Ristiriitojen Tiibet

Kiina kehittää Tiibetiä maansa osana, mutta tiibetiläisillä ei ole edelleenkään mitään mahdollisuuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan.

 

Kuva: Tiibetissa sekoittuu uusi ja vanha. (Kuvaaja: Päivi_Ahonen)

Tiibetin kaupungeissa sekoittuvat vanha ja uusi. Gyantsen kaupungissa sijaitseva 1300-luvulla rakennettu linnoitus on kuuluisa siitä, että tiibetiläiset puolustivat sitä menestyksekkäästi brittejä vastaan vuonna 1904.

 

Tiibetin autonominen alue on lähtemättömästi osa suurta Kiinan kansantasavaltaa. Useimmiten tiibetiläisten kohtaloa säälitellään: he ovat mahtavan emämaan kehityksen uhreja ilman mitään mahdollisuuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan oman kulttuurinsa lähtökohdista käsin. Toinen ääni – vahvasti maan keskushallinnolle kuuluva – puhuu siitä, kuinka tiibetiläisten tulisi iloita niistä kehityksen hedelmistä, joita kansantasavalta kantaa maan kaukaisimpiin kolkkiin.

Ei hyötyä turismista

Tuulisissa, yli 5000 metrin korkeudelle nousevissa solissa näkee turisteja värikkäiden rukouslippujen suojissa bussilasteittain. Lhasassa sijaitsevan Jonkhangin temppelin munkki kertoo, että erityisesti amerikkalaisia eläkeläisiä käy runsaasti mutta kaikenikäisiä matkaajia saapuu ympäri maailmaa. Tiibetin ainutlaatuinen luonto karheine kallioineen ja lumisine huippuineen, alueen kulttuurin alkuperäisyys ja vahvuus sekä kansan historia Dalai Lamoineen kiinnostavat kaikkia Tiibetin matkaajia.

Maon kulttuurivallankumouksen aikana tuhotut buddhalaiset temppelit on myöhemmin rakennettu uudelleen. Koulutetut tiibetiläiset oppaat kertovat menneestä elämästä luostareissa, joista monet ovatkin nykyisin enemmän museoita kuin hengellisen elämän harjoituspaikkoja.

Myös matkailu on keskushallinnon tiukassa valvonnassa. Viiden päivän ajomatkalla Kahmandusta Lhasaan yövymme aina kiinalaisten omistamissa hotelleissa. Tiibetiläisiä hotelleja on lähistöllä, mutta oppaan mukaan ryhmämatkojen yöpymispaikkoihin tarvitaan Lhasan viranomaisten lupa ja heillä on lupa yhteen hotelliin. Köyhät tiibetiläiset saavat rahaa turisteilta vain kuvauttaessaan jakkeja lumisia huippuja vasten Gyantsen ja Lhasan välillä olevassa solassa. Matkan aikana ruokailemme yleensä kiinalaisissa ravintoloissa. Lhasassa matkalaisilla on jo valinnanvapautta hollantilaisten, kiinalaisten, tiibetiläisten ja nepalilaisten ravintoloiden välillä. Tiibetiläiset myyvät turisteille muistoesineitä kaduilla ja monet kerjäävät.

Tiibetiläiset maa- ja rakennustöissä

Maaseudun alangoilla puidaan millet-viljaa talven varalle. Hevoset tallovat kuivattua viljaa. Tiibetiläiset laulavat työlauluja erotelleessaan jyviä akanoista valkoiset lumihuippuiset vuoret taustalla. Kaikki kynnelle kykenevät ovat sadon puinnissa. Lapsilla on oma kasansa hangottavana. Miehet näyttävät ihmettelevän mikä vika tuli ilmaa puhaltavaan kuivauskoneeseen. Talojen ympärille rakennettujen aitojen päällä on kuivumassa jakinlantakasoja polttoaineeksi.

Ulkomaalaiset järjestöt jakavat talvisin kriisiapua ylänköjen asukkaille yhteistyössä Kiinan paikallishallinnon kanssa. Avustettavien talouksien listoista selviää talouksien suuruus, karjan määrä sekä viljelyksien määrä ja laatu. Kansainvälisen järjestön työntekijä on juuri lähdössä kylmille ylängöille milletin jakoon.

Lhasassa tiibetiläiset ovat rakennustöissä kiinalaisten työnjohtajien katsellessa työn sujumista. Kaupungin pääkadut ovat kuin missä muualla Kiinassa tahansa: uusia kiiltäviä pankki- ja liikehuoneistoja ja hyvin päällystetyt jalkakäytävät. Suurten kansainvälisten kosmetiikka- ja tietotekniikkayritysten jättimainosten alla kuvittelee välillä olevansa Helsingissä. Kiiltävien rakennusten keskellä maalta tulleet kerjäläiset erottuvat yhtä hyvin kuin Stockmannin edessä lanttia pyytävät Helsingin asunnottomat. Rakennustyömaan laidalla taukoa pitävä tiibetiläisnainen tarttuu jalkoihini ja pyytää rahaa. Pienen hetken kuluttua kiinalaismies tulee ja selvittää tilanteen.

