Maailmankaupan käytäntö ja miten se tehdään

Jaana Airaksinen Maailmankauppaa kaikille. Like 2003 Fatoumata Jawara & Aileen Kwa Behind the Scenes at the WTO. Zed Books 2003

 

Kuva: Mielenosoittajia Cancunissa. (Kuvaaja: Kimmo Lehtonen)

Mielenosoittajia Cancunin WTO-kokouksessa.

 

Maailmankaupan rakenteista perille pääseminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta helpottuu Jaana Airaksisen Maailmankauppaa kaikille -kirjan myötä. Kirjan kaksimerkityksinen nimi lunastaa lupauksensa: esitys on sen verran yleistajuista, että kirja sopii kaikenlaisille lukijoille. Toisaalta ideologinen vaatimus, että maailmankaupan tulisi hyödyttää kaikkia, on oppikirjamaisesta tyylistä huolimatta myös koko ajan mukana.

Airaksisen analyysi liikkuu sekä Suomessa että etelän maissa. Liikkeelle lähdetään johdatuksella maailmankaupan perusteisiin, minkä jälkeen lukija pääsee tutustumaan pääomamarkkinoihin ja niiden rahoituskriisejä tuottaviin vaikutuksiin. Airaksinen todistelee lukuisin esimerkein, ettei uusliberalistinen talousjärjestys hyödytä kuin hyvin pieniä piirejä.

Erityisen huolellisesti kirjassa selvitetään, mitkä tahot nykymaailmassa taloudellista valtaa käyttävät. Suorastaan hengästyttävä lista ylikansallisia yhtiöitä, yhtiöiden lobbausjärjestöjä ja pyöreitä pöytiä tulee käsitellyksi. IMF, Maailmanpankki ja WTO saavat myös osansa, totta kai. Piristävää on, että Airaksinen käsittelee uusliberalistisena kokeiluna myös EU:ta, joka usein järjestöpiireissäkin on säästetty kritiikiltä.

Kirjan pamflettiluonne tulee entistä selvemmin esille, kun lopussa päästään ”vastarintaan ja vaihtoehtoihin”. Airaksinen on kuitenkin kirjoittajana tieteellinen ja analyyttinen, eikä sorru propagandistisiin ylilyönteihin. Kirjaa voisi luonnehtia pyrkimykseksi kirjoittaa maailmankaupan faktoista vastarinnan näkökulmasta.

Kun maailmankauppa on tullut perusteiltaan tutuksi, voi siirtyä askeleen syvemmälle aiheeseen. Fatoumata Jawaran ja Aileen Kwan Behind the Scenes at the WTO on suora kurkistus pääkallonpaikalle. Tuore raporttikirja valottaa lukijoille Dohassa vuonna 2001 käytyjen kauppaneuvottelujen taustoja ja tuloksia. Dohahan oli ”menestys”, jossa uusi kaupan vapauttamiskierros saatiin alkuun. Siitä puhuttiin myös köyhät maat huomioivana ”kehityskierroksena”.

Jawara ja Kwa purkavat tyhjää retoriikkaa parhaalla mahdollisella tavalla – dokumentoimalla. Huolellisesti tehty tutkimus on täynnä yksityiskohtia, tarkkoja viitteitä ja sisäpiirin arvioita. Kirja ei lupaa turhaan vievänsä lukijansa kulissien taakse.

Dohan kierroksella köyhät saivat almuja, kuten lievennyksiä TRIPS-sopimukseen, mutta sääntöjen sanelijoista ei ollut epäselvyyttä. Lukija pääsee tutustumaan suorastaan pöyristyttäviin neuvottelukäytäntöihin – eihän suurinta osaa köyhistä maista edes päästetty ottamaan osaa tärkeimpiin neuvotteluihin! Kirja osoittaa varsin karulla tavalla, miten uudet kauppasopimukset syntyvät. Sen luettuaan ymmärtää paremmin esimerkiksi sen, mitä Cancunissa ilmennyt kehitysmaiden ”jääräpäisyys” pohjimmiltaan merkitsi.

Vaikka kirja käsittelee lähinnä Dohan tapahtumia, siitä oppii hyvin paljon WTO:n rakenteista ja maailmankaupan sääntöjen luomisesta. Kirjoittajat pitävät hieman toivoakin yllä. WTO on kuitenkin periaatteessa varsin demokraattinen järjestelmä, jonka puitteissa voisi toimia toisinkin. Toivoa sopii, että Airaksinenkin pääsisi vielä tulevaisuudessa dokumentoimaan ihmisystävällisempää talousjärjestelmää.

Ilmestynyt Kumppanissa 5/2003

Tilaa Maailman Kuvalehti