Kaikki eivät ole jompiakumpia

Jako miehiin ja naisiin ei ole niin itsestään selvä kuin tavallisesti ajatellaan.

Viime vuosikymmeninä jako biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen on tullut vallitsevaksi käsitykseksi. Ajatustavan mukaan sukupuoliominaisuudet eivät ole luonnollisia tai synnynnäisiä vaan opittuja ja muuttuvia. Ajatukset siitä, minkälainen mies tai nainen on, ovat vaihdelleet eri kulttuureissa ja aikoina suuresti. Sosiaalinen sukupuoli ei seuraa biologisesta millään väistämättömällä logiikalla. Sukupuolen ei myöskään tarvitse olla keskeinen sosiaalista roolia määrittävä tekijä.

Mutta miksi sosiaalisia sukupuolia täytyisi sitten välttämättä olla juuri kaksi? Vastaus: ei tarvitsekaan. Eri kulttuurit tarjoavat tästä runsaasti esimerkkejä.
 

Miehet, naiset ja ”naisten kaltaiset”

Samoa-saarilla sukupuolia on perinteisesti ollut kolme: miehet, naiset ja ”fa’afinet” – suoraan käännettynä ”naisten kaltaiset”. Fa’afinet ovat biologisesti miehiä, mutta elävät enimmäkseen naisen roolissa ja pukeutuvat useimmiten kuin naiset. He alkavat elää rooliaan jo hyvin nuorella iällä.

Samoalainen kulttuuri on aina ollut suku- ja kyläkeskeistä. Täysikokoinen laaja perhe on pitänyt sisällään kaikkien kolmen sukupuolen edustajia. Kylissä fa’afinet olivat arvostettuja, koska pystyivät tarvittaessa tekemään myös miesten töitä pelloilla.

Homoseksuaalisuus on aina ollut Samoalla ankara tabu. Miesten ja fa’afinejen väliset suhteet ovat toisaalta aina olleet hyväksyttyjä. Koska naisilta on odotettu pidättyväisyyttä, suhteet miesten ja fa’afinejen välillä ovat olleet hyvin yleisiä.

Fa’afine -kulttuurin elinvoimaan vaikutti merkittävästi länsimaisen kulttuurin saapuminen. Perinteisesti Samoalla vietettiin paljon juhlia, joissa naiset järjestivät tanssiesityksiä. Saarille saapuneet lähetyssaarnaajat paheksuivat naisten paljaita rintoja, jolloin fa’afinet nousivat juhlien tähdiksi, näille kun rinnat eivät olleet ”ongelma”.

Nykyään Samoa länsimaistuu, mutta fa’afinet eivät ole kadonneet. Esiintyjätähtiä arvostetaan aina, ja useimmat fa’afinet ovat yhteisönsä merkittäviä jäseniä. Samoalainen mieskulttuuri on hyvin kovaa, voimaa ja raakuutta ihailevaa, ja fa’afinen rooli on edelleen sosiaalisesti hyväksytty vaihtoehto kovalle miehisyydelle.

Toisaalta monet fa’afinet ovat törmänneet sosiaalisiin vaikeuksiin, jos ovat lähteneet monen muun mukana etsimään köyhän Samoan elintasoa leveämpää elämää länsimaista. Useat päätyvät homodiskoihin tanssimaan, mutta länsimaisen yhteisön keskellä monen on ollut vaikea löytää paikkaansa. Fa’afineille suotu seksuaalinen vapaus on myös tehnyt aidsista pysyvän ongelman.

Sukupuoli saapui Jorubamaahan

Jorubat ovat Nigerian alueella asuva, noin 20-miljoonainen kansa. Jorubojen perinteisessä kulttuurissa erikoista oli sukupuolen korkeintaan toissijainen merkitys. Sosiaaliset roolit ja odotukset määräytyivät iän mukaan. Heimon vanhimmat olivat erityisen arvostettuja, ja nuorempien odotettiin tottelevan heidän määräyksiään – sukupuolesta riippumatta.

Ruumista ei pidetty sosiaalisten roolien ja odotusten perustana. Suvun jatkamiseen oli tietysti omat sosiaaliset säännöstönsä, mutta ne eivät heijastuneet muun elämän rooliodotuksiin. Ilmeisesti jorubojen liitot olivat kuitenkin lähinnä heteroseksuaalisia, koska suvun jatkuminen oli kulttuurissa hyvin keskeistä.

Jorubakulttuuri jäsensi perheen pikemmin verisukulaisuuden kuin avioliiton kautta. Jorubojen kielessä ei ollut miestä ja vaimoa tarkoittavia sanoja, vaan aviopuolisoihin viittaavat sanat tarkoittivat ”sukuun alun perin kuulunutta” ja ”sukuun avioliiton kautta tullutta”. Perheen alkuperäinen jäsen oli tärkeämmässä asemassa, oli hän biologiselta sukupuoleltaan kumpi tahansa. Myös sukulaisuutta kuvaavat sanat viittasivat ikään eivätkä sukupuoleen.

