Maailman sairain meri

 

 
Kuva: Sinilevää. (Kuvaaja: Petri Kuokka)

Sinilevälauttoja Itämerellä heinäkuussa 2002.

Itämeri on yksi maailman huonokuntoisimmista meristä, varsinainen kroonikko.

Itämeren tila johtuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Jääkauden jälkeen syntyneen meren lajisto on muodostunut suhteellisen lyhyessä ajassa, ja lajit joutuvat elämään äärirajoilla vähäsuolaisessa murtovedessä. Tyypillisille merilajeille suolaa on liian vähän, makean veden asukeille liikaa.

Lajisto on niukka valtameriin verrattuna, joten kun tietyt avainlajit kärsivät, häiriintyy koko ravintoketju. Hyvänä esimerkkinä on rakkolevä, jonka myötä uhkaa kadota moni levävyöhykkeessä elävä eliö.

”Levien määritteleminen uhanalaisiksi tapahtuu lähinnä sofistikoituneiden päätelmien avulla, ei aina todelliseen tietoon nojautuen. Levinneisyys on arvailujen varassa ja siksi on joskus mahdoton tietää, onko populaatio kasvava vai pienenevä”, WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen kuvailee.

Itämeri on lähes suljettu vesialue ja tilavuudeltaan pieni. Lisäksi meren valuma-alue on valtava. Se ulottuu keskisestä Euroopasta napapiirin pohjoispuolelle ja sen piirissä asuu 90 miljoonaa ihmistä. Jokien ja sadeveden myötä mereen kulkeutuu suunnaton määrä ravinteita, saastetta ja ympäristömyrkkyjä.

Itämeren pahimpana ympäristöongelmana pidetäänkin ravinteiden aiheuttamaa rehevöitymistä. Esimerkiksi sinileväesiintymät ovat herättäneet runsaasti keskustelua, mutta rehevöitymisen aiheuttaman vesistöjen umpeenkasvamisen ja näkösyvyyden pienenemisen lopullisista vaikutuksista ekosysteemille ja sen toiminnoille tiedetään kuitenkin vielä vähän.

Ajankohtainen ongelma on öljy. Vuosittain aluksia saadaan laittomista pilssivesipäästöistä Itämerellä kiinni satakunta, mutta todelliset luvut ovat moninkertaisia. Suomenlahdella liikennöivien öljytankkerien määrät ovat myös kasvaneet huomattavasti: nykyään öljyä kuljetetaan noin 40 miljoonaa tonnia vuodessa ja määrän ennustetaan kasvavan ainakin nelinkertaiseksi vuoteen 2010 mennessä.

Suomessa osoitellaan helposti itänaapurin suuntaan, kun puhutaan haluttomuudesta osallistua Itämeren suojeluun tähtääviin sopimuksiin tai jo allekirjoitettujen paperien noudattamiseen. Omillakin rannoilla parannettavaa silti on.

Tuore esimerkki tulee Vuosaaren satamasta. Toukokuussa sataman ruoppaustöiden jatkamisesta väännettiin kättä merenpohjasta löytyneiden ympäristömyrkkyjen takia. Meren biodiversiteetille erittäin haitallista tributyylitinaa oli pohjamudassa jopa kymmenkertaisesti yli sallittujen määrien. Pahiten saastunutta ruopattua pohjamutaa ei saisi läjittää takaisin mereen. Epäselvyyttä ei pitäisi olla, sillä Suomi on sitoutunut kaikkia Itämeren maita koskeviin HELCOM-mertensuojelusuosituksiin, joissa tällaisen aineksen läjittäminen mereen kielletään. Vielä kesäkuun taitteessa ruoppaustöiden jatko oli auki.
 

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 3/2003

 

Tilaa Maailman Kuvalehti