyyttä, ja siinä ohessa terrorismia.


Yhdysvallat on kitsain auttaja

Viiden miljardin dollarin rahasto nostaa Yhdysvaltain nykyistä noin 10 miljardin dollarin kehitysyhteistyöpottia peräti 50 prosentilla.

Yhdysvallat on kuitenkin tällä hetkellä bruttokansantulo-osuudella mitattuna teollisuusmaiden kehnoin avunantaja. Sen antama tuki vastaa noin 0,1 prosenttia BKTL:stä. Tulevat lisämiljardit eivät juurikaan muuta tilannetta. 0,15 prosentilla suurvalta kamppailee listan viimeisestä sijasta Italian kanssa.

Kriitikoiden mielestä Millennium Challenge -tukea saattaa suuntautua liikaa maille, joilla jo ennestään menee hyvin. Bushin hallinto torjuu kritiikin vetoamalla siihen, että rahaston toiminnan ensimmäisen vuoden aikana apua saavat anoa ainoastaan kaikkein köyhimmät maat, joissa kansalaisten on tultava toimeen alle 1 445 dollarin keskimääräisillä vuosituloilla. Jatkossa apua on luvassa myös tätä vauraammille maille. Sekä köyhien että hieman vauraampienkin on kuitenkin täytettävä kaikki avunsaannin ehdot.

Center for Global Development -tutkimuslaitos arvioi verkkosivuillaan, että uudesta rahastosta hyötyisivät ensimmäisen toimintavuoden aikana ainoastaan Benin, Gambia, Lesotho, Malawi, Senegal, Bangladesh, Mongolia, Nepal, Sri Lanka, Bolivia, Honduras, Albania ja Georgia.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003

 


Lisää tietoa aiheesta



USAIDin MCA-sivu
Center for Global Developmentin MCA-sivu
Interaction-järjestön MCA-sivu

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jukka Aronen, taustalla MaKun logo.

Jukka Aronen

Kirjoittaja on globaalikysymyksiä yli 20 vuotta seurannut freelance-toimittaja, joka pyörittää Diippimedia-viestintäyritystä.