Eksynyt WTO etsii kompassia

Cancunin jälkeen Maailman kauppajärjestö WTO etsii ulospääsyä umpikujasta.

 

 
Torikauppaa. (Kuva: Kepa)

Kehitysmaissa haluttaisiin käydä kauppaa nykyistä paremmin ehdoin.

WTO:n viides ministerikokous Meksikon Cancunissa päättyi syyskuussa tuloksettomana, kun yhteisymmärrystä ei löytynyt sen enempää maataloustuista kuin niin sanotuista uusista aloista – kilpailupolitiikasta, investoinneista, julkisista hankinnoista ja kaupan helpottamisesta.

Kysymyksiä jäi ilmaan monia. Päättyivätkö monenkeskiset kauppaneuvottelut tähän? Entä oliko umpikuja voitto kehitysmaille, tai edes joillekin niistä? Vastaus riippuu siitä, minkä suunnan WTO-yhteistyö tulevaisuudessa ottaa. Lisäongelmana on se, että maailmantaloudella ei mene erityisen hyvin: huonoina aikoina yhteistyö on kautta historian kääntynyt omien markkinoiden suojaamiseksi, jopa kauppasodaksi.

”Vasta sen jälkeen, kun WTO:n yleisneuvoston kokous joulukuun 15. päivänä on pidetty, neuvottelujen suunta on selkeämmin nähtävissä”, arvioi Kepan kehityspoliittinen sihteeri Linus Atarah. Hänen mukaansa enemmistö maista haluaisi palata neuvottelupöytään.

Marraskuussa Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kyläillessä Britannian pääministerin Tony Blairin luona voimakaksikko vakuutti sitoutumistaan WTO:n työn jatkamiseen. Atarah kuitenkin arvelee, että käytännössä Yhdysvallat ja EU odottavat kehitysmaiden ottavan ensimmäisen askeleen.

Hiljattain EU julkisti jatkavansa köyhimpien maiden kanssa solmittua sopimusta tiettyjen niiden tuotteiden suosimisesta muun muassa tullien alentamisen muodossa. Lieneekö tarjous kuitenkaan vilpitön? ”EU yrittää näin saada kehitysmaiden huomion pois pääasioista”, Atarah moittii.

Takaisin lähtöruutuun?

Kehitysmaiden kannalta ongelmallinen seikka on ainakin se, että kun EU:n kauppakomissaari Pascal Lamy oli Cancunissa jo valmis pudottamaan kaksi uusista aloista – kilpailupolitiikan ja investoinnit – nyt on palattu jälleen lähtöruutuun. Atarahin mukaan EU:n sisäisen neuvonpidon myötä kaikki neljä ovat palaamassa pöydälle, vaikka vastustus varsinkin etelässä on laajaa. Atarahin mielestä uusien alojen viskaaminen kerralla romukoppaan olisi yksi tapa saada WTO-neuvottelut uudelleen liikkeelle.

Maataloustuet ovat toinen tärkeä kysymys. EU ja Yhdysvallat eivät ole suostuneet karsimaan tukiviidakkoaan, vaikka ne vaikeuttavat ratkaisevasti köyhien maiden tuotteiden pääsyä maailmanmarkkinoille – ja ovat siten myös vapaakaupan periaatteen vastaisia.

Ongelma on toisaalta myös se, että kehitysmaiden ryhmä on maatalouden suhteen kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Köyhien ja keskituloisten maiden tilanne on aivan erilainen. Soppaa hämmentää vielä se seikka, että Cancunin jälkeen vahvojen kehitysmaiden niin sanottu G21-ryhmä on supistunut G16:ksi. Siitä huolimatta ryhmään kuuluva Brasilia on näyttänyt voimansa myös Amerikan vapaakauppa-aluetta FTAA:ta koskevissa neuvotteluissa marraskuussa.

Joka tapauksessa Atarah pitää tarpeellisena kehityskysymysten ottamista paremmin huomioon WTO:n tulevassa työssä – ja se vaatii myös järjestön päätöksenteon uudistamista. WTO:n pääjohtaja Supachai Panitchpakdi taas on peräänkuuluttanut jäsenmailta keskinäisen luottamuksen rakentamista. Hänenkään mielestään teollisuusmaat eivät enää voi sanella ehtoja muille.

Tilaa Maailman Kuvalehti