Näkökulmat

Ei reilua kauppaa Afrikassa

 

 
Kuva: Esa Salminen

 

Kepan kokoustilassa Lusakassa tarjoillaan Nestlén pikakahvia ja maitojauhetta. Markettien hyllyt notkuvat samoja tuotteita kuin Suomessakin: on Knorria, Kellogg’sia, Twiningsia ja muita. McDonald’sia ei maasta kuitenkaan löydy. Kollegani Jack olisikin Suomessa käydessään halunnut maistaa Mäkkärin kuuluisaa ruokaa, mutta isännät eivät antaneet: ”Mennään mieluummin tuohon viereiseen, se on suomalainen ja ihan hyvä ketju.”

Sambiassa ei tunneta Reilun kaupan merkkiä ja luomusta on kuullut ani harva. Lähiruokaa syövät melkein kaikki, suurin osa pienviljelijöistä myös luomua. Kyse ei kuitenkaan ole harkitusta eettisestä valinnasta, vaan joko valintamahdollisuuksien tai rahan puutteesta. Paikallinen perusruoka on halvempaa kuin tuontitavara eikä maaseudun viljelijöillä ole varaa lannoitteisiin tai myrkkyihin.

Suomalaisten närkästys Nestlén kahvia kohtaan oudoksuttaa sambialaisia. ”Kahvi on kahvia. Merkkien tuijottaminen on hulluutta”, provosoi Jack. Hän sanoo ostavansa mieluummin laadukasta tavaraa eikä ymmärrä mitä eettistä kaupassa käyntiin voi liittyä.

Köyhemmillä sambialaisilla ei ole aikaa tai energiaa miettiä minkä merkkisiä tuotteita ostaa. Ajateltavaa riittää tarpeeksi siinä, onko rahaa perheen ruokkimiseen ensinkään. Keskiluokkaisilla ja rikkailla olisi mahdollisuuksia globaalisti vaikuttaviin valintoihin, mutta ne eivät tunnu mielekkäiltä. ”Mitä väliä sillä on maailmalle minkä nimistä kahvia minä ostan?” kysyy Jack. Ajatus siitä että ostopäätöksillä voisi vaikuttaa äänestämisen tapaan tuntuu absurdilta.

Monet pitävät kuitenkin kotimaisuutta ja luonnonmukaisuutta arvossa. Eteläafrikkalaisiin marketteihin Jack ei mielellään mene, vaan tukee paikallisia pikkukauppoja ja toreja. Niillä ruoka on paitsi kotimaista, usein myös halvempaa. Monet ostavat ainoastaan paikallista jogurttia ja lähes kaikki sambialaiset vastustavat geenimuunnellun ruoan päästämistä maahan.

Kukaan ei protestoi kun ehdotamme, ettei Kepan toimistoon enää ostettaisi monikansallisia kahveja ja maitojauheita vaan kotimaisia vastaavia. Kukaan sambialainen ei osta Nestlén kalliita tuotteita kotiinsa muutenkaan – toimiston Nescafét on ostettu, koska on ajateltu länsimaalaisten käyttävän mieluummin niitä, kun kerran ulkomailta ovat.

Vaikka moni sambialainen ostaa mielellään kotimaista, liittyy tuontituotteisiin jotain myyttistä. Ulkomaisuuden uskotaan olevan laadun tae, mutta kansainvälisyys viestii myös eksotiikasta ja korkeammasta statuksesta, länsimaisuudesta joka huokuu urbanismia, rahaa ja kehitystä.
 

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003

 

 

Tilaa Maailman Kuvalehti