Kehitysmaat ryhdistäytyivät Cancunissa

Kauppaneuvottelujen kaatuminen osoitti, ettei kehitysmaiden näkemyksiä voida enää ohittaa.

Kuva:Unorca-järjestön kokous (Kuvaaja: Mika Railo

Pienvielijöiden etujärjestö Via Campesina keräsi Cancuniin tuhansia pienviljelijöitä ympäri maailmaa. Meksikolainen viljelijäjärjestö UNORCA kokoontui kaksi päivää ennen ministerikokouksen alkua.

Arvailut mahdollisista voittajista ja häviäjistä alkoivat välittömästi, kun Maailman kauppajärjestö WTO:n viides ministerikokous päättyi umpikujaan Meksikon Cancunissa pari viikkoa sitten.

Eri alojen kansalaisjärjestöt pitivät neuvottelujen kaatumista suurena voittona kehitysmaille.

Neuvotteluosapuolten näkemykset eivät viiden kokouspäivän aikana lähentyneet tuumaakaan. Kun alkuperäiseen takarajaan oli neuvottelujen viimeisenä päivänä enää muutama tunti aikaa, päätti Meksikon ulkoministeri Luis Ernesto Derbez keskeyttää neuvottelut tuloksettomina.

Yksi syy neuvottelujen katkeamiseen oli kehitysmaiden peräänantamattomuus. Viiden päivän ajan kehitysmaat odottivat teollisuusmailta edes pientä myönnytystä. Kun sitä ei tullut, eivät kehitysmaatkaan tunteneet tarvetta tinkiä omista vaatimuksistaan. Vastoin yleisiä arvauksia kehitysmaat pitivät rintamansa yhtenäisinä kokouksen loppuun asti.

Erityisesti näkyvyyttä sai väkirikkaiden Intian, Brasilian ja Kiinan johtama G21-ryhmä, joka teki kokouksen alla oman vastaehdotuksensa rikkaiden maiden maataloustuen alasajosta. Ehdotusta ei kuitenkaan otettu neuvotteluasiakirjaa luonnosteltaessa lainkaan huomioon, mikä luonnollisesti suututti ryhmän maat.

G21:n visio ei miellyttänyt EU:ta lainkaan. ”Miltähän planeetalta tämä on kotoisin?” kommentoi EU:n maatalouskomissaari Franz Fischler ehdotusta.

Vähän vähemmälle huomiolle jäivät Indonesian johtaman kehitysmaaryhmän toiveet. Lähinnä vähiten kehittyneistä, eli LDC-maista koostuneen ryhmän toiveissa oli saada sopimukseen oikeus suojata omaa maataloutta ulkomaiselta kilpailulta.

Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa?

Kehitysmaat esiintyivät yhtenäisenä ja solidaarisena ryhmänä, mutta kuva saattaa olla harhaanjohtava: vaikka LDC-maat tukivat lausunnoillaan G21:n esitystä, ei se todellisuudessa tyydyttänyt niitä lainkaan. G21 ei ollut ottanut huomioon köyhien maiden suojelutoiveita. Yhden arvion mukaan G21:n mallin toteutuminen olisi tarkoittanut vähiten kehittyneissä maissa teollisuusmaiden dumppauksen vaihtumista Brasilian ja Argentiinan kaltaisten keskituloisten maiden dumppaukseen. Vähiten kehittyneiden maiden köyhän pienviljelijän kannalta tulos olisi saattanut olla plus miinus nolla.

Itse asiassa monet LDC-maat olisivatkin mieluummin hyväksyneet EU:n kuin G21:n ehdotuksen. EU oli valmiimpi myöntämään LDC-maille niiden toivomia suojaustoimia.

Maatalouden ohella niin sanotut uudet alat – kilpailupolitiikka, investoinnit, julkiset hankinnat ja kaupan helpottaminen – olivat neuvottelujen pahin kompastuskivi. Teollisuusmaat ovat jo vuodesta 1995 ajaneet näitä aloja WTO:n agendalle. Cancunissa 70 kehitysmaata ilmoitti ehdottomasti vastustavansa niitä.

Myös tässä kysymyksessä kehitysmaiden sisällä oli ristikkäisiä näkemyksiä. Esimerkiksi Sri Lankan ja Sierra Leonen hallitukset olisivat mitä ilmeisemmin olleet valmiita hyväksymään uudet alat, jos maataloudesta olisi Cancunissa saatu aikaan niiden kannalta riittävän hyvä sopimus. Sierra Leonen kehitysasteella olevan maan kannalta uusien alojen tapaiset kysymykset ovat yhdentekeviä, niin kauan kun maassa painiskellaan riittävän ravinnon turvaamiseksi kaikille.

Voiko Cancunin tauti levitä?

Monet tarkkailijat, muun muassa Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, pitivät Cancunin tapahtumia Pyrrhoksen voittona kehitysmaille. Arvostelijoiden mielestä kehitysmaiden asema heikkenee entisestään, jos kansainvälisen kauppajärjestelmän kehittämisessä luovutaan kokonaan kaltaisista monenkeskisistä järjestelmistä ja siirrytään kahdenvälisiin tai Amerikan vapaakauppa-alue FTAA:n kaltaisiin alueellisiin sopimuksiin.

Huomiossa on paljon perää. Nicaraguan tai Sierra Leonen kaltaisen pienen ja köyhän maan mahdollisuudet neuvotella Yhdysvaltain kanssa itselleen edullisia sopimuksia ovat epäilemättä olemattomat. Amerikan vapaakauppa-alue FTAA:ta onkin nimitetty ”WTO plussaksi” sen epäoikeudenmukaisuuden takia.

Toisaalta Cancunin tapahtumilla voi olla vaikutuksensa myös näihin neuvotteluihin. 34 Amerikan mantereen kauppaministeriä kokoontuu marraskuussa Miamiin FTAA:n seuraavaan kokoukseen. Välittömästi Cancunin kokouksen päätyttyä alkoivat arvailut FTAA:n tulevaisuudesta. Jos Etelä-Amerikan maat pystyvät säilyttämään uuden yhtenäisyytensä myös FTAA:n kokouksessa, voi Yhdysvaltojen olla aikaisempaa vaikeampi sanella ehtoja.

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2003

Tilaa Maailman Kuvalehti