Näkökulmat

Liukuhihnalla

”Historia on jotakuinkin lorua”, sanoi Henry Ford. Ford oli jotakuinkin oikeassa. Ihmiskunnan hatara muisti vääristää jopa henkilökohtaisesti koettuja tapahtumia, miten siis voi luottaa monen käden kautta kiertänyttä ja voittajien suodattimen ja sensuurin läpi vietyä tietoa?

Irakin sodan aikana kuultiin usein käsite ”embedded media”. Se tarkoitti lehdistöä, joka matkusti miehittäjien kanssa ja oli heistä riippuvainen turvallisuutensa, tiedonsaantinsa ja jopa vetensä ja ruokansa suhteen. Suomalainen toimittaja paljasti, että jo Kuwaitissa toimittajia vaadittiin allekirjoittamaan ultimatum: jos toimittaja antaa ”vääriä” tietoja, hän ei pääse tulevaisuudessa matkustamaan Yhdysvaltoihin.

Kautta historian on historioitsija ollut samalla tavalla ”upotettuna” vallanpitäjään ja rangaistuksen uhalla hänet on velvoitettu itsesensuuriin. Jos tapahtumia on silti rekisteröintynyt ”väärin”, on taloudellinen sensuuri oikaissut asian. Vain hallitsijaa miellyttävä tieto on saanut levitä.

Historia on siis useimmiten epäluotettavaa, mutta katse taakse ei aina ole turha. Fordin visioiden vaikutuksen voi johtaa nykypäivään asti. Fordin ja muiden uudistajien ja keksijöiden vaikutus ihmiskunnan historiaan on samalla lupaava ja pelottava. Surullisen usein vallanpitäjät ja rahamaailma ovat kaapanneet hyvällä tahdolla aloitetut innovaatiot ja keksinnöt ja käyttäneet niitä ala-arvoisiin tarkoituksiin. Esimerkkejä olisi monia, mutta riittäköön selvin, Nobelin keksimä dynamiitti. Teknologialla on aina ollut tahattomia vaikutuksia tarkoitettujen lisäksi; kirjapainotekniikka vaikutti uskonnon kehitykseen Pohjois-Euroopassa, tykistö muutti keskiaikaisten kaupunkien muotoa, höyryvoima avasi Amerikan lännen ja Bodmerin tekstiilitehtaat vaikuttivat vaatetukseen ja muotiin.

Ford ei ollut ensimmäinen joka käytti kokoomalinjaa tai liukuhihnaa eikä hän keksinyt mitään oleellisia teknologisia uutuksia itse auton rakenteeseen kuten Gottliebe Daimler, Karl Benz tai Rudolf Diesel. Fordin visio oli auton käyttö yleisenä kulkuneuvona. Hän tuotti autoja niin halvalla, että harvalla oli ”varaa” olla ostamatta omaa. Autot olivat aikaisemmin luxustavaraa sekä Amerikassa että Euroopassa ja vain rikkaiden ulottuvilla. Hetkessä universaaliksi autoksi ristitty T-malli oli tuhansien ja sitten miljoonien ihmisten henkilökohtaisen nopean liikkumisen välineenä.

Fordin näkemys oli se, että massatuotanto on vain kysynnän ja tarjonnan kolikon toinen puoli, toinen on massakulutus. Ford oli ensimmäinen joka tajusi, että nostamalla palkkoja ja antamalla lisää vapaa-aikaa työntekijöille voidaan lisätä massakulutusta, joka vastaavasti lisää massatuotannon tarvetta.

Hän pani rohkeasti ”muna vai kana -teoriansa” käytäntöön. 1914 kun muu teollisuus maksoi 2.40 päivässä, Ford maksoi 5 dollaria; 1929 mennessä Fordin työntekijän keskipalkka oli 7 dollaria päivässä. Ford alensi työaikoja yhdeksästä kahdeksaan tuntiin jo 1914 ja myöhemmin, ensimmäisten joukossa hän otti käyttöön viisipäiväisen työviikon.

Massatuotanto siis muutti ajan myötä ei pelkästään tuotannon vaan myös kuluttajan. Fordin visioiden muut vaikutukset ovat yhtä hämmästyttäviä. Autot muuttivat kaupunkien suunnittelun ja synnytti lähiöt ja automarketit.

”Auto on rauhan tuotanto” (automobile is the product of peace) väitti Ford. Päinvastoin, bensiinimoottori lisäsi sotilaallista tuhovoimaa ja teki mm. toisen maailman sodan salamasodan mahdolliseksi. Yhdysvaltojen riippuvuus autosta ja täten öljystä oli osaltaan sekä Kuwaitin että Irakin sodan takana. Auton käytön vaikutukset ympäristöön, ilman saastumiseen ja otsonivaurioihin eivät varmasti myöskään käyneet Fordin mielessä.

Massatuotanto on siis huomattavasti lisännyt teknologian tahattomiakin vaikutuksia. Tietokoneiden vaikutus työkulttuuriin, television vaikutus poliittiseen voimaan tai videoiden vaikutus viihdeteollisuuteen ovat kaikki hyviä esimerkkejä.

Muutokset tapahtuvat nopeasti ja sitähän rahamaailma usein etsii, nopeaa voittoa. Geenimanipuloitu ruoka ja it-vallankumous vievät meitä mukanaan, mutta kaikkein vaarallisimpana pidän uutta kookoonpanolinjaa: Ajatuksen liukuhihnaa, jossa tavallinen ihminen saa vääntää korkeintaan yhtä ja samaa ruuvia. Ja se on kaukosäätimen painaminen massakuluttajan roolissa.

 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 3/2003

 

Tilaa Maailman Kuvalehti