Kiinalaiset miehittäjät

Kiinan keskushallinnolla on oma kiinnostuksensa Tiibetin aluetta kohtaan. Väestöpaine ajaa ihmisiä niinkin kiinalaisittain epäsuosittuun ja kaukaiseen paikkaan kuin Tiibetin ylängölle. Tiibetiläinen matkaopas kertoo, että Lhasan puolesta miljoonasta asukkaasta noin kolmesataatuhatta on jo kiinalaisia. Hän jatkaa: ”Jo nyt ihmettelemme, miten voimme säilyttää kulttuurimme. Entäpä vuoden 2008 jälkeen, jolloin kauan suunnitellun rautatien Lhasaan tulisi olla valmis? Silloin tänne tulee varmaan miljoonia kiinalaisia.”

Toisaalta on tiedossa, että Kiina sijoittaa ydinjätteitään Tiibetin kallioperään, mikä voi vähentää alueen kiinnostavuutta uudisasukkaiden silmissä.

Lhasaan muuttaneet kiinalaiset sotilaat ja uudisasukkaat ovat tuoneet mukanaan tyypillisiä miehitetyn alueen ongelmia. Prostituutio kukoistaa ja meluisat karaoke- baarit ovat osa Lhasan yöelämää. Muutamia vuosia sitten YK sai Tiibetin autonomisuuden puolesta toimivat kansainväliset järjestöt kimppuunsa osallistuessaan Kiinan keskushallinnon kanssa ohjelmaan, joka toi kymmeniä tuhansia kiinalaisia Tiibetiin.

Kiinalaiset pyrkivät kehittämään Tiibetiä samoin kuin kaikkia muitakin alueitaan. Luku- ja kirjoitustaito on ensimmäinen askel opin tiellä. Ala-asteen opetus on nyt saatu pakolliseksi. Kansainvälisen järjestön toimistossa Lhasassa kerrotaan: ”Virallisesti lukutaidottomuus on noin 50 prosentin luokkaa, tarkkoja lukuja on vaikea saada. Hankkiessamme tietoja talouksien eläinten määristä yksi kymmenestä jätti puumerkkinsä sormenjälkinä eikä nimikirjoituksena.”

Järjestön edustaja kertoo myös, että yläasteella opetuskielenä käytetään kiinaa. Tämä vaikuttaa siihen, haluavatko vanhemmat sijoittaa lapsensa tiibetinkieliselle vai kiinankieliselle ala-asteelle. Molempien kielten opetus samassa koulussa ei ole toiminut.

Lamalaisuus ikävöi mennyttä aikaa

Nepalin ja Kiinan rajalla virkailija pyytää nähtäväksi kaikki mukana olevat kirjamme. Matkaoppaista revitään Dalai Laman kuvat irti. Jonkhagin temppelin munkki kysyy heti tilaisuuden saatuaan Dalai Laman voinnista. ”Me kun emme tiedä täällä mitään.”

Oppaamme kertoo, että heilläkin on kyllä Hänen Pyhyytensä kuva esillä kiinalaisten kiellosta huolimatta. ”Kiinalaiset viranomaiset tarkastavat jokaisen talouden kerran kuussa, mutta onneksi me saamme varoituksen tarkastuspäivistä ajoissa ja voimme piilottaa kuvan tarkastuksen ajaksi.”

Lhasan tiibetiläiset kävelevät Jonkhangin temppelin ympäri aamuin illoin värikkäänä kulkueena, osana rukoustaan. Mukana ovat niin nuoret kuin vanhat, niin modernit kaupunkilaiset kuin maalta kaupunkiin asioimaan tulleet paimentolaiset. Hartaimmat tiibetiläiset polvistuvat maahan temppelin edessä osana buddhalaisuuteen kuuluvaa hengellistä harjoitusta. Turistit ja kiinalaiset sotilaat seuraavat vieressä.

Temppelin iäkäs lama kertoo hiljaisella äänellä: ”Meillä täällä Tiibetissä rakennetaan hienoja taloja ja hyviä teitä. Se on hyvä. Sisimmässämme emme kuitenkaan ole onnellisia. Kaipaamme aikaa, jolloin saatoimme itse päättää millaisia taloja ja temppeleitä haluamme rakentaa.”

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003

Tilaa Maailman Kuvalehti