Näkökulmat

Uusi solidaarisuusliike?

 

 
Kuva: Teivo_Teivainen

 

Muistatteko Nicaraguan sandinistihallitusta Suomessakin tukeneen
solidaarisuusliikkeen? Se pyrki avustamaan köyhää ja sankarillista kansaa
selviytymään imperialistisen uhan edessä. Harva sen aktivisteista odotti
Nicaraguan tai vaikkapa Mosambikin kykenevän ajamaan maailmanlaajuisia
muutoksia.

Työväenpuolueen vaalivoiton jälkeiseen Brasiliaan kohdistuu uudenlaisia
odotuksia. Monet kansalaisliikkeet eri puolilla maailmaa toivovat Lulan
hallituksen toimivan aktiivisesti maailmanlaajuisten muutosten puolesta.
Toki esimerkiksi maauudistus Brasilian sisällä on liikkeiden
huolenaiheena, mutta solidaarisuudessa on aiempaa vähemmän kyse
brasilialaisten avustamisesta.

Voisiko Työväenpuolueen vaalivoiton jälkeisen Brasilian ympärille siis
syntyä uudentyyppinen solidaarisuusliike? Uuden solidaarisuuden tärkein
piirre on pyrkimys aiempaa tasapuolisempaan poliittiseen kumppanuuteen.
Solidaarisuuden kohdemaa ei ole avustuksen vastaanottaja vaan tärkeä
toimija globaalien rakenteiden muuttamisessa.

Sain Maailman sosiaalifoorumin yhteydessä Porto Alegressa tilaisuuden
luovuttaa Brasilian presidentti Lulalle Network Insitute for Global Democratization (NIGD) -järjestön ehdotuksen kansainvälisen valuutanvaihtoveron luomisesta. En
tietenkään kuvittele, että Lulan hallitus olisi näin helposti liitetty
osaksi valuutanvaihtoverokampanjaa. Mutta uskon, että Lulan vaalivoiton
tarjoamiin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua.

Kansainväliset rahoituslaitokset ja yksityiset sijoittajat ovat saattaneet
luoda niin tiukat reunaehdot, että Brasilian hallitukselta on turha
odottaa radikaaleja toimenpiteitä. On myös muistettava, että Lulan
tukijoilla ei ole enemmistöä Brasilian parlamentissa.

Optimistisesti voi kuitenkin ajatella, että vaikka Lulan kädet olisivatkin
sidotut Brasilian omiin velvoitteisiin liittyvissä kysymyksissä,
hänellä olisi mahdollisuus tehdä laajempia aloitteita. Eli vaikka
Brasilian ulkomaanvelan kertakaikkinen maksulakko ei näytä
todennäköiseltä, Brasilia saattaa olla tärkeä toimija köyhien maiden
velkaongelman ratkaisuyrityksissä.

Eroa vanhan ja uuden solidaarisuusliikkeen välillä ei ole syytä
korostaa liikaa. Brasiliaankin kannattaa mennä kahviprikaatien kaunista
perinnettä jatkaville toimintavierailuille vaikkapa maattomien
maatyöläisten yhteisöihin. Ei tosin ehkä niinkään auttamaan kuin oppimaan.
On myös muistettava, että brasilialaiset kaipaavat meiltä tukea maassaan
toimivien suomalaisten liikeyritysten tarkkailemisessa.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003

 

Tilaa Maailman Kuvalehti