Alun perin länsimaisilla oli aikamoisia vaikeuksia ymmärtää jorubojen kulttuuria. Esimerkiksi erästä perinteistä rituaalia tulkittiin niin, että pappi pukeutuu siinä naiseksi. Kenellekään ei juolahtanut mieleen, että pappi ei voinut pukeutua naiseksi, koska ajatusta naisten ja miesten asuista ei yksinkertaisesti ollut. Kyseessä oli papin rituaaliasu, joka länsimaisin silmin näytti feminiiniseltä.

Jotkut modernit tutkijat ovatkin esittäneet, että eurooppalaiset kolonialistit toivat Jorubamaahan naisen käsitteen. Ajatus biologisen sukupuolen perusteella tehtävistä sosiaalisista jaotteluista ja siihen liittyvästä alemmasta kategoriasta, naiseudesta, syntyi eurooppalaisten vaikutuksesta. Nyky-jorubat tekevät selviä sosiaalisia erotteluja naisten ja miesten välillä.

Enemmän ja vähemmän tärkeä sukupuoli

Länsimaissakin tunnetaan erilaisia sukupuolijaon ylittäviä ajatusperinteitä – nämä ovat tosin olleet mytologisia, eivät reaalimaailman ilmiöitä. Esimerkiksi jotkut antiikin tarinoiden hahmot ja katoliset enkelit ja paholaiset kuvattiin aina ”kolmantena sukupuolena”.

Useissa kulttuureissa sukupuolijaon ylittäminen on ollut myös reaalisesti mahdollista – ja arvostettua. Esimerkiksi Siperian shamaanikulttuureissa shamaanin tuntomerkki on ollut, että hän kykenee astumaan sukupuolijaon yläpuolelle.

Eri kulttuureissa sukupuolella on ylipäänsä erilainen painoarvo. Vaikka mikään kulttuuri ei välttämättä olisi puhtaasti ”yhden sukupuolen” kulttuuri, voidaan sukupuolta pitää enemmän tai vähemmän tärkeänä roolien määrääjänä. Kulttuurit myös muuttuvat. Englantilaisten vaikutuksesta kiinan kieleen kehitettiin mieheen ja naiseen viittaavat pronominit. Suomen kielestä ne ”puuttuvat” edelleen.

On kuitenkin muistettava, että tulkinnat sukupuolen tärkeydestä vaihtelevat myös kulttuurien sisällä. Useimmiten valtaapitävän miessukupuolen edustajat kokevat sukupuoliroolit vähemmän tärkeiksi, ja kyseessä on tällöin tapa käyttää sukupuolista valtaa – mieheys nähdään sukupuolista riippumattomana normina. Feministit ovatkin esittäneet, että sukupuoliroolit tulisi tehdä näkyviksi sen sijaan että – tai ainakin ennen kuin – niitä ajateltaisiin ylitettävän.

Kolmen sukupuolen kulttuuri ei myöskään tarkoita sukupuolten olevan tasa-arvoisia. Tällaisissakin kulttuureissa miehet ovat olleet valtaapitävä sukupuoli. Tasa-arvon kannalta lohdullista on se, että mikään luonnonlaki ei edellytä miesten valtaa – kuten ei siis sosiaalisten sukupuolten määrääkään.

 

Sukupuolikulttuuri eriytyy

Mihin genderajattelu meidän kultturissamme on menossa? Sukupuolijärjestelmän oikeutusta tutkinut filosofi Petri Sipilä uskoo, että kulttuuri eriytyy. Toisaalta on voimakkaita tendenssejä suhtautua sukupuolijärjestelmään vapaammin. Joillakuilla on halua ja mahdollisuuksia kokeilla sukupuolijärjestelmän rajoja. Uudet kommunikaatioteknologiat mahdollistavat kommunikoinnin niin, ettei sukupuoli ole näkyvissä.

”Toisaalta uuskonservatiivinen ajattelu valtaa alaa. Yhä useammat haluavat takertua perinteisiin sukupuolirooleihin mahdollisimman tiukasti. Kun nykyaika tuntuu epävarmalta, halutaan edes jostain pitää kiinni. Konservatiivisen uskonnollisuuden nousu kertoo osaltaan tästä”, Sipilä sanoo.

Tämän vuoksi kulttuurin suuntaa on hyvin vaikea ennustaa. ”Kulttuurimme sukupuolijärjestelmä voi ottaa oikeastaan minkä suunnan tahansa. Tärkeintä kuitenkin olisi että asiasta voitaisiin keskustella, miettiä mitä hyvää ja säilyttämisen arvoista ja toisaalta muutosta kaipaavaa sukupuolijärjestelmässä on. Näin voitaisiin päästä eteenpäin,” Sipilä sanoo.

Tilaa Maailman Kuvalehti