Näkökulmat

Miehistä meininkiä

 

Super-Bush. (Piirros: Katriina Koskinen.)
 

Tämä on Kumppanin miesteemanumero. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kun pitäisi puhua miehistä, ei Suomesta tunnu löytyvän miehiä puhumaan. Pääjuttukin on neljän naisen haastattelu. Onko genderajattelu Suomessa todellakin näin puhtaasti naisten laji? Naisten ongelma?

Vai miesten ongelma? Mieheyden ongelma? Jos näin, se on kyllä kaikkien ongelma. Ainakin kohta.

Eurooppalaiset kolonialistit tapasivat kutsua afrikkalaisiaan ”pojiksi”. Nuorelle valkoiselle nulikallekin aikuinen afrikkalainen mies oli ”boy”. Tämä periytyi rotuerottelun aikaisiin Yhdysvaltoihin ja apartheidin Etelä-Afrikkaan. Mieheyden symbolin riistäminen oli osa alistamisen ideologiaa. Valloittaja-Eurooppa opetti afrikkalaisille – ja laajemminkin maailmalle – että mieheys on mieheyden todistamisesta kiinni.

Miehet joutuvat joka päivä todistamaan oman mieheytensä, eikä kenelläkään ole niin mahtavaa todistustehtävää edessään kuin Maailman Mahtavimmalla Miehellä. Hänen ja hänen taustavoimiensa miehisyyden todistelua muu maailma seuraa nyt henkeään haukkoen.

Irakissa menee huonosti, kannatusluvut ovat laskusuunnassa ja vaalivuosi alkamassa. Vietnam-vertailut eivät ole vain pahantahtoista oppositiopolitiikkaa. Upposuo siellä ja toinen täällä.

Todellinen vetäytyminen Irakista ei onnistu, koska se merkitsisi joko alun perin väärässä olemisen tai tappion myöntämistä. Pitäisi jotenkin – ja nopeasti – luoda illuusio siitä, että Irak itse asiassa on irakilaisten omassa vallassa ja hallussa, irakilaistaa Yhdysvaltain sota. Pelkään, että yltynyt vastarinta ja terrori-iskut tulevat pitämään huolen siitä, että tuota illuusiota ei synny.

Maailman Mahtavin Mies tuntuu olevan tilanteessa, jossa ei voi voittaa. Ja hän haluaa tulla valituksi uudelleen vuoden kuluttua. Kamala tilanne. Yhdysvaltain uuskonservatiivien saattaa todellakin olla pakko aloittaa uusi sota puolustaakseen itseään, uskottavuuttaan ja presidenttiään. Nyt arvuutellaan jo, lähdetäänkö Irakista länteen vai itään.

Vietnamissa tilanteen logiikka johti sodan laajenemiseen Kambodzhaan ja Laosiin vihollisen huoltoreittien katkaisemiseksi. Tässä mielessä Syyria olisi erinomainen syntipukki epäonnistumiselle Irakissa: ”Joukkotuhoaseet onkin siirretty Syyriaan”, ”Saddam pakeni Syyriaan”, ”Irakin terroristit tulevat Syyriasta”.

Toisaalta Maailman Mahtavimman Miehen lähipiiri on nyt tutunomaisella tavalla jakautunut kiistelemään siitä, onko Iranilla joukkotuhoaseita vai ei. Pehmot eivät oikein tunnu uskovan, että kovikset voisivat olla vakavissaan jättiläismäisen Iranin suhteen. Mutta voivathan ne.

Miten nämä resurssit saataisiin lopultakin käyttöön taisteluun terrorismia ja sen syitä vastaan?

Ne, jotka ahdistuvat tällaisesta maskuliinisesta pullistelusta, voivat lohduttautua visiolla syksystä 2008, jolloin Maailman Mahtavimmaksi Mieheksi on kenties ensi kertaa vakavasti ehdolla Nainen. Arnold Schwarzeneggerin haastaa Hillary Clinton. Vastassaan hänellä on schwarzeneggeriläinen paradigma, jossa kehitysjoukot tuotaisiin ulkoavaruudesta ja niillä olisi hauiksissa sen verran gigoja, että köyhyyttä tai köyhiä ei sen jälkeen maapallolla enää nähtäisi kuin muutamassa säilyneessä arkistovalokuvassa. Maailman kuitenkin pelastaa nainen, miehelleen uskollinen.

Oikein Rauhallista Joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta. Nukkukaa hyvin. (Meitä kaikkia tarvitaan ensi vuonna, hyvissä voimissa ja valppaina.)

Tilaa Maailman Kuvalehti