Näkökulmat

Runoutta ruokkiva kultakaivos

 

 
Kuva: Roxana Crisologo.

 

Osallistuin viime kuussa kansainväliseen runofestivaaliin Pohjois-Perussa sijaitsevassa Cajamarcan kaupungissa. Festivaalin järjestäjänä toimi kulttuuriyhdistys Antares, joka tukee monin tavoin perulaista kirjallisuutta ja muuta taidetta. Antaresin taustalta löytyy vakavarainen isoveli, Latinalaisen Amerikan tuottavin kultakaivosyritys Yanacocha. Tiivistä suhdetta symboloi, että Antaresin johtaja on Yanacochan näkyvimmän omistajan poika.

Kolme vuotta sitten Yanacochan kuorma-autoista putosi yli 150 kiloa nestemäistä elohopeaa kolmeen vuoristokylään maailman toiseksi suurimman kultakaivoksen lähellä Cajamarcan lähellä. Sadat kylien asukkaat sairastuivat elohopeamyrkytykseen. Myös isäni kotikylä San Juan sai osansa myrkyistä. Kaivosyhtiö kieltäytyi asianmukaisista vahingonkorvauksista.

Virallisessa festivaaliesiintymisessäni otin elohopeamyrkytykset esille. Kohteliaasti mutta päättäväisesti. Tilaisuuden jälkeen toimittajat tulivat haastattelemaan minua varoen ja salamyhkäisesti. He hämmästelivät, kun kerroin kuulleeni ensi kerran heidän kotimaakuntansa elohopeamyrkytyksestä kaukaisessa Suomessa, jossa tapaus oli päässyt aamutelevision uutisiin. He kertoivat, että kaivosyhtiön kritisoiminen olisi cajamarcalaisille toimittajille hyvin vaikeaa.

Pääkaupungissa Limassa elohopeaonnettomuuteen ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota. Vaikka osa Cajamarcan asukkaista boikotoi runotilaisuuksia, pääkaupungista saapuneita runoilijoita asia ei juurikaan haitannut. Myöskään Cajamarcan kaupungin johto ei ole kiinnostunut käsittelemään kaivosteollisuuden likaista puolta. Yrityksellä on varaa ylläpitää kaupungin eliitin ja joukkotiedotusvälineiden vaikenemista kiusallisista asioista.

Köyhässä maassa, jossa valtion taiteilija-apurahoja tai muitakaan luomistyön julkisia tukimuotoja ei tunneta, myös taiteilijat ovat hyvin varovaisia kritisoimaan tukea ja työtilaisuuksia tarjoavia liikeyrityksiä. Siksi runofestivaalilla esiintymiseni aikana vieressäni istunut Antaresin johtaja ei ollut uskoa korviaan. Maan runoilijoilla ei ole tapana purra ruokkivaa kättä.
 

Ilmestynyt Kumppanissa 5/2003

Tilaa Maailman Kuvalehti