Kuudestilaukeava lompakko

Teksti: Mika Railo

TalousKauppa

Kuva: Mika Railo

Nykyään on muotia vähätellä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia. Globaali kauppajärjestelmä on niin monimutkainen, ettei kuluttajalla voi millään olla järkeviin valintoihin tarvittavaa tietoa, väittää kriitikko. Kun lähtee globaalia lapsityövoimasutta karkuun, tulee helposti halpatuontihukka vastaan.

Kenties. Mutta brändiensä arvosta huolestuneet monikansalliset yritykset ovat antaneet ladatun lompakon kuluttajien käteen.

Brändi on niiden mielikuvien summa, joita yritys ja sen tuotteet kuluttajien päässä synnyttävät. Voidakseen keskittyä vapaasti vaalimaan näitä mielikuvia ovat monikansalliset yritykset siirtämässä kaiken konkreettisen, käsin tehtävän tuotannon alihankkijoille. Pienikin tahra brändin kyljessä on kiristyvän yritysverotuksen vertainen kammotus.

Tämän on huomannut Kirkon ulkomaanapu (KUA), joka muiden töidensä ohella koordinoi kirkon jokavuotista Vastuuviikkoa. Viikkojen tapahtumiin osallistuvat vapaaehtoiset ovat kahden viime vuoden aikana paneutuneet päivittäisten ruokaostosten globaaleihin vaikutuksiin. Sillä, mitä me täällä syömme, on yhteys siihen, ettei kehitysmaissa syödä ollenkaan, on viikon perusviesti hieman kärjistettynä.

Tänä vuonna viikko on saanut enemmän julkisuutta kuin koskaan. Liikkeellä ovat myös suuryritykset: Nestlé, monikansallinen monialajätti Unilever ja hampurilaisketju McDonalds ovat ehdottaneet keskusteluja järjestön kanssa.

Nestlé, jonka äidinmaitovastikkeiden aggressiivinen markkinointi kehitysmaissa rikkoo edelleen Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksia, lennättää Ruotsista oman yhteiskuntasuhteista vastaavan johtajansa keskustelemaan KUAn kanssa. WHO laskee, että maailmassa kuolee edelleen 1,5 miljoonaa lasta vuosittain, koska äidit lopettavat imetyksen liian varhain.

Yritysten huoli ei ole tuulesta temmattua: ulkoministeriön tuoreen mielipidemittauksen mukaan yhdeksän kymmenestä kansalaisesta haluaa, että yritykset noudattavat työelämää, ihmisoikeuksia ja ympäristösuojelua koskevia kansainvälisiä pelisääntöjä.

Tämän on oivaltanut esimerkiksi banaaniyhtiö Chiquita, jonka nimi herättää edelleen vilunväreitä monen vastuullisen kuluttajan selkäpiissä. Yritys on kuitenkin viime vuosina parantanut ympäristötasettaan ja muun muassa solminut työläisten oikeuksista raamisopimuksen kansainvälisen ammattijärjestön IUF:n kanssa. Keväällä Suomessa piipahtanut Chiquitan edustaja myönsi avoimesti, että kuluttajien painostus käänsi yhtiön uusien omistajien kelkan.

Suomalaisista yrityksistä kilpeään on kiillottanut erityisesti Kesko, joka palkittiin viime vuonna Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa YK:n palkinnolla linjakkaasta ympäristötoiminnasta.

Ei voi vaatia, että arkielämän kaaoksessa pyristelevät perheet jaksaisivat selvittää jokaisen muropakkauksen tai talvilenkkarin alkuperän ja huolehtia, että ostoskoriin päätyy vain oikeudenmukaisia tuotteita. Siksi tarvitaan Reilun kaupan tapaisia järjestelmiä, jotka tarjoavat kiireisen kuluttajan eettisille valinnoille luotettavan väylän. Ja siksi tarvitaan vastuuviikkojen kaltaisia järjestökampanjoita, joilla on aikaa ja kärsivällisyyttä pitää silmällä suuryrityksiä ja soittaa tarpeen vaatiessa hälytyskelloja